Kuten viimeistään nyt varmasti kaikki huomaavat, blogini nimessä on ns. intertekstuaalinen viittaus Vivi-Ann Sjögrenin kirjaan Andalusian karkea suola, jonka luimme Marjutin kanssa ennen Granadaan lähtemistä. Siitä se ajatus sitten lähti: ensin oli vitsillä Andalusian karkea Diego ja sitten hieman vakavammin Andalusian karkea Oula.. :)

Halusin kirjoittaa blogia monestakin syystä: itselle muistoksi, tutuille ja sukulaisille luettavaksi että tietävät kuulumiset ja miten menee, kaikille kyseisestä aiheesta kiinostuneille, tiedonhakijoille, tuleville vaihto-opiskelijoille ja niin edelleen. Itse luin vastaavanlaisia blogeja ennen vaihtoon lähtöäni ja vaihtoa suunnitellessani, ja koin ne erittäin arvokkaiksi. Toivoin että voisin tehdä samankaltaisen palveluksen nyt joillekkin muille. Toivottavasti olen onnistunut.

Kerron nyt tässä päivityksessä viimeisen viikon tapahtumat joiltain osin, sitten pohdiskelen hieman kulunutta vuotta kokonaisuutena, ja lopuksi on aika jättää jäähyväiset tälle blogille.

Viimeisen Granadan viikon ohjelmaan kuului kaikenlaista: kaverien näkemistä, syömässä, tapaksilla ja eri paikoissa käymistä. Myös asioiden hoitoa, jotka jäivät melko viime tippaan. Yleensä olen melko tarkka ja hoidan asiani ajoissa, nyt kuitenkin olin ilmeisesti omaksunut mañana-kulttuuria sen verran, että kiire meinasi tulla, eikä pelkästään meinannut vaan tuli, ja pahasti. Tässäpä siis vinkki kaikille tuleville vaihto-oppilaille: jos luulet että saat hoidettua asiasi esim. yliopistolla (tai muualla, missä tahansa virastossa) kahdessa päivässä, varaa aikaa mielellään ainakin viikko. Asiat viivästyvät ja matkaan tulee mutkia. Mikään ei ole niin helppoa kuin joku antaa ehkä ymmärtää. 

Minulla oli siis vaikeuksia saada yliopistolta nimeä alle erääseen lomakkeeseen, kun tarvitsemani henkilö olikin aina poissa toimistoltaan ja kiireinen. Lopulta minun piti kuumottaa hänen assistenttejaan toden teolla ja vääntää rautalangasta että olen lähdössä Suomeen, en voi tulla paikan päälle joka päivä ja tyytyä kuulemaan ”mañanaa” tms. Mutta sain kuin sainkin nimen lappuun.

Saimme lopultakin käytyä valtavan kokoisessa Granadan tiedepuistossa. Erityisesti tähtitiedettä ja fysiikkaa käsittelevät asiat kiinnostivat hyvin paljon. Liekö syntymäpäivälahjaksi saadulla Esko Valtaojan Kosmoksen siruja -kirjalla osuutta asiaan?

Vas. Minun ja Darwinin mielenkiintoinen keskustelu, herra Darwinin puutarhassa. Oik. Kaverikuva Einsteinin kanssa. Lupasin hänelle tehdä kaikkeni kaiken teorian eteen.

Netin irtisanominen piti olla pikku juttu: ”soitat vaan asiakaspalveluun ja sanot että muutat kotimaahasi takaisin ja haluat katkaista netin”. Ei mennyt sekään niinkuin Stromsössä! Todellakin tyhmästi aloin myös hoitaa asiaa vasta viimeisenä aamuna. En nähtävästi ollut oppinut paikallista tapakulttuuria sittenkään tarpeeksi kymmenessä kuukaudessa. Puhelimessa nainen sanoi, että minun pitää faksata kirjallinen irtisanomislomake, passikopio ja syy netin irtisanomiseen.  Kerroin, että olen lähdössä Suomeen tänään, enkä mitenkään kerkeä faksamaan kyseisiä asioita ja että minulle ei oltu Vodafonen liikkeessä puhuttu mitään tällaisesta. Asiakaspalvelija (palvelija..?) sanoi, että kyseessä on normaali käytäntö ja käsittely vie aikaa noin kolme päivää. Kysyin, voinko faksata nämä asiat Suomesta. Vastaus oli: ”etpä varmaan”. Kiva. Sitten jankutin tilanteen mahdottomuutta niin kauan että hän löi minulle luurin korvaan. Sitten pääsin käyttämään juoksuharrastustani hyödyksi kun juoksin Vodafonen liikkeeseen ja Marjut jäi tekeämään viimeisiä pakkailuja ja siivouksia. Klo 10.00 aukesi El corte inglés. Juoksin suoraan Vodafonen tiskille, jossa onnekseni oli paikalla nainen, joka oli tullut tutuksi syksystä asti, jolloin hän teki meille kaikki sopimukset ja oli muutenkin kaikista auttavaisin. Hän jopa moikkasi kadulla vastaantullessaan. Ilmeisesti hän tunsi jonkinlaista sympatiaa meitä kohtaan :D Kerroin hänelle nopeasti tilanteen: bussi malagaan lähtee 12.00 ja netti pitäisi saada irtisanottua nyt heti. Hän alkoi samantien soittaa puheluita ja 10.30 (huom! ammattilaiseltakin kesti 30min ratkaista tämä ongelma) meille oli muutettu nettisopimus prepaid-sopimukseksi. Prepaid-sopimus purkautuu itsestään 6kk:n päästä, mikäli siihen ei ladata rahaa. Olin todella helpottunut ja ennekuin lähdin juoksemaan asunnollemme takaisin halasin ja kiitin todellista pelastajaamme tässä asiassa :)

11.00 maksoimme viimeiset maksut vuokranantajallemme ja jätimme hyvästit Granadan asunnollemme. Siitä matka jatkui taksilla bussiasemalle ja Malagan lentokentälle.

Tähän väliin voisin hieman refleksoida kulunutta vuotta ja sitä, mitä vuosi Espanjassa antoi? Ensimmäisenä tulee mieleen se, mitä vuosi aivan uudenlaisessa ympäristössä opetti itsestäni. Hieman ehkä järjenvastaisesti kaukana kotoa sitä oppiikin tuntemaan itseään vähintään, ellei jopa paremmin, kuin muita ihmisiä ja asioita.

Ennen vaihtoon lähtöä ajatuksena pohjalla oli ollut jossain määrin käsitys omasta eurooppalaisuudesta ja halusta olla jonkinlainen maailmankansalainen. Heti Granadaan saavuttuamme huomasin hieman yllättävästi kuinka vahvasti sitä alkoi ihan automaattisesti tuntea olevansa pohjoismaalainen. Tunsi kuuluvansa Pohjoismaihin. Eikä ollut niinkään tarkasti määriteltävää koti-ikävää, vaan kaipuun kohde silloin kun kaipuuta oli, osoittautui pikemminkin pohjoismaihin kokonaisuutena: ajattelin, että esimerkiksi Ruotsi olisi ihan kuin kotimaa vaikka siellä ei ole koskaan asunutkaan, mutta läheisen kulttuurinsa vuoksi. Oli kotoisa tunne juoda Carlsbergia! Ajan kuluessa kuitenkin oma suomalainen identiteetti alkoi tulla esiin, syrjayttäen kuitenkin heikomman skandinaavisen identiteetin. Tietoisuus ja tunne omasta suomalaisuudesta tuli hyvin vahvaksi. Lopulta ehkä kaikki tällainen kuitenkin jäi vain taka-alalle olevaksi tietoisuudeksi, jota ei sen kummemmin keväällä enää ajatellut. Tiedän kuitenkin nyt varmasti sen, että kuulun Suomeen ja erityisesti pohjoiseen ­– muualla hyvä mutta kotona paras.

Granada tuli hyvin tutuksi, kielitaidon lisääntyessä kaikki asiat helpottuivat ja normaali kanssakäyminen kenen tahansa kanssa muuttui luontevammaksi. Muista maista tulleet eivät enää tuntuneet kansainvälisiltä tuttavuuksilta vaan ihan tavallisilta kavereilta, heidän kanssaan juttelu ja toimiminen oli melkein samanlaista kuin suomalaistenkin kavereiden kanssa. Kaikki asiat arkipäiväistyivät aika nopeasti kuitenkin, joka olikin hienoa: sai kokea, miltä tuntuu oikeasti asua Granadassa. Arkipäiväistymisestä huolimatta toki Granadan upeutta tuli moneen kertaan ihmeteltyä ihan viimeisiin päiviin asti.

Aika ajoin kuitenkin omana itsenä oleminen tuotti myös vaikeuksia. Olen keskimääräistä Erasmusta vanhempi (vaihdon alussa 26, nyt 27), useimmat vaihtarit ovat sellaista 20–23 vuotiaita ja ikäeron huomasi kyllä joissain asioissa. En ole maailman puhelian, viihdyn myös hyvin yksikseni, en pidä discossa notkumisesta aamu kahdeksaan, tai edes neljään. Välillä tunsin vaikeuksia ja velvollisuutta olla jotenkin sosiaalisempi. Silti en ehkä kuitenkaan ollut, vaan pidin pääni ja tein kuten parhaaksi ja luontevimmaksi näin. Kävin bileissä silloin tällöin, tapaksilla paljon. Vain kerran olin discossa aamuun asti, jolloin taisin olla sen ainoan kerran Granadassa kännissä. Tästä huolimatta tutustuin ihmisiin. Eli kunhan on edes hieman aktiivinen ja lähtee ulos silloin tällöin, ihmisiin kyllä tutustuu. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä: El Camboriossa ei tarvitse notkua jos ei huvita. Granadassa on tuhansia vaihto-opiskelijoita ja kymmeniä tuhansia espanjalaisia opiskelijoita, itsensä kaltaista seuraa löytää varmasti.

Granadan yliopistoa olin kuullut haukuttavan ennen vaihtoon lähtöäni, mutta en itse allekirjoita huonoa laatua koskevia väitteitä. Itse asiassa moni espanjalainen sanoi, että Granadan yliopisto on hyvin arvostettu yliopisto. Musiikkikasvatuksen ja musiikkitieteen kurssit olivat pääsääntöisesti (75-80%:sesti) mielestäni hyviä: toki valitsin vain itseäni kiinnostavat kurssit. Jotkin käytännöt ovat erilaisia kuin Suomessa, mutta senhän toki ymmärtää. Juuri minkäänlaisia helpotuksia vaihto-opiskelija ei tunnu saavan kursseihin, joka myös on toki loogista. Itse selvisin opinnoistani melko kivuttomasti, entuudestaan suhteellisen hyvän espanjankielen taidon ansiosta (lukio espanja ja yksi yliopiston kurssi pohjalla ja hyvin muistissa), jota oli hyvä syventää kielikursseilla ja käytännön elämän kautta. Kursseja kannattaa kuitenkin hieman valkata alussa ja valita sellaiset kurssit joista uskoo selviävänsä ja joilla on mielekästä käydä, näin tein minäkin ja niin tekee oikeastaan kaikki. Kursseja ei kannata ahnehtia vaan hyväksyä realiteetit ja ottaa sen verran kuin oikeasti pystyy tekemään. Itse tein 3-5 kurssia per lukukausi ja opintopisteitä kertyi joku 40 op, pidän tuota todella hyvänä saldona.

Kasvatustieteiden tiedekunta ja musiikkikasvatuksen käytävä. Tuolla tuli opiskeltua  syyslukukausi.

Humanistinen tiedekunta ja kuva kielikeskuksen aulasta. Filosofia y letrasilla opiskelin kevätlukukauden ja kielikeskuksella molemmat lukukaudet.

