Niinhän siinä kävi, kun alkoi uhoamaan viikoittaisilla päivityksillä, niin heti piti mennä ja pettää lupaukset. No, tällä viikolla kirjoittelen sitten kolmen viikon edestä! Nyt on hyvä aloittaa ensimmäisen täällä näkemäni sadepäivän (!) kunniaksi.

Tällä viikolla (35) muutimme siis asuntoomme, joka sijaitsee Realejon kaupunginosassa.  Asunto on täysin kalustettu, siihen kuuluu olohuone, jonka yhteydessä on myös keittiö, kaksi pienempää huonetta ja wc/suihku kylpyammeella ja eteistila. Keittiössä on kaikki tarpeellinen, jääkaappi, kaasuhella, pyykinpesukone ja mikro. Olohuone on valoisa ja viihtyisä, sohva, pari pöytää, tv, pieni kirjahylly ja ranskalainen parveke. Toinen pienemmistä huoneista toimii makuuhuoneena ja toinen eräänlaisena vaate-, vieras- ja kitarantreenaushuoneena. Eteistila tuo myös valoisuutta asuntoon ison ikkunan ansiosta, jossa on myös ranskalainen parveke. Eteistilassa on myös työpöytä, jolla pidämme tietokonetta.  Ikkunat avautuvat sisäpihalle, joka on osoittautunut siinä mielessä hyväksi asiaksi, että sen ansiosta säästyy lähes kokonaan kadun meteliltä. Kaiken kaikkiaan asunto on todella viihtyisä, siisti ja hyvä meille. Lisäksi tästä on lyhyt matka, arviolta noin 400m, ydinkeskustaan. Lähellä on paljon viihtyisiä tapasbaareja, kaksi irkkubaaria, jazzbaari, ruokakauppa ja muita pikkukauppoja, yliopiston kielikeskus, ravintoloita, kitaranrakennusverstas/myymälä ym. Mainitaan vielä että ihan meidän viereisessä talossa on nunnaluostari! Alue on mukavannäköistä, vehreää aluetta, jossa on paljon vanhoja rakennuksia.

Alkuviikosta kuitenkin alkoi hieman ahdistus painamaan, kun alkoi miettimään että olisiko pitänyt vielä enemmän kiertää ja katsella asuntovaihtoehtoja. Syy ahdistukseen oli hieman korkeampi vuokra kuin mitä olimme suunnitelleet ja se kun tässä on kuitenkin ikään kuin yksi huone liikaa. Eli ajatus, että maksetaan turhaan yhdestä huoneesta – joka kuitenkin on nyttemmin osoittautunut todella tarpeelliseksi huoneeksi. Vuokra tässä on 430e+sähkö ja vesi 20e. Alunperin olimme suunnitelleet maksavamme vuokraa korkeintaan 400e. Ahdistusta lisäsi se, että olimme tehneet vuokrasopimuksen kymmeneksi kuukaudeksi, emmäkä olleet kysyneet mitään sopimuksen purkumahdollisuudesta. Siitä ei myöskään mainittu sopimuksessa, joten ajattelimme, että jos asunnossa ilmenee jotain ongelmia tai emme viihdykkään tässä ja haluaisimme muuttaa (ja näin rikkoa mahdollisesti sopimusta), niin pahin mitä voisi tapahtua olisi takuuvuokran menettäminen. Ahdistus helpotti äkkiä. Yksi takuuvuokran menettäminen olisi kuitenkin hyvin pieni asia monen muun asian rinnalla. Aloimme hieman laittamaan asuntoa enemmän näköiseksemme, hoitamaan eri asioita ja loppuviikosta olimme jo hyvinkin kotiutuneita ja tyytyväisiä tähän asuntoon.

Muutama sana asunnon hankkimisesta ja asumiskuluista Granadassa. Granadassa asuntojen taso vaihtelee samanhintaistenkin asuntojen kesken todella paljon, joten ensimmäistä vastaantulevaa homeloukkua täällä ei kannata ottaa. Ainakin syyskuun alussa asuntoja