Vielä kielen oppimisesta. On melkolailla myytti, että nollatilanteesta voisi oppia espanjan ”täydellisesti” tässä ajassa. Espanjaa voi kyllä oppia puhumaan todella hyvin vaikka puolessakin vuodessa. Eniten kielen kannalta saa irti jos on mielellään hieman perusopintoja alla ennen vaihtoa, joskin olen nähnyt että tämä ei ole välttämätöntä. Kun alkaa Espanjassa opiskella kieltä ahkerasti, käy kielikurssilla, puhuu aktiiviesti espanjaa ja mielellään hankkii espanjalaisia kavereita ja/tai kämppiksiä, kieltä kyllä voi oppia todella paljon. Yliopistonkin kursseilla kannattaa olla itse aktiivinen ja mennä rohkeasti puhumaan espanjalaisille opiskelijoille: vaikka he ovatkin hyvin sosiaalisia muuten, yleensä he eivat tule automaattisesti juttelemaan, vaan vaihtarin täytyy olla aloitteentekijä.

Rahaa kului enemmän kuin olin suunnitellut. Niinhän käy aina. Mutta viis siitä. Henkistä pääomaa kertyi niin paljon, että sen määrää ei voi mitenkään mitata. Vuosi meni aika yllättävänkin helposti ja mitkään kauhuskenaariot eivät toteutuneet. Sai asua hienossa kaupungissa, sai hienoja kokemuksia, oppi kieltä ja kulttuuria, oppi itsestään vaikka mitä, tutustui lukuisiin mahtaviin ihmisiin ja mitä kaikkea vielä... Vaihtovuosi tulee varmasti vaikuttamaan omaan tulevaisuuteen positiivisella tavalla ja myös sellaisilla tavoilla, jota ei voi nyt arvatakaan.. Tuntuu että en voi kirjoittamalla saada esiin kaikkea sitä, mitä haluaisin, joten niille kaikille jotka epäröivät tai suunnittelevat vaihtoon lähtemistä annan yhden neuvon ja se on helppo antaa: lähde ehdottomasti!

Vas. Marjut Corpus feriassa. Oik. Puisto ja suihkulähde joen varressa.

Perinteisen mallin mukaan kerron tähän väliin miten juoksut sujuivat.

Vko 26

Ma Lepo

Ti Lepo

Ke Verr. + 2km (4,42/km) + verr. = yht. 5,1km

To Lepo

Pe VR 3,3km

La Rovaniemi marathon (puolimaraton) 21,1km 1.30.55 (+ verr. yht 2,8km), oma ennätys siis ja olin seitsemäs. www.resultservice.fi/rovaniemi_2011/

Su Lepo

Vko yht. 30,3km

Kaiken kaikkiaan vuosi oli siis sanoinkuvaamattoman upea ja olen kiitollinen että sain kokea sen. Suomeen oli kuitenkin myös todella mukava palata, eikä mitään kaipuuta takaisin ollut: vaihtovuosi oli nyt taputeltu ja laitettu pakettiin, aikansa kutakin. Suomessa olimme perjantaina ja minä jatkoin matkaani suoraan Tervolaan juostakseni Rovaniemellä puolimaratonin. Puolikas meni hienosti ja juoksu kulki vaikka hieman sitä epäilinkin kaiken Granadassa kävelyjen, syömisten, muutamisen, matkustamisen ja niukkojen yöunien jälkeen. Aloitimme muuton Oulun asuntoomme heti kun palasin Tervolasta sunnuntaina.

Loppun haluan laittaa erään ruonon, jossa mielestäni kiteytyy hienosti jotain hyvin oleellista Andalusiasta ja Granadasta. Kiitos sinulle, kun olet ollut tätä blogia lukemalla mukanani tällä matkalla!

Andalucía

Täällä sadepisarat ottavat rytminsä flamencosta

taivas on sateen jälkeen kuin hetkeä ennen vallankumousta

ja tosimiehet viilaavat kynsiään baaritiskillä

(Johanna Mukka)

¡Hasta luego, Granada!

Tässäpä on sitten Andalusian karkea Oula –blogin toiseksi viimeinen päivitys. Lopullisen yhteenvedon vuodesta kirjoittelen heti kun kerkeän, kuitenkin varmasti heinäkuun aikana.

Viikolla 23 jatkoimme lomailua porukoiden kanssa. Kyseisen viikon torstaina lähdin sitten porukoiden kanssa samoilla lennoilla Suomeen kymmenen päivän visiitille, tai oikeastaan töihin. Termusan musiikkileiri oli siis ohjelmassa minulla tänäkin vuonna. Olen ollut siellä oppilaana aikoinaan 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa leiriläisenä, sen jälkeen mukana Termusa ry:n hallituksessa järjestämässä leiriä vuosikausia ja nyt vuodesta 2008 asti myös opettajana. Tänäkin vuonna omaan opetushommaan kuului aamuluentojen pitoa, kitaratunteja ja bänditunteja. Leiri onnistui jälleen hienosti, kiitokset siitä kaikille mukana olleille!

Termusan leristä tehtiin jälleen juttu Pohjolan Sanomiin ja tällä kertaa oli taas minun vuoro olla haastateltavana. Lehdessä oli iso juttu leristä kuvineen. Hieman erilaisena ja paljon lyhennettynä versiona juttu löytyy myös netistä: www.pohjolansanomat.fi/cs/Satellite/Kulttuuri/1194683524875/artikkeli/bandileiri+koulii+nuoria+muusikoita.html

Oli hieman outoa, joskin mukavaa, olla Suomessa: kaikki oli erilaisempaa kuin muistinkaan. Tilaa, hiljaisuutta, vihreyttä ja raikasta ilmaa. Siinäpä suurimmat erot.

Sitten palasin takaisin Granadaan viikon 25 maanantaina viettämään vaihto-opiskelijavuoden viimeisiä Granada-hetkiä. Muutamia käytännön juttuja oli vielä järjesteltävänä, kitaratunti käytävänä, ostoksia tehtävänä, ihmisiä nähtävänä ja nostalagisia fiilistelyjä fiilisteltävänä.

Viikko 25 oli Granadassa juhlaviikko: Feria del corpus. Koko viikon kestävä juhla oli järjestetty erilliseen paikkaan lähelle linja-autoasemaa, joskin kulkueita ja juhlia oli myös keskustassa. Mukavat bileet, kävimme kavereiden kanssa alueella torstaina, joka oli juhlan pääpäivä. Tivolilaitteita, ruokakojuja ja ravintoloita, casetoja (yksityisiä ja yleisiä oleskelutilojen ja ravintoloiden yhdistelmiä), musiikkia, tanssia ja kaikkea perinteistä, jopa stereotyyppistä, andalusialaista. Ihmiset pukeutuvat tuossa juhlassa hyvin paljon perinteisiin asuhin, kuten flamencomekkoihin ja sen sellaisiin.

...

Vko 23 – Granadassa ja Tervolassa

Ma TV kevyt 8,3km

Ti VR 2,5km (jätin kesken, flunssainen olo)

Ke TV reipas 50min/10,7km (4.40/km) + verr. = yht. 14,3km

To Lepo/matkustuspäivä ja yöpyminen lentokentällä

Pe VR 5,1km

La Peruslenkki 10,4km

Su Pitkä lenkki 21,7km, 10min lopussa reipasta vauhtia

Vko yht. 62,2km

Vko 24 – Termusaviikon juoksut

Ma Lepo

Ti TV kevyt 7,9km

Ke Vauhdinvaihtelu 10km (1km kovaa–1km reipas, vauhtiskaala 4.00–4.40/km), loppuverr. paljain jaloin nurmikolla! yht. 13,2km

To Hieronta 1h

Pe TV kevyt 8,8km

La TV reipas 60min/13,6km (4,27/km) + verr. = yht. 18,7km

Su TV kevyt 10,7km

Vko yht. 59,3km

Vko 25 – lenkkeilyt Granadan pätsissä (varhain aamulla vähän alle +30C, päivisin jo +40C, myöhään illallakin yli +30C – hankaloittaa hieman juoksua!)

Ma Lepo/matkustuspäivä

Ti TV kevyt 7,7km

Ke TV reipas 11,3km (4.55/km) + verr. = yht. 14,7km

To VR 5km

Pe Kovia vetoja 6x1000m (vauhtiskaala 4.18–4.00) + verr. = yht. 12,7km

La Kuntopiiri

Su Pitkä lenkki 21,8km

Vko yht. 61,9km

Kuumuuden ja matkustelujen vuoksi näinä viikkoina sovelsin ja kevensin treeniä aika paljon.

Marjut lähti viikon 20 torstaina Suomeen pääsykoereissulle ja oli sillä reissulla koko viikon 21. Oma yksinäinen arkeni täällä täyttyi tuona aikana tentteihin valmistautumisesta ja sitten tenteistä. Flamenco y musicas del Mediterraneo –kurssin lopputentti, espanjan lopputentti ja suullinen tentti (eri päivinä). Lueskelin niihin sen verran kuin jaksoin, stressiä välttäen. Molemmat tuntuivat menevän ihan hyvin. Perjantaina alkoi sitten minun osalta kesäloma.

Opiskeluvuosi täällä Granadassa on nyt sitten siis taputeltu ja saatu pakettiin. Hyvin meni ja olen todella tyytyväinen että tuli lähdettyä vaihtoon. Nyt jätän tämän virren kuitenkin näiltä osin lyhyeksi ja kirjoittelen paremmin tästä vaihtovuodesta kokonaisuutena, opiskelujen ja muunkin elämän osalta vielä sitten myöhemmin, jossain tulevassa päivityksessä, ehkäpä sitten kun olemme palanneet jo Suomeen.

Mirador de San Nicolaksella.

Tosiaan viikolla 22 tulivat sitten porukat tänne vierailemaan. Marjut tuli heidän kanssaan samoilla lennoilla pääsykoe reissulta. Keskiviikkona minä täytin huikeat 27 vuotta – alkaa olla jo tuota ikää! : ) Lukuisat ihmiset muistivat ja se oli mukavaa. Lahjojakin tuli. Tästä saankin sitten aivan mahtavan aasinsillan lukemisiin. Sain juuri luettua Sofian maailman eli romaanin filosofian historiasta. Kirjan filosofia-osuus oli erittäin antoisa ja hyvä, mutta muuten se oli vähän kökkö. Sanoinkin Marjutille, että jos minulla ei kiinnostaisi tämä filosofia-osuus näin paljon, en lukisi tätä enää sivuakaan. Kirjoitustyyli ja dialogi oli monin paikoin aika huonoa minun mielestäni. Silti kuitenkin erittäin kannattavaa luettavaa, jos haluaa saada perustietoa filosofian historiasta, filosofeista jne. Kirja onkin kai suunnattu lähinnä minua hieman nuoremmille lukijoille. – – Perimmäisten kysymysten äärellä jatkoin saman tien lukurintamalla, sillä sain Marjutilta lahjaksi Esko Valtaojan Kosmoksen siruja.

Alhambran puutarha-alueella, eli Generalifessä.

Porukoiden kanssa kierreltiin paljon kaupunkia ja nähtävyyksiä. Mirador de San Nicolas, Alhambra, tapakset, yliopisto jne. Myös flamencoa (Petete) käytiin kuuntelemassa ja katselemassa La Chumberassa.

Vas. Katedraalin aukiolla oli ilmaiskonsertti, paikallinen puhallinorkesteri soitti hienosti ja puitteet olivat hienot. Oik. Flamencoa La Chumberassa.

Viikon 21 juoksut

Ma Lepo

Ti TV kevyt 7,7km

Ke VL 60min/n.12km (3min kovaa + 2min kevyesti) + verr. = yht. 16km

To TV kevyt 8,9km

Pe TV kevyt + 6x100m yht. 12km

La TV reipas 45min/n.9,7km + verr. = yht. 14,8km

Su TV kevyt 8km + kuntopiiri

Vko yht. 67,4km

Vko 22 – kevyttä

Ma Lepo

Ti TV reipas 40min (4.52/km) + verryttelyt = yht. 11,2km

Ke VR 5km

To Lepo

Pe Lepo

La TV kevyt 11,5km

Su Lepo

Vko yht. 27,7km + paljon kävelyä

Kirjoitan nyt hieman siitä, mihin Granadassa kannattaa suunnata jos haluaa kuulla flemencoa. Lisäksi kirjoitan flamencon opiskelemisesta Granadassa.

Flamencoa Grandassa voi kuunnella lähes joka ilta, baareissa, konserttisaleissa yms. Yleisiä ja hyviä konserttisaleja ovat ihan keskustassa oleva Teatro Isabel la Catolica (lähellä El Corte Inglesia) ja Sacromontella oleva La Chumbera. Teatro Isabel la Catolican aulassa on mainoksia siellä järjestettävistä konserteista, La Chumberan konserteista ja muistakin paikoista (mm. Auditorio Manuel de Falla, jossa on paljon klassista musiikkia). Sieltä voi myös ostaa lippuja näihin konsertteihin. Hinnat ovat välillä n. 6–30e.

Baareista voisi mainita ainakin Plaza Nuevan kupeessa olevan Le chien andalou (El Perro Andaluz) –flamencobaarin, jossa on flamencoa joka ilta ja Sacromontella  olevan La Bulerian, jonka omistaa legendaarinen kitaristi Juan Habichuela. Le chien andaloussa on flamencoa joka päivä ja tasoltaan musiikki siellä on melko hyvää. Paikkana Le chien andalou on kuitenkin hieman turstivetoinen, joka ei sinänsä ole paha asia välttämättä. Itseäni vain häiritsee tuollaisessa baariympäristössä sellaiset synnynnäiset käytöspoliisit, jotka paheksuen tekevät suullaan ”shhhh!!!” heti jos joku esim. puhuu vähänkään. Toinen häiritsevä piirre on se, että kun useimmat flamecoa kuuntelemaan tulleet turistit (jotka eivät ole välttämättä koskaan aiemmin flamencoa kuulleet) eivät tiedä että kun lavalla olevat muusikot taputtavat (palmas) monimutkaisia rytmejä, että se ei tarkoita samaa kuin pop-konsertissa, jossa artisti yleensä haluaa saada yleisön taputtamaan. Nyt kun kaksikymmentä ihmistä alkaa taputtamaan epärytmiin esimerkiksi bulerian aikana, tulos on aika...noh, ei ainakaan mitenkään tunnelmaa nostattava. Le chien andaloun valtti onkin runsas ja kohtuullisen hyvä tarjonta.

La buleria taas on flamencobaari aidoimmillaan. Kirjoitinkin siitä viikkojen 15&16 päivityksessä. Sacromontella on myös lukuisia muita baareja, joissa flamencoa voi kuulla.

Yksi takuuvarma paikka kuulla hyvää flamencoa on mielestäni La chumbera Sacromontella, jossa flamencoa on siis joka lauantai, tosin joitakin taukoja on ainakin heinä-elokuussa, mutta siis käytännössä kevät- ja syyskaudella konsertteja on joka lauantai. Konserttiohjelman näkee helpoiten menemällä Teatro Isabel la catolicaan, josta voi myös ostaa lippuja noihin konsertteihin. La chumberasta on aivan uskomattomat hienot näköalat kaupunkiin ja Alhambraan. Nämä näköalat siis sekä pihalta että konserttisalista sisältä. Lavan takaosa on lasia, joten näkymat yhtyeen takana ovat aivan huikeat. Liput 6-8e. Esiintyjät ovat käsittääkseni kaikki aina Granadasta. La chumbera on paikallisten suosiossa ja myös minun suosikkipaikkani.

Emilio Maya La Chumberassa (tammikuussa 2011).

Näiden lisäksi on monia muitakin paikkoja (esim. Albayzinilla), joissa flamencoa on tarjolla joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Jos tuntuu, että mistään ei tahdo löytyä flamencoa kuuneltavaksi, niin ei kannata turvautua välttämättä levyliikkeissä ja turisti-infoissa myytäviin lippuihin, joilla pääsee kuuntelemaan yleensä vain sitä pahamaineista ”turistiflamencoa”, vaan mieluummin kannattaa astella vaikka johonkin flamencokouluun, joita on eri puolilla kaupunkia ja kysyä minne flamencoa kannattaa juuri silloin mennä kuuntelemaan.

Sitten flamencon opiskelusta. Flamencoa voi Granadassa opiskella hyvin helposti ja ihan kohtuu hintaankin. Aiempaa harrastuneisuutta ei tarvitse myöskään välttämättä olla, sillä sekä ryhmä että yksityistunteja on tarjolla ihan aloittelijoille kuin pidemmälle ehtineillekkin. Flamencoa sen kaikissa muodoissan voi täällä siis opiskella ihan alkeista aivan ammttilaistasolle asti.

Yksityisiä flamencokouluja täällä on runsaasti, mainitsen niistä tässä yhteydessä kaksi. Yleisin paikka on Carmen de las cuevas Sacromontella. Flamencokoulu, jolla on runsas tarjonta erilaisia kursseja (kitara, laulu, palmas, perkussiot, tanssi jne.) ja ryhmiä. Kurssien kestot viikosta kolmeen kuukauteen. Tunteja noilla kursseilla on joka päivä. Tunnit ryhmätunteja. En tiedä, onko heillä mahdollisuutta yksityistunteihin. Mahdollisuus myös majoittua koulun tiloissa, lisämaksusta. En ole kuullut mitän pahaa tästä paikasta ja lyhyen visiitin, mutta intensiivisen ohjelman haluvalle tämä voi olla varmasti hyvä paikka.

Itse käyn kitaratunneilla Guitarreria Gil de Avallen yläkerrassa toimivassa flamenco(kitara)koulussa Realejon kaupunginosassa – eli hyvin lähellä keskustaa. Katutasossa on siis kitaranrakennusverstas ja myymälä. Erittäin asiantunteva ja ystävällinen palvelu. Tämä on hyvä paikka myös siis soitinhankinnoille: myymälässä myös muita soittimia kuin kitaroita. Lokakuusta maaliskuuhun kävin ryhmätunneilla (2h/vko, 60e/kk). Ryhmätunteihin kuuluu kerran pari kuussa laulajan säestystä, joka on todella hyvä asia. Ryhmätunnit olivat hyvä ratkaisu noin alkuun, kun oli vielä paljon perusasioita opittavana – tosin on niitä vieläkin, mutta... Sitten kuitenkin tunsin tarvetta siirtyä yksityistunteihin. Yksityistunnit maksavat 30e/kpl. Opettajia tuossa koulussa on kaksi. Itse olen käynyt vain Rafael Solerin tunneilla, opettajana hän on hyvä. Opetustyönsä lisäksi hän myös soittaa paljon eri laulajien ja tanssijoiden kanssa. Opiskelun voi tässä koulussa aloittaa milloin tahansa. www.gildeavalle.com/#top

Yksityisen puolen lisäksi Granadassakin on flamencon opetusta konservatoriotasolla. Tosin ”vain” keskitasolla (Córdobassa siis maan ainoa superior-tason flamenco konservatorio). Tuohon konservatorioon, kuten kaikkiin muihinkin, on mahdollista myös ulkomaalaisten hakea. Raúl Mannola on käsittäkseni ainoana Suomesta on valmistunut Córdobasta. – – Anekdoottina tähän väliin, että kahvila La Bohemiassa tarjoilija tuli pari viikkoa sitten kysymään, että olemmeko Suomesta. Hän sanoi olevansa puoleksi suomalainen ja puoleksi ruotsalainen, mutta oli asunut ikänsä Kyproksella. Äidinkielenään hän puhui ruotsia. Hän sanoi opiskelleensa tähän mennessä kaksi vuotta Granadan konservatoriossa flamencokitaraa.

Lisäksi täällä on tarjolla paljon yksityisopetusta, joiden mainoksia voi katsella ainakin Calle Navaksella olevan flamencokaupan ovesta. Tämä kauppa on myös hyvä paikka levy-, soitin-, ym. flamencoaiheisille hankinnoille.

Vaihto-opiskelijaa voi kiinnostaa yliopiston flamenco-opetus, joten muutama sana siitäkin. Kasvatustieteiden tiedekunnassa oleva kurssi ”La forma musical y su didáctica” sisältää noin kuukauden mittaisen flameco-osuuden, jossa saa hyvää perustietoa flamencosta. Syvällisempää oppia saa humanistisen tiedekunnan (facultad de filosofia y letras), musicologían osastolla tarjottavalla ”Flamenco y músicas del mediterraneo” kurssilla. Kurssin opettaja on etnomusikologi, joka on erikoistunut flamencoon ja tutkinut paljon mm. flamencon historiaa ja flamencotanssia. Kurssilla käydään flamencoa läpi monilta eri näkökulmilta. Itse olen oppinut tuolla kurssilla todella paljon uutta, vaikka kurssi lähteekin liikkeelle sillä ajatuksella että oppilaat eivät välttämättä ole opikelleet flamencoa aiemmin. Tuolla kurssilla on ainakin nyt ollut huomattavan paljon vaihto-opiskelijoita.

Opetus näillä em. kursseilla on aina espanjaksi, joten edes jonkilainen espanjan kielitaito on melko pakollinen, joskaan ei tosin aivan välttämätön soitto- ja tanssitunneilla. Carmen de las cuevasista en tiedä, mutta veikkaanpa että espanjalla sielläkin mennään.

Minun työpöytä.

Juoksuhommat sujuu mukavasti. Olen alkanut lisäämään määrää maratonia silmällä pitäen. Yritän taas saada kuusi lenkkiä viikkoon. Tällä kertaa teen asiat hieman eri tavalla kuin talvella, jolloin yritin sitä viimeksi. Nyt siis peruslenkit jää kokonaan pois, jotta vauhdit eivät ns. puuroudu ja jotta kerkeää paremmin palautua jokaiseen treeniin. Nyt ohjelmassa on selvästi enemmän kevyttä juoksua. Käytän valmista ohjelmaa, jota tosin joudun aika paljon soveltamaan, matkustelujen ja muuttojen ynnä muiden seikkojen vuoksi. Mutta kokonaisuushan se onkin tärkein, eikä pilkun tarkka ohjelman noudattaminen ole tietenkään tarkoituskaan. Ja tärkeintä on kuitenkin edellen itse tekeminen ja puuhastelu tämän asian tiimoilla :)

Jouduin myös menemään kenkäostoksille, koska ”työkenkinä” olleet Niken structure triaxit alkoivat olla jo niin loppuun kuluneet. Tarvitsin siis kengän, jolla juosta pitkää lenkkiä ja kevyttä lenkkiä, eli tukevan, hyvin vaimennetun kengän. Suuntasin Bikilaan, joka on yleisurheiluun ja erityisesti juoksuun erikoistunut liike. Siellä minulle tehtiin testi mahdollisen ylipronaation* selvittämiseksi. Aikaisemmin (keväällä 2006) fysiatri totesi että varsinkin oikeassa jalassa minulla on vahva ylipronaatio. Nyt diagnoosi oli että minulla on molemmissa jaloissa lievää ylipronaatiota. Olen joko saanut jalkojani kehitettyä normaalimpaan suuntaan tai sitten jompi kumpi on diagnoosissaan epätarkka. Uskotaan nyt kuitenkin että kehitystä on tapahtunut! :) Työkengiksi ostin sitten kunnolla tuetut Asicsin 2160 kengät, jotka on oikein hyvät kevyille ja pitkille lenkeille. Nopeampaa juoksua varten minulla on siis tällä hetkellä nuo Karhun forward fulcrum ridet. Kesän aikana pitäis ostaa uudet vauhtikengätkin..

* Tämä ylipronaatio-asia on aika mielenkiintoinen. Siihen liittyen, laitanpa tähän videolinkkiä Haile Gebreselassien (yli)pronaatiosta: www.youtube.com/watch

Vko 19 – palauttelua kympiltä

Ma Lepo

Ti TV kevyt 10,5km

Ke TV kevyt 10,5km

To Hieronta

Pe TV kevyt 10,5km

La Verryttelyt + 10x100m mäkivetoja yht. 7,5km

Su Pitkä lenkki 17,5km

Vko yht. 56,5km

Vko 20

Ma Lepo

Ti TV kevyt 8,1km

Ke Verr. + 3x10min kovaa, 5min pal. (3.57-3.58-4.06/km) yht. 11,9km

To TV kevyt 8km + kuntopiiri

Pe TV kevyt 8,5km + 7x100m rennosti

La TV kevyt 7,7km

Su Pitkä lenkki 21km

Vko yht. 65,2km

Al Sur de Granada (C/Elvira). Tuolta saa hyviä tapaksia, Granadassa tehtyjä viinejä ja todella hyvää Mammooth-olutta, granadalaista sekin. Tuolla baarissa käytiin kerran yhdellä flamencokeikallakin.

Marjutin vanhemmat eli minun kielelläni porukat olivat täällä käymässä viikon 17 ajan. Viikolla 18 vierailuputki sai jatkoa, kun Marjutin sisko ja hänen kaverinsa tulivat tänne noin viikon mittaiselle vierailulle. Kaikki on mennyt hyvin ja on mukavaa kun täällä on päässyt käymään näinkin moni.

Viikolla 18 päätin viime tingassa lähteä juoksemaan 10km kisan Salobreñaan. Salobreña kuuluu Granadan maakuntaan, sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Granadasta, meren rannalla. Sinne on siis suhteellisen helppo mennä. Kysymysmerkkeinä olivat vain mahdollinen kova kuumuus ja ehkä hieman palautumattomat lihakset. Epäröin siis aika pitkään, että lähdenkö tuota juoksemaan, mutta koska alustava kisakalenteri tälle vuodelle kuitenkin tuppaa olemaan nyt sellainen, että kymppiä en pääsisi juoksemaan kuin ehkä vasta aikaisintaan syyskuussa tai vasta lokakuun lopussa, päätin sitten, että lähden nyt juoksemaan kun siihen tilaisuus on. 40 minuutin alitus oli myös mielessä.

Tässäpä vähän suunitelmaa vuoden 2011 juoksutapahtumista, joihin olen ajatellut osallistuvani (tai osallistunut jo).

10.04. Carrera popular 10km, Granada

08.05. Gran prueba de fondo 10km, Salobreña

02.07. Rovaniemi marathon, puolimaraton  

Ylipaakkolan ympärijuoksu Tervolassa, mikäli se järjestetään tänä vuonna

20.08. Helsinki city marathon 42,195km

03.09. Oulu liikkeelle tai Ruskamaraton 10km

24.09. Kiiminki-maraton, puolimaraton Lokakuusta lähtien Ii:n testijuoksusarja (10km)

31.12. Limingan uudenvuodenjuoksu 10km

Ja tässä sitten pieni raportti Salobreñan kympistä. Valmistautuminen meni hyvin, tuntui että olen vieläkin paremmassa kunnossa kuin kuukausi sitten. Lauantaina menin nukkumaan 23.30 ja herätyskello herätti armottomasti 05.00, josta painelin torkkua 05.15 asti. Sitten taas kevyt aamupala ja kuppi kahvia naamariin. Puoli seitsemäksi taksitolpalle ja tasan seitsemäksi bussiin. Salobreñassa oltiin (Marjutin kanssa) siinä 8.20. Kisapaikka löytyi helposti ja sitten vain odottelemaan starttia.

Perinteisen kaavan mukaan aloin lämmitellä siinä puolta tuntia ennen lähtöä. Tuntuma oli todella hyvä. Olin melko varma, että ennätys tulee. Epävarmuustekijänä oli kuumuus. Sillä tiedän jo kokemuksesta että en siedä kuumuutta hyvin. Se vie voimat minulta ihan täysin. (Olen myös erittäin huono saunomaan, vähän väliä pitää päästä vilvoittelemaan.) Lämpöasteita oli mittarin mukaan +26 celsiusta. Lisäksi Salobreñassa, joka sijaitsee siis ihan meren rannalla, on hyvin kostea ilma. Vähän ennen starttia sitten tajusin laittaa aurikorasvaa ja otin repustani lippiksen, jota kastelin kylmällä vedellä. Ajattelin kuitenkin, että lähden nyt ennakkoluulottomasti juoksemaan, kuumuudesta välittämättä.

Taktiikkana oli yksinkertaisesti rauhallinen aloitus ja vahva lopetus. Lähdin matkaan tasan 4.00/km vauhtia, jota ajattelin pitäväni tasaisesti yllä ja sitten vasta parilla viimeisellä kilometrillä nostaa hieman vauhtia, jotta 40 min alittuu. Juoksu kulki ihan mukavasti johonkin neljään kilometriin asti ja maisemat olivat hienot. Vauhti meinasi vähän väliä mennä alle neljän minuutin, mutta rauhoitin aina ja selkiä tuli silti vastaan. Reitti kulki alussa varmaan kolmen kilometrin ajan ihan meren rantaa myöten. Silloin helpottavana tekijänä kuumudelle oli mukavasti puhaltava tuuli. Varjoa ei ollut oikeastaan ollenkaan.

Neljän ja viiden kilometrin välillä homma meni vaikeaksi. Puolimatkassa oli kaivattu juomahuolto, jossa otin pullon ja join rauhassa, toisin sanoen vaihdoin juomisen ajaksi suosiolla kävelyksi. Hetken aikaa taas oli helppo juosta. Mutta vain hetken. Aurinko paahtoi todella tukalasti. Suorastaan poltti. Hengitys oli hankalaa, syke pilvissä. Suuta kuivasi ja ennätys karkasi. Vauhti hiipui ja kone hyytyi lopulta kuumuuteen. Se harmitti kyllä vähän. Lopun matkaa sitten taistelin ja koitin vain päästä eteenpäin. Jossain kahdeksan kilometrin kohdalla päätin, että turha se on enää repiä kun ei ennätystä kuitenkaan enää ole mahdollista tehdä. Vauhti laski aika paljon ja sitten olin minä ohitettavana. Maalissa olin ajassa 41.06. Tuo aika antaa kuitenkin turhan positiivisen kuvan suorituksestani, sillä reitti ei ollut virallisesti mitattu. Forerunnerin mukaan reitti olisi ollut vain 9,7km. Siinä mielessä on siis ihan sama tuliko ennätystä vai ei, sillä ei noin alimittaista reittiä voi pitää ennätyskelpoisena.

Olin kuitenkin tyytyväinen että tuli lähdettyä. Se oli todennäköisesti viimeinen kisa tälle vuodelle täällä Espanjassa. Kokemusta tuli taas hankittua ja sain ainakin hyvän kovan treenin tehtyä. Seuraava startti on 2.7. Rovaniemellä, jossa juoksen todennäköisesti puolikkaan, kymppi olisi toinen vaihtoehto. 

Juoksun jälkeen kerettiin käydä vielä rannalla mutka.

Salobreña on mukava pieni merenrantakaupunki, jota turismi ei ole pilannut ollenkaan. Bussilippu edestakaisin maksaa 10e Granadasta, joten jos Grandasta haluaa mennä esim. päiväksi rannalle, suosittelen Salobreñaa. Siitä, mihin Granadan bussi jättää, on noin kilometri rannalle. Ranta oli siisti ja muutenkin sinne on nopeampi matkustaa kuin esim. Malagaan. Bussejakin kulkee aika tiuhaan. Matka Granadasta Salobreñaan kestää tunnin, tai max. 1h 20min riippuen reitistä.

Vko 17

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12,8km (4.57/km)

Ke Peruslenkki 14km (4.59/km)

To Lepo

Pe 3x2km 2–3min pal. (4.00–3.58–3.57/km) + verr. = yht. 12km

La Palauttava 7km (5.41/km)

Su Pitkä lenkki 22,2km (5.27/km)

Vko yht. 68km

Vko 18 – kevyt viikko

Ma Lepo

Ti 6km (2km vr+2km kiihtyvä 4.50–4.20/km+2km vr)

Ke 3x1000m (3.58/3.45/3.50) + 3x400m (3.25–3.33–3.28/km) 3–4min pal. + verr. = yht. 11km

To VR 5km

Pe VR 5,7km sis. 5x100m rentoja vetoja

La Lepo

Su Gran prueba de fondo, Salobreña n. 10km 41.06

Vko yht. 39,2km

Viikon 15 ajan päätin pitää juoksusta kevyttä viikkoa ja olla enemmänkin ”lomalla”. Se oli neljäs kevyt juoksuviikko putkeen, eräänlainen ylimenokausi talven ja alkukevään intensiiviselle maratonharjoittelulle. Mieli ja ruumis ovat siis saaneet lepoa, treenimotivaatio on entistä korkeammalla ja kuntokin on talven aikana noussut. Tästä on hyvä alkaa kiristämään taas ruuvia.

”Lomaviikko” koostui (velvollisuuksien lisäksi) kaverin synttäribileistä, kielikurssin porukan kanssa tapaksilla käynnistä ja aivan mahtavasta perjantai-lauantai -yhdistelmästä. Kävimme perjantaina Marjutin kanssa viettämässä illan Sacromontella. Sacromonte on todella hieno paikka ja varmasti samalla yksi maailman flamencoimmista paikoista. Joka toisesta talosta tai baarista kuuluu flamenco joko levyltä tai jonkun/joidenkin soittamana. Käveltiin ja välillä istuskeltiin terasseilla. Loppuillasta, noin kello 00.30 menimme La Buleria –nimiseen baariin, jonka omistaa legendaarinen flamencokitaristi Juan Habichuela. Baarimikkona siellä oli hänen veljensä Pepe Habichuela ja joku toinen. Siitä ”aidommaksi” flamencobaari ei voi enää mennä. La Buleria on hyvin pieni, perus sacromontelaistyylinen luola, valkoisella maalatut kiviseinät, täynnä valokuvia suvun maineikkaista jäsenistä, valokuvia Camarón de la Islasta, kosteusvaurion hajuinen ja kaikin puolin flamencoa pursuava paikka.

Aluksi Pepe Habichuela soitteli muutamien muiden kanssa pari biisiä ja lopetettuaan kohotti maljan sanomalla ”La familia”. Habichuelan flamencosuku on varmaan Granadan suurin ja kuuluisin flamenco-klaani, seikka, josta he ovat ilmeisen tietoisia ja silminnähtävän ylpeitä. Harvoin olen tuntenut oloani niin ulkopuoliseksi kuin siellä. Myös Juan Habichuela nieto (pappa Juanin mukaan nimetty, nieto= lapsen lapsi), tuli jossain vaiheessa myös paikalle ja sen kyllä huomasi ihmisten reaktioista ja paikan ilmapiiristä. Hän on siis suvun soihdunkantaja tällä hetkellä. Kävimme hänen konsertissaan syksyllä. Hän oli pukeutunut menestyvän ja menevän miehen tyyliin ja hänen tulonsa aiheutti heti kuhinaa – sekä myös aika läpinäkyvää mielistelyä – paikalla olleissa äijissä (paikalla siis ei ollut muita naisia kuin Marjut toim. huom.). Juankin sitten soitti parit numerot. Me olimme ainoat ulkomaalaiset tuossa baarissa ja kuten sanoin, todella ulkopuoliset. Lähdimme pois siinä 02.00 aikoihin. Buleria reissun jälkeen kävimme vielä pintillisellä Hannigan & Sons –irkkubaarissa ja olo oli kuin olisi kotona ollut.

¡Vinkki niille jotka aikovat mennä La Buleriaan: älä pidä tyhjää lasia muutamaa minuuttia pidempään edessäsi jos kuuntelet musisointia, voi tulla sanomista. Pitää tilata, jotta saa kuunnella!

Lauantaina menimme illalla oopperaan. Kyseessä oli Giuseppe Verdin La Traviata. Minulle tämä oli vasta toinen ooppera, jonka näin livenä. Hieno elämys oli tämäkin. Paikkana oli Teatro Isabel la Catolica. Meidän paikoiltamme, I-amfiteatterista (liput 25e/kpl), näki hyvin. Oopperan jälkeen menimme tietysti hyvään italialaiseen ravintolaan pitsalle ja kalialle!

Takana oli siis kaksi todella hyvää päivää. Sunnuntaina alkoi espanjalaisten megalomaaninen pääsiäisen vietto. Marjutin serkku ja hänen kaverinsa tulivat Espanjan reissullansa käymään myös täällä parin päivän ajaksi. He majoittuivatkin meillä. Kaikki oli hyvin... Kunnes vaalitulokset alkoivat selvitä. Voin kertoa, että ei paljoa naurattanut. Mutta tämän enempää en ala politiikkaa tässä ruotimaan.

Pääsiäisen vietto täyttikin sitten kirjaimellisesti koko viikon 16. Koko kaupunki oli varsinkin iltaisin ja öisin ihan pakissa. Monissa kaupunginosissa järjestettiin päivittäin kulkueita ja koko Granadan maakunta vahvistettuna turisteilla ja muualta tulleilla espanjalaisilla kerääntyivät niitä katsomaan. Kaupungilla liikkuminen oli paikoin ihan mahdotonta. Kulkueet koostuivat kaapuihin pukeutuneista ihmisista, soittokunnasta, Jeesusta ja/tai Mariaa esittävästä patsaasta ja surupukuihin pukeutuneista naisista. Varsinkin kaapuihin pukeutuneet ihmiset olivat aika erikoinen näky (Ku Klux Klan on matkinut puvustuksensa espanjalaisten pääsiäiskulkueista toim. huom.). Koko viikko oli lomaviikko – eipä sitä olisi luennoille päässytkään siinä tungoksessa.

Kuvia kulkueista.

Viikolla 16 aloin siis taas lisätä juoksumäärää paremmalle tasolle. Treeni sujuu hyvin. Päätin tehdä yksittäisen kahden tehoharjoituksen viikon tähän väliin. Toinen viikon tehoharjoituksista oli itselleni uusi kokemus, kun kokeilin ensimmäistä kertaa ns. kenialaista vauhtileikittelyä. Idea siinä on se, että lähdetään liikkeelle ihan verryttelyvauhtia ja kiristetään loppua kohti, niin että lopussa saa jo huudattaa ihan kunnolla. Treeni oli kyllä hauska! Lisäksi se on myös aika turvallinen tehoharjoitus ja kehittää monipuolisesti kestävyyden eri osa-alueita. 

Vko 15 – kevyttä vielä

Ma Lepo

Ti Kevyt 10,2km (5.25/km)

Ke Lepo

To Kevyt 10,2km (5.23/km)

Pe VR 5km

La Lepo

Su Pitkä lenkki 17km (5.30/km) sis. 5x100m kiihtyviä vetoja

Vko yht. 42,4km

Vko 16 – lisää tehoa

Ma Lepo

Ti TV reipas 10Km (4.31/km) + verr. = yht. 12km

Ke Peruslenkki 13,5km (5.05/km)

To Lepo

Pe Kenialainen VL 10km (kiihtyen 6.00–3.50/km –>avg 4.29/km) + verr. = yht. 12km

La Palauttava 7km + kuntopiiri

Su Pitkä lenkki 19,5km (5.25/km)

Vko yht. 64km

Kaaputyyppi on selvästi aikeissa säikäyttää nuo tytöt :D 

Viikko meni enemmän ja vähemmän sunnuntain juoksukisaan valmistautuessa. Toki normaalit kuviot tuli siinä sivussa myös tehtyä: luentoja, kitaran soittoa, lukemista, espanjaa. Viime aikoina on tullut luettua taas jonkin verran muutakin kuin faktatekstiä. Luin Mihail Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan, joka oli kyllä aivan hillittömän hauska kirja. Täysin hervoton, musta huumori kyllä osui ja upposi. Marjut toi Fuengirolan äänestysreissulta tuliasena divarista löytämänsä Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen, joka oli myös todella hauskaa luettavaa. Joskaan ei mielestäni yltänyt ihan samalle tasolle kuin Nousiaisen uusin romaani Maaninkavaara. Syy siihen lienee kuitenkin lähinnä se, että Maaninkavaaran aihepiiri, kestävyysjuoksu, on lähempänä itseäni vaikka olen kyllä toki myös suuri Ruotsi-fani. Olen etsiskellyt Vadelmavenepakolaista Suomesta, mutta tuloksetta (tilaamalla kirjakauppaan sen olisi kyllä saanut, mutta vielä viime keväänä se olisi tullut maksamaan 39e, nyt voi tosin tilata jo halvemmallakin), aika hauskaa että sain lopulta tuon kirjan käsiini tällä tapaa.

Marjut kävi siis kolmen muun suomalaisen kanssa äänestämässä ennakkoon Fuengirolassa. Itsekin olisin mieluusti halunnut äänestää mutta nyt oli pakko jättää väliin. Jouduin viime kesänä vakuutusyhtiön vaatimuksen vuoksi muuttamaan kotikunnakseni Tervolan vaihto-opiskeluni ajaksi, koska suurin osa vakuutetusta irtaimistostani on siellä. Tiedustelin asiaa maistraatista ja he vahvistivat käsitykseni siitä, että en voi tietenkään nyt äänestää Oulun vaalipiirin ehdokasta. Päätin sitten, että en lähde tekemään päivän reissua 200km päähän vain sen takia että äänestäisin jotakin äkkiä valittua, ei omaan elämääni juurikaan liittyvää ehdokasta. Kielikurssi ja kaikki muutkin päivän hommat olisivat samalla jääneet väliin, joten tällä kertaa sitten näin.

Seuraavaksi hieman raporttia viikon kohokohdasta, eli 10km juoksukisasta ja siihen valmistautumisesta. Päätin tehdä valmistautumisen sunnuntain kympille tavalla, jota en ole ennen kokeillut. Kuten olen ennenkin hehkuttanut, Ensio Hakalan tekemät ohjeet tuntuvat toimivan minulle paremmin kuin sata jänistä! Otin siis valmistautumisohjeet tällä kertaa Hakalan 10km juoksuohjelmasta. Se sisältää minun aikasemmin tekemiini valmistautumisiin verrattuna yllättävän paljon kovaa juoksua lähellä kisaa. Toinen minulle outo piirre on pitää täysi lepopäivä kisaa edeltävä päivänä. Oppia ikä kaikki ja avoimin mielin –asenteella ajattelin kokeilla kuitenkin miten tällainen valmistautuminen toimii minulle.

Keskiviikko-torstai välisenä yönä menin nukkumaan noin 00.20. Aamulla olisi herättävä luennoille, herätyskello oli soimassa 07.15. Turha kai edes mainita ketkä alkoivat taas tuona yönä terrorisoida elämäämme kovaäänisellä puheella ja bassonjytkeellä. Sanomattakin on selvää, että kisavalmistautuminenhan tuosta taas kärsi aivan suunnattomasti, kun sen takia piti yöllä valvoa ja nostattaa verenpainetta ja seuraavanakin päivänä asiaa piti vielä selvitellä ja miettiä. Torstaina kevyellä lenkillä jalat olivat kuin betonia ja syke pilvissä vaikka vauhti oli tosi hiljainen. Perjantainakaan ei oikein kulkenut. Lauantaina ohjelmassa oli lepoa ja toivomista, että kerkeäisi palautua kunnolla.

La-su välinen yö meni aika vähillä unilla (ehkä noin 5h), oli vaikeuksia nukahtaa. Heräsin klo 06.15 ja söin hyvin kevyen aamupalan. Puoli yhdeksän aikaan lähdimme kisapaikalle. Siinä 09.25 aloin verryttelemään: juoksua, kevyet venytykset ja muutama aukaisuveto. Tuntuma oli ihan hyvä, muttei loistava. Keli oli hieno aurinkoinen, joskin vähän turhan kuuma pohjolan pojalle. Asteita taisi olla startin aikaan ehkä jotain +20C ja kisan edetessä lukemat vain nousivat. Kenkinä olivat uudet Karhut, eli Forward fulcrum ridet. Sisäänajettuina ja footbalancen pohjallisilla ne toimivat mielestäni loistavasti!

Startti pamahti tasan kello 10.00. Lähdin matkaan rennosti, kylläkin hieman suunniteltua kovempaa, koska meno tuntui aika kevyeltä ja kyllähän kymppi on sellainen matka, että melko täpöllä saa juosta alusta loppuun. Vauhdit alussa olivat välillä 3.50–4.00/km, näin menin johonkin kolmeen kilometriin asti. Tuossa vaiheessa oltiin jo noustu pari mäkeäkin. Kolmen kilometrin jälkeen alkoi matka painaa jaloissa ja hengitys oli jo työläämpää. Aurinko paahtoi. Välillä meinasi usko omaan kuntoon jo loppua, mutta niin sitä saa aina itseänsä huijattua ja vauhtia pidettyä jokseenkin yllä. Vauhdit pyörivät siinä 3.55-4.10/km tietämillä jonnekin seitsemaan kilometriin asti. Joissain nousuissa vauhti tietysti laski huimasti ja välillä mentiin jopa 4.30/km vauhdillakin. Seitsemän kilometrin tolpan jälkeen alkoi tuntua pientä henkistä piristymistä, kun matka oli jo hyvinkin voiton puolella. Silti ainoat mielessä kangastelevat asiat olivat nukkuminen ja kylmä olut juoksun jälkeen. Meno oli siis raskasta. 8–9km välin sain sujumaan Paula Radcliffen käyttämällä keinolla, eli laskemalla nollasta sataan muutaman kerran (Radcliffe laskee kolmesti sataan kun juoksu on raskasta ja saa näin kulumaan mailin). Viimeisen kilometrin mietin reilun kilometrin mittaista puistoa, jota juoksen pari kertaa viikossa ympäri. Ajattelin, että enää vain alle yksi puistokierroksen mittainen matka. Kelloa en viimeisillä kilometreillä välittänyt juuri katsoa. En muistanut edes sammuttaa forerunneria maaliintulon jälkeen. Maaliin tulin ajassa 40.43. Olin omassa sarjassani 14.

Tulokset:

http://www.gescon-chip.com/Resultados/277/Resultados/Categorias/Premios%20Categorias%202%20MasculinaSEMA.html

Maalisuoralla ja sekuntia vaille maalissa. Raastoilmeet kohillaan. 

Maalissa olin kaikkeni antaneena, enkä olisi tuona päivänä parempaan pystynyt. Vaikka en pidä jossittelusta, enkä varsinkaan toisten syyttämisestä oman suorituksen mennessä jotenkin heikosti, joudun nyt niin tekemään. Uskon, että jos naapurimme eivät olisi häiriköineet ja aiheuttaneet kaikkea siitä seurannutta harmia, olisin saanut alle optimaalisen valmistautumisen, jonka ansiosta olisin varmaan voinut juosta kympin alle 40 minuuttiin. Mutta tilanne on mikä on, näillä mentiin ja aika on nyt tämä. Heitetään jossittelut Genil-jokeen. Olen kuitenkin tyytyväinen juoksuun ja aikaankin, vaikka tavoitteesta aavistuksen jäinkin. Tosin kyseessä oli kaiken muun lisäksi ensimmäinen startti pitkään aikaan, joten kiristämisen varaa pitäisi vielä olla. Etenkin olen tyytyväinen siihen, että kehitystä on selvästi tapahtunut taas syksyn ja talven jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää, syksyä ja muita tapahtumia.

Siitä, miten kisaviikon valmistavat harjoitukset toimivat, on vaikea sanoa tässä tilanteessa muuta kuin sen verran, että eivät ne ainakaan juoksua pilanneet. Lepo jäi nyt muista syistä liian vähäiseksi ja palautuminen kisaan ei ehkä ollut siksi paras mahdollinen. Pitää kokeilla vielä uudestaankin noita harjoituksia kisaviikolla sitten kun seuraava kymppi on ohjelmassa.

Juoksun jälkeen kävin tapahtuman tarjoamassa ilmaisessa, palauttavassa noin 10-15min kestävässä hieronnassa. Siitä menimme perinteitä noudattaen parille kaljalle. Illalla vielä kävimme kävelemässä, päädyimme Mirador de San Nicolakselle istuskelemaan ja katselemaan Alhambraa sekä hienoja näkymiä kaupungille. Alhambra-olutta siinä sivussa nauttien, luonnollisesti! Loppuillasta katselimme vielä tietokoneelta parit Frasierit tapasten kera. Hyvä päivä!

Vko 14

Ma Lepo

Ti 6km sis. 2,6km kiihtyvää juoksua (4.57–4.35)

Ke 3x1km kympin vauhtia (4.02/4.03/3.58) + 3x400m (3.37–3.32/km) 3–4min palautukset vetojen välissä + verryttelyt = yht. 10,5km

To VR 5km

Pe 4km VR sis. 5x100m rentoja, kiihtyviä vetoja

La Lepo

Su V Carrerra popular memorial P. Marcelino 10km 40.43 (+verr. 3km)

Vko yht. 38,5km

Andalusian murretta pidetään hankalana ja ennen kaikkea ”huonona espanjana”. Aina kuulee sanottavan, että jos haluat oppia puhumaan ”hyvää” espanjaa, eli castellanoa,  älä opiskele Andalusiassa. Hyvällä tässä tarkoitetaan siis puhdasta ja selkeää lausumista. Samassa yhteydessä sanotaan aina, että kun opit ymmärtämään andalusian espanjaa, ymmärrät minkä tahansa muun alueen espanjaa, tai tarkemmin sanottuna muiden alueiden murteita.  Tarkennus siksi, että Espanjassahan puhutaan muitakin kieliä kuin kastilian kieltä eli castellanoa (käytetään myös nimitystä español), jota pidetään ns. perus espanjana. Näitä muita kieliä ovat siis mm. katalaani, baski ja galego. Andalusian murteeseen ja tapaan puhua verrattuna esimerkiksi Madridin alueen puhetyyli on kuulemma h y v i n – s e l k e ä ä –  j a – h i d a s t a. Salamancaa pidetään yleisesti paikkana, jossa espanjaa puhutaan parhaiten. 

Miten siis puhua kuin andalusialainen?

-       Sääntö numero yksi: jätä s- ja z-kirjaimet pois sanojen lopuista. Dos= do, tres= tre, diez= die

-       Sääntö numero kaksi: puhu laiskasti siinä mielessä, että jätät lausumatta työläitä –dad, -da –tavuja sanoista. Soledad= solead, Granada= Graná Muutenkin kirjaimia ja tavuja voi jättää lausumatta. Esimerkiksi para= pa, me gusta= me gu-ta, esta= e-ta.

-       Sääntö numero kolme: puhu nopeaa ja liitä sanat toisiinsa, ts. älä turhaan erottele sanoja toisistaan selkeyden tunteen luomiseksi.  Ayer comí más o menos diez tapas= aye comímáomenodietapa.

-       Sääntö numero neljä: puhu kuitenkin kieliopillisesti enemmän oikein kuin muilla alueilla (!), lausua saat kylläkin huolimattomasti yllä olevien sääntöjen puitteissa.

Jamon Serrano de Graná

Aina muistetaan haukkua andalusian murteen epäselvyyttä, mutta unohdetaan haukkua muiden alueiden puutteet. Andalusian espanja on kuitenkin kieliopillisesti enemmän oikein kuin esimerkiksi Pohjois-Espanjan, Katalonian, Madridin alueen, Kanarian saarten tai vaikkapa Etelä-Amerikassa puhutut ”espanjat”. Edellä mainituilla alueilla ei mm. ole tapana käyttää menneistä aikamuodoista pretérito perfectoa, eli perfektiä (He comido= olen syönyt). Perfektin sijaan näillä alueilla lätkitään menemään lähes pelkästään pretérito imperfecton ja pretérito indefinidon, eli imperfektin ja yksinkertaisen perfektin voimalla.

Muualla tehtävien virheiden joukkoon voidaan laskea vielä virheet esimerkiksi ns. laísmo, leísmo ja loísmo –tyyppisissä tilanteissa. Idea on se, että kun johonkin asiaan halutaan viitata pelkällä pronominilla, tehdään näissä viittauksissa virheitä. Ei siis osata valita oikeaa pronominia (la, le tai lo) tilanteen mukaan. Väärinkäytettynä lauseista saattaa tulla kummallisia, esimerkiksi jos haluaa sanoa ”menen avaamaan oven (hänelle)”, saatetaankin sanoa jotain tyyliin ”menen avaamaan hänet”.

Madridin alueen virheisiin kuuluu myös lausumisvirheitä. Esimerkiksi David lausutaan Daviz! Lisäksi Madridissa lausutaan s- ja z-kirjaimet sanojen loppuun kuulemma todella selvästi: tresss, diezzz, dosss. Alkaa siis pikku hiljaa tuntua siltä, että Andalusiaa sätitään turhan paljon siihen nähden, ettei muuallakaan olla joka asiassa niin oikeakielisiä. Niin, tilanne kuulemma espanjalaisten keskuudessa onkin sellainen, että andalusialaiset haukkuvat muiden alueiden puhetyyliä ja muut haukkuvat Andalusian puhetyyliä. Eli se mitä kuulet espanjan kielestä puhuttavan riippuu myös paljolti siitä, kuka puhuu ja mistä hän on kotoisin.

No niin, nyt on sitten andalusian murteen lyhyt oppimäärä suoritettu!

Flamencoa La Chumberassa. Kitarassa opettajani Rafael Soler. 

Alhambra ja Granadan keskustaa Sacromontelta, La Chumberan pihalta kuvattuna. 

Juoksu sujui viime viikolla enemmän mollivoittoisesti. Tiistain peruslenkillä tuntui vielä siltä kuin olisi viittä vaille lentoon lähdössä. Vauhti pyöri suurimman osan ajasta 4.45min/km ympärillä, jalat olivat kevyet ja ei juuri hengästyttänyt ollenkaan. Täydellistä flow:ta ja runner´s high:ta. Ajattelin, että seuraavalla puolimaratonilla (Malaga 10.4) ennätys paukkuu reilusti, kun peruslenkin keskivauhti on näin selvästi kasvanut viime syksystä.

Sitten kuvioon tuli ulkopuolisia häiriötekijöitä, jotka pilasivat myös juoksuhommat loppuviikolta. Tiistain ja keskiviikon välisenä (aamu)yönä naapurit alkoivat huudattaa jotain hyvin bassovoittoista jumputusta niin kovalla että seinät tärisivät. Kello oli 04.40 kun ensimmäisen kerran nousin kelloa katsomaan herättyäni tuohon jytinään. Katsoin sisäpihalle selvittääkseni mistä musiikki tarkalleen tulee, alakerran naapureiden kämppä, josta jytinä tuntui tulevan, oli kuitenkin ihan pimeä, eikä sieltä kuulunut puhetta ollenkaan. Ajattelimme, että ei se sieltä siis tulekaan. Ja kun tarkemmin kuunteli, niin tuntuikin että se tulee sittenkin toisesta rapusta, johon meillä ei ole pääsyä. Emme siis voineet muuta kuin toivoa, että toisen rapun väki hoitaa homman ja pistää stopin häiriköinnille.

Mitään ei tapahtunut. Jytinä vain jatkui. Nukkumisesta ei tullut mitään. Jumputus jatkui johonkin 07.xx asti. Mietimme että kuka helvetti alkaa huudattamaan musiikkia TÄYSILLÄ tiistai-keskiviikko välisenä yönä 04.30 ja jatkavan hellittämättä yli aamu seitsemään.

Alunperin olin ajatellut juoksevani aamulenkin 09.00, mutta sen sain nyt unohtaa. Nukuin koiranunta puoleenpäivään asti ja kun ”heräsin”, oli kuin olisi ollut hirveässä krapulassa: päätä särki ja väsytti tolkuttomasti. Mistään päivän hommista ei tullut mitään. Päätimme kysyä naapureiltamme, olivatko he kuuleet meteliä, jotta voisimme miettiä mitä asialle tehdään. Vastaus olikin yllättävä: ”joo, se tuli täältä”. Hupsista! No, he lupasivat, että kyseessä oli viimeinen kerta ja homma tuntui olevan siinä. (Mutta eipä ollutkaan. Lyhentääkseni päivitystä, mainitsen vain, että ongelmia on ollut vielä myöhemminkin ja niihin on kyllä todellakin puututtu, mutta vaikuttaa siltä että ”hauki on kala” –metodi ei toimi, eikä uppoa heille. Seuraavaksi täytyykin sitten siirtyä vissiin johonkin Jukolan veljesten tyyliin ja alkaa tavaamaan näitä asioita. Rautalankaakin (ja paksua) on jo väännetty aika lailla...Vuokranantaja on puhunut jo häädön mahdollisuudesta, mikäli homma ei lopu.)

Rättiväsyneenä ei pitäsi lähteä lenkille. Vammariski kasvaa huomattavasti, ja kyllähän tämäkin on ollut tiedossa jo kauan. Minä kuitenkin tuona keskiviikkona lähdin, tavoitteena oli juosta 12km, meno oli raskasta alusta lähtien, joten päätin lyhentää lenkin 50 minuuttiin, mutta jouduin lopettamaankin jo 40 minuutin eli 8km kohdalla, kun nyräytin oikean nilkkani mukulakivipätkällä. Kipu oli niin kova, että juoksua ei voinut kuvitellakaan jatkavansa. Kävelin kotiin. Suomeksi sanottuna, tosin hieman sensuroituna, V*****I ja myös alakerran naapureista tuli ajateltua monia julkaisukelvottomia ajatuksia. Väsyneenä sitä ei ole niin tarkkaavainen, tekniikka voi olla huolimaton ja kun voimat ovat lopussa, tällaiset vammat syntyvät hyvin helposti – nyt sen tiedän ja ennen kaikkea uskon! Kantapään kautta taas.

Seuraavana aamuna jalka ei kestänyt varata painoa ja vihlaisuja tuntui vähän väliä kävellessä ja kun jalkaa käänteli tiettyihin asentoihin. Onneksi oli juoksusta lepopäivä. Tein kylmähoitoa ja venyttelin. Pidin jalkaa myös koholla. Kompressiota en laittanut. Perjantaina olisi ollut tarkoitus juosta 1h 30min, mutta jätin väliin kun tuntemuksia vielä oli.

Lievän nyrjähdyksen jälkeen suositellaan pidettäväksi 2–3 lepopäivää, joten lauantaina uskaltauduin kokeilemaan jo juoksua, koska kävellessä ei enää tuntunut mitään ja muutenkin jalka alkoi olla melko normaali. Lenkki menikin ihan hyvin ja juoksin kevyesti 1h 15min, edellisen päivän korvaukseksi.

Sunnuntaina tarkoitus oli juosta testikymppi radalla, siestan aikaan, jotta tottuisin mahdolliseen kuumuuteen Malagan puolikasta ajatellen. Olin radalla noin 14.30 maissa ja aurinko paahtoi kuumasti. Radalla ei ollut ketään muita. Hirvitti tuleva. 25 kierrosta ilman kiriapua, kovaa vauhtia paahtavassa helteessä, johon ei ole tottunut vielä ollenkaan. Tavoite oli yrittää juosta kymppi 40 minuuttiin tai vähän päälle, koska 40 minuutin kymppi vastaa 1.30 alitusta puolimaratonilla. Ajattelin ottaa kierrosajat joka kilometriltä. Ekan kilometrin kohdalle tulin tavoiteajassa noin 4.00min ja painoin kierrosnappia. Jatkoin juoksua ja huomasin pian, että forerunner oli juminut siinä 1000m kohdalla, kierrosnapin painamisen jälkeen. Päätin juosta 1200m kohdalle, pysähtyä, sammuttaa ja käynnistää foren uudelleen ja juosta siitä sitten 9km ja lisätä sen päälle tuo 4min ekalta kilometriltä. Juostuani jonkin matkaa huomasin, että kello kävi foressa mutta matka ei lisääntynyt. Pysähdyin ja nollasin mittarin 1400m kohdalla, käynnistin ja päätin jatkaa juoksua vielä sen 9km verran. Kaikkeen tuohon sähläämiseen katosi kuitenkin se taistelutahto ja motivaatio, joka 40min – tai edes sinne päin – kymppiin tarvittaisiin yksin juostaessa ilman keventelyitä ynnä muita kisavalmisteluja. Kuumuudesta puhumattakaan.

Muutin sitten suunnitelmia, koska osaanhan nykyään joustaa tarvittaessa! :D  9km sijaan juoksinkin tuota 4.00/km vauhtia ensin 3000m verran, eli ”kolmen tonnin kuupperin”. Cooperin juostuani kasassa oli siis 1x1200m (4.02/km) + 1x200m (4.00/km) + 1x3000m (4.00/km) ilman palautuksia välissä, tai no ehkä noin 20 sekunnin palautukset tuli kun piti kelloa sammuttaa ja käynnistää. Cooperin jälkeen palauttelin 3min ja juoksin vielä 2x1000m (4.00/km & 3.58/km) 2–3min palautuksella. Kasassa oli siis yhteensä 6,4km juoksua noin 4.00/km vauhdilla. Katsoin sen riittävän sille kertaa. Kuumuus teki tuosta treenistä tavallista raskaamman, joten ehkä tuo vastasi rasitukseltaan viileämmässä kelissä juostua kovaa kymppiä. Ja nyt jälkeenpäin ajateltuna, tuo yritys juosta 40min kymppi yksin, ilman keventelyjä, kuumassa kelissä testinä puolikkaalle oli liian kova tavoite: 4.15/km vauhti olisi ollut parempi, eli se puolimaran tavoitevauhti.

Jalka onneksi siis on taas juoksukunnossa. Malagan puolikas jää kuitenkin väliin, koska reissu tulisi niin kalliiksi. Muuten olisin kyllä sinne lähtenyt juoksemaan, mutta kun Granadasta löytyi samalle päivälle maantiekymppi, niin päätinkin tehdä muutoksen suunnitelmiin. Virallista kymppiä ei ole tullut juostua sitten syksyn 2009, joten on mielenkiintoista nähdä kuinka tuon matkan jaksaa rutistaa nykykunnolla. Tällä kertaa olen aloittanut actimel & monivitamiinikuurin jo hyvissä ajoin välttyäkseni sairastumisilta, jotka ovat häirinneet edelleisellä puolikaalla ja joka pilasi Barcelonan maratonini. Tavoite kympille on noin 40min tai jopa vähän alle. Mutta katotaan nyt. 

Vko 12

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12,1km (4.52/km)

Ke Peruslenkki 8km (5.08/km)

To Lepo

Pe Pakkolepo (nilkan nyrjähdys keskiviikkona)

La Kevyt 13,7km (5.30/km)

Su Radalla 1x1200m (4.02/km) + 1x200m + 1x3000m (4.00/km) // 3min pal. // + 2x1000m (4.00 & 3.58/km) 2–3min pal. välissä + verr. = yht. 13,1km

Vko yht. 46,9km

Vko 13 – Kevyt viikko

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 10,2km (4.53/km)

Ke Kevyt 15km (5.19/km)

To Lepo

Pe Peruslenkki 10km (4.56/km)

La Lepo

Su Kevyt 12,2km (5.17/km) 

Vko yht. 47,4km 

Kävimme päivän reissun Alpujarraksella pienessä vuoristokylässä. Bussimatka ei ollut kovin mielltyttävä, sen verran pahannäköista pudotusta oli jatkuvasti näkyvissä kun katseli ikkunasta ulos. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että näimme matkalla myös tieltä rinteeseen suistuneen rekan. Onneksi rekka oli kuitenkin ajanut ulos juuri sellaisessa paikassa, että pahemmilta vammoilta siinä todennäköisesti oltiin vältytty, kun pudotusta ei ollut siinä kohtaa kovin paljoa ja muutenkin tilanne vaikutti melko rauhalliselta vaikka olikin tapahtunut ihan vasta. 

Olet Granadassa, ah!, Andalusian aurinkoa, lämpöä, paellaa, flamencoa, iloisia ihmisiä, härkätaisteluja, sangriaa ja tapaksia! Welcome to Spain! Paikalliset kävelevät kadulla sinua vastaan niin kuin sinua ei olisi olemassakaan. Sinä väistät ja näin tekemällä estät yhteentörmäyksen. Tätä tapahtuu koko ajan. Mietit, onko kyse ehkä jostain valtasuhteiden määrittelystä tai machokulttuurista: se kumpi väistää, on heikompi. Menet kauppaan, sinua ei huomioida mitenkään tai jos huomioidaan, niin huomiointi tai vastaus kysymykseesi voi tulla todella tylysti. Menet kassalle, myyjä ei katso sinua silmiin eikä tervehdi ja jos tervehtii niin ei ainakaan ystävällisesti, vaan lähinnä pakosta, myyjä katselee edelleen välinpitämättömästi johonkin muualle, ehkä alaspäin, ja tokaisee kuin ärsyyntyneenä, tylysti töksäyttäen ”¡Tre(s) con veinte (3,20e)!”. Toisessa paikassa menet kysymään jotain espanjaksi, koska paikallisethan puhuvat täällä todella huonosti tai ei ollenkaan englantia, no, siitä huolimatta että näet vaivaa ja käytät rohkeasti kieltä jota et kunnolla osaa, saatat saada osaksesi ylimielisen hymyn kera varustetun vastauksen. Sinulle, turistille, on jopa oma nimikin: guiri. Turistien puhuma espanja on usein: ”totalmente guiri”. Pahoitat hieman mielesi kaikesta tästä, etkä voi ymmärtää tällaista käytöstä. Ihmettelet, että mistä ihmeestä on kysymys? Espanjalaisten ja etenkin andalusialaistenhan pitäisi olla mitä iloisinta, ystävällisintä ja sosiaalisinta väkeä! Tämähän on kaikkea muuta...Mistä on kysymys?

Kysymys on varsin ikävästä ilmiöstä nimeltä mala follá. La mala follá granaína tarkemmin sanottuna. Tämä ilmiö on tunnettu ympäri Espanjaa ja jos esimerkiksi sanot jossain muualla, että asut Grandassa, reaktio voi olla jotakin tähän (säälivään) tyyliin: ”aijaijai”. Granada on tunnettu siitä, että täällä ihmiset voivat olla hyvin töykeitä ja tylyjä, selkeästi erilaisia kuin muualla Espanjassa. Mala follaa on myös tutkittu. Syiksi ollaan arveltu historiaa ja maantieteellisiä seikkoja. Granadalla on sotaisa historia ja Granada on eristyksissä vuorien keskellä lämpimämmältä ja avoimemmalta rannikolta käsin katseltuna. Albayzinilla (vanha kaupunginosa) on paljon pihoja ja patioita, jotka ovat todella hienoja, mutta täysin suljettuja muurien taakse. Ulkopuolisilla ei ole noille pihoille mitään asiaa. Näitä seikkoja on arveltu mala follánkin syyksi: granadalaiset ovat kuin heidän pihansa ja kaupunkinsa. Sisäpiiri ottaa huonosti vastaan ulkopuolisia. Karummat ja eristäytyneemmät olosuhteet tekevät ihmisistäkin karumpia.

Granadassa ollaan vähemmän kohteliaita muissakin asioissa. Ravintoloissa ja baareissa et juuri koskaan kuule kenenkään sanovan esimerkiksi tilauksen loppuun kohteliasta ”por favor” (engl. please) -sanaa, vaikka se on todella tärkeää muualla Espanjassa. Silti, sen sanominen ei todellakaan ole pahasta täälläkään, vaikka sitä ei täällä niin pakko ole käyttää kuin muualla. Jos olet kohtelias ja käytät ”por favor” ja ”gracias” –sanoja, kohteliaisuutesi huomataan ja sitä kyllä arvostetaan. Eli kannattaa olla kohtelias tässä mala follán luvatussa kaupungissakin.

Mala follá on ikävä ilmiö, johon varmasti törmää Granadassa. Se on kuitenkin ilmiö, johon ei törmää jatkuvasti ja joka paikassa, eli ei Granadaa kannatta mala follán takia skipata. Loppujen lopuksi koen sen itse aika pieneksi osaksi Granadan ilmapiiriä. Täällä on paljon ystävällisiä ihmisiä, paljon enemmän kuin ei-ystävällisiä, yleisilmapiiri on rento, mukava, ystävällinen, rauhallinen, hyvä. Mutta kukaan ei ole täydellinen eikä mikään ole täydellistä.

Viikon 11 lauantaina alkoi olla jo todella kesäinen meininki. Käytiin porukalla Alhambran mäellä oleskelemassa päivä. Mukava paikka, hyvät näköalat!

Lenkillä sattui kans yhtä ja toista. Viikon kymmenen tiistaina juoksin puistossa peruslenkkiä. Granadassa koiran omistajat eivät yleensä tykkää pitää koiriaan kytkettynä. Arviolta yhdeksän koiraa kymmenestä saa juosta täällä vapaana. Se on kiellettyä, mutta kukaan ei siihen puutu. Juoksin puistoa kiertävällä tiellä ja edessä oli tilanne, jossa tien molemmilla reunoilla oli koiria ja heidän omistajiaan. Juuri kun olin juoksemassa siitä välistä, päättää yksi koirista hulmuten juosta suoraan minun jalkoihin vasemmalta puoleltani. Tuli siis koirakolari. Onneksi koira osasi suhtautua asiaan hyvin, eikä esimerkiksi säikähdyksissään puraissut. Onneksi myös kummalekkaan ei käynyt kuinkaan. Siinä samalla kun kompuroin koiran jaloista käännähdin aivan automaattisesti ja mitään ajattelematta kohti koiran omistajaa ja sanoin ”Perrkele!!!” ja jatkoin matkaa. Jälkeenpäin tuo tilanne ja varsinkin reagointi tuntui aika huvittavalta, koska se oli aivan viimeisen päälle aito reaktio.

Samalla viikolla sattui ja tapahtui lenkillä myös seuraava hauska tilanne. Yleensä viikossa on vain yksi lenkki, joka pakkaa olemaan tylsä, ja se on lähes aina lauantaina, jolloin juoksen palauttavan lenkin, kun olen perjantaina juossut todennäköisesti hieman reippaampaa. Juoksin tai ehkä paremminkin matelin taas puistossa ja oli ehkä jopa hieman tylsää. Kello oli noin kahdeksan illalla. Ohitin noin kymmenen hengen naisseurueen, joka vaikutti hyvin vahvasti olevan polttari tunnelmissa. Hetken päästä huomasin, että mukaani oli tarttunut tuosta polttariporukasta jäsen, jonka veikkaan olevan ehkä jo tällä hetkellä naimisissa. Kun huomasin hänet, tervehdin huvittuneena ja sitten hän ei enää montaa askelta jatkanutkaan perässä. Päätelmä: minun kannattaisi olla aina vaan hiljaa! :D Pian sen jälkeen lenkki oli kohta minunkin osaltani ohi.

Vko 10

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12km (5.03min/km)

Ke Peruslenkki 12km (4.59min/km)

To Lepo

Pe 3x2km radalla, 2-3min pal. (vedot 4.01/3.55/3.56) + verr. = yht. 11.1km

La Palauttava 6,6km

Su Pitkä lenkki 19,1km (5.28min/km) sis. kaksi ruskoa

Vko yht. 60,8km

Vko 11

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12,4km (5.02min/km)

Ke Peruslenkki 12,9km (5.05min/km)

To Lepo

Pe 5x1000m radalla, 2min pal. (vedot 3.54/3.52/3.47/3.46/3.46) + verr. = yht. 10,5km

La Palauttava 6,6km

Su Pitkä lenkki 22,5km (5.20min/km)

Vko yht. 64,9km

Vasemmanpuoleinen kuva: kävimme kuuntelemassa duo:a, joka soitti musiikkia Välimeren alueelta. Oikeanpuoleinen kuva: flamencoa Le Chien Andalou -baarissa. 

Vasemmanpuoleinen kuva: järkäle-sarjan kirjahankinnat jatkuu. Todella hyvä perusteos kyseisestä aiheesta! 1. osa (Africa & Middle East) löytyy jo entuudestaan, vielä puuttuuisi Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa sekä Karibiaa käsittelevä kirja. Oikeanpuoleinen kuva: Marjut kuvasi salaa minun soittelua. Marjut on muuten alkanut pitämään blogia harrastuksestaan, käykää katsomassa: http://hellalla.blogspot.com/

Barcelona on in. Tässä siis pieni raportti Barcelonan reissustamme. Lennot olivat Ryanairilta, joten matkustimme perjantaina 4.3 Malagan lentokentälle. Barcelonaan saavuimme alkuillasta. Lento meni niin hyvin kuin se voi Ryanairilla mennä. Hostelli löytyi kätevästi, kun varausvahvistuksen yhteydessä oli hyvät ohjeet siitä, miten transportoitua lentokentältä hostellille. Hostellina meillä oli Awa central hostel (http://www.awahostels.com/index.php?option=com_hotels&id=69&task=view), hyvällä paikalla ihan Passeig de Grácian tuntumassa, Paseo de Grácialla, lähellä metropysäkkiä sekä mm. Gaudín Casa Milàa ja Casa Batllónia. Hostellissa oli ilmainen aamupala, hyvin varusteltu keittö vapaassa käytössä (käytimmekin lauantaina ja sunnuntaina lounaiden tekoon) ja koko henkilökunta puhui englantia. Barcelonassa muutenkin lähes kaikki puhuivat hyvää englantia.

Gaudín Casa Milà. 

Heti kun saavuimme Barcelonaan, tuntui siltä että tämähän on mukava kaupunki. Vaikka Barcelona onkin suurkaupunki, on se silti jotenkin väljä, helppo, mutkaton ja mukava. Ihan toista kuin Pariisi, joka oli minun mielestäni stressaava ja vaikea. Emme myöskään lukuisista varoitteluista huolimatta tunteneet oloamme missään vaiheessa uhatuksi Barcelonassa. Jälleen toisin kuin Pariisissa, metrokin oli siisti, hyvin valvotun oloinen ja helppo käyttää. Metrossa ei ollut kaaosta sisäänmenon yhteydessä kuten Pariisissa, jossa kymmet ihmiset yrittivät tunkea porteista sisään toisen ihmisen siivellä. Barcelonassa ruuhkaisimmillakin paikoilla tunnelma oli rauhallinen.

Casa Batllón.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme ensin molemmat pariksi tunniksi omille teille, Marjut halusi käydä vintage-kaupoissa ja minä halusin käydä maraton expossa. Maratonin väliin jättäminen harmitti, mutta päätös oli oikea. Pari juoksemaani lenkkiä taudin jälkeen olivat kulkeneet heikosti, perjantaiyönä pohje kramppasi ja oli hyvin juminen seuraavina päivinä sekä kaiken kruunuksi vielä ennen expoon lähtöä jouduin käymään apteekissa imodium ostoksilla. Maratonista ei olisi tullut mitään edes pelkästään läpijuostuna.

Heti expoalueelle saavuttuani menin hakemaan oman osallistumispaketin, joka piti sisällään Barcelona maratonin juoksupaidan ja lenkkarikassin. Ilmoitin myös infopisteellä että en juokse maratonia sekä palautin chipin ja juoksunumeron, jotka piti hakea ennen kuin sai paidan ja muut härpäkkeet. Sitten kiertelin expoalueella, joka oli todella iso. Eri myynti- ja maratonien esittelykojuja kiertäessä aikaa kului helposti tunti. Ostinkin sieltä geelivyön tulevia koitoksia varten. Myönnettävä on, että maratoonareita täynnä olevalle expoaluulle tulo, aluella kiertely, chipin ja numerolapun palauttaminen sekä ilmoitus ”no puedo correr mañana..” (en voi juosta huomenna..) ja kaupungilla maratonreitillä kiertely oli todella sielua raastavaa hommaa! Illemmalla tapaksilla istuessa mietin, suunnittelin ja kaavailin miten voisin joskus tulla ottamaan revanssin Barcelonaan. Ongelma on siinä, että Suomessa tiet ovat pahasti lumen ja jään peitossa kun pitäisi valmistautua maaliskuun alun maratonille. 42 kilometriä äkkiseltään paljaalla maantiellä on jaloille melko rankka ja riskialtis rasti. Jalat pitäisi saada totutettua pitävään ja kovaan alustaan. Vaihtoehtoja on toki jonkin verran. Barcelonan maraton vaikuttaa niin hienolta ja tämä asia jäi niin ikävästi hampaankoloon, että yritän kyllä joskus sinne vielä päästä!

"Mutta voisinko minä sittenkin vielä mennä juoksemaan maratonin?" - Et voi senkin typerys, eihän sinulla ole edes lenkkareita matkassa! "Niin. En kai sitten." 

Iltäpäivällä lähdimme loppuillaksi kiertelemään Barri Gòticiin, goottilaiseen kaupunginosaan ja kävelykatu Las Ramblasin lähistölle. Kävimme mm. kuuluisassa, valtavan kokoisessa Barceonan kauppahallissa La Boqueriassa ja goottilaisessa katedraalissa. Enimmäkseen vain kiertelimme aluetta välillä pysähtyen johonkin kahville, oluelle tai kirjakauppaan. Illalla menimme syömään meriruokaa tarjoilevaan ravintolaan, jossa tilasimme mm. ostereita, koska emme ole niitä kumpikaan ennen maistaneet. Kuusi osteria maksoi 15e ja ne olivat ihan hirveän makuisia. Väkisin ne piti kuitenkin syödä kun olivat niin kalliitakin. Maku oli hyvin merellinen ja suuntuntuma hyvin etovan limainen. Pahaa oli, mutta tulipahan maistettua. Sitten loppuillan istuimme irkkubaarissa. Join monta Guinnessia, koska pitihän sitä nyt sitten tehdä kaikki päinvastoin kuin olisi tehnyt jos olisi ollut menossa juoksemaan maratonia seuraavana päivänä! Krapula ja univelkaa oli saatava!

Kävelykatu Las Ramblas.

Goottilainen katedraali.

Kauppahalli La Boqueria.

Ostereita, anyone?

Sunnuntai päätetiin omistaa kokonaan Gaudí-nähtävyyksille, Parc Güell ja La Sagrada Familia. Tuon mielikuvitusrikkaan ja omaperäisen arkkitehdin ansiosta Barcelona erottautuu muista kaupungeista hyvin selvästi ja näkyvästi.

Kuvia Parc Güellista. Tuo kivipenkki, jolla Marjut istuu tuossa ensimmäisessä kuvassa, on ergonomisesti aivan mahtava! Gaudí oli kyllä todellinen nero!

Sagrada Familian lähistöllä menimme alkuillasta kohtalokkaaksi ratkaisuksi osoittautuneeseen halpaan kahvilaan, jossa tilasimme kokikset ja leivät. Molemmat otimme (onneksi) erilaiset leivät. Marjut sanoi, että hänen syömästään kinkkusämpylästä tuli heti hieman etova olo. Ilta meni kuitenkin hyvin eikä ongelmia ilmaantunut. Aamulla ennen lentokentälle lähtöä ongelmat kuitenkin alkoivat. Eli oksentamista hostellilla. Marjut oli saanut todennäköisesti ruokamyrkytyksen. Mikään ei pysynyt sisällä ja edessä oli koko päivä matkustamista eri kulkuneuvoilla. Liikahdettin metrolla ja bussilla lentokentälle, jossa piti taas mennä oksentamaan. Lentokone oli juuri lähdössä nousuun kun Marjut sanoi, että pyörryttää ja alkoi heti kaivaa repustaan pussia, jossa oli kaikki hänen meikkinsä ynnä muut pussiin pakattavat pikku jutut. Pussin sisältö tyhjeni meikeistä äkkiä reppuun ja osaksi lattialle, täyttyäkseen hetimiten oksennuksella. Samalla kone nousi ilmaan. Onneksi oksennettavana oli vain pari desiä juotua aquarius-juomaa, eikä mitään muuta. Pussi hieman vuosi, joten uhrasin ritarillisesti (!) takkini asian aisoissa pitämiseksi. Mitään sotkua ei siis päässyt ollenkaan syntymään noin niinkuin muuten. Samalla penkkirivistöllä istunut nainen otti asian yllättävän rauhallisesti. Kun kone oli noussut ilmaan ja turvavyöt sai aukaista, Marjut pääsi vessaan ja pyysi lentoemännältä uuden pussin varmuuden varalle. Uutta tilannetta ei kuitenkaan tullut, koska Marjut ei juonut eikä syönyt mitään oksennuksen jälkeen. Malagan lentokentälle saavuttaessa Marjutilla oli jo sitten niin kova jano että oli pakko juoda. Päätimme mennä kahvilaan juomaan janot pois ja odottamaan niin pitkäksi aikaa että pitäisi taas mennä vessaan tyhjennykselle, jotta voisi taas jatkaa matkaa seuraavalla kulkupelillä. Sitten lentoasemalta bussiin ja Malagan bussiasemalle. Siellä taas oksentelua. Hieman kuitenkin väkisin, että pystyy menemään Granadan bussiin. Loppumatka meni ilman ongelmia, mutta Granadan bussiasemalta otimme taksin kotiovelle ihan varmuuden vuoksi. – – Eli tällainen oli tämä seikkailu!

Ja "ei koskaan valmis" La Sagrada Familia. 

Reissu oli kuitenkin todella hyvä ja tykkäsimme molemmat Barcelonasta todella paljon, hieno ja viihtyisä kaupunki! Hyvin erilainen kuin mikään Andalusian kaupungeista. Erilaisia rakennuksia, ei arabihistoriaa, hyvä yleinen englannin kielen taito, katalaanin kielen näkyvyys ja kuuluvuus, suurkaupunki, metro, kalliimpi (Suomen hintataso, mm. olut 3–5e) – siinäpä muutamia eroavaisuuksia.

Maisemakuvia Andalusiasta maaliskuun alussa. Kuvat bussimatkalta Malagaan. Tuli takatalvi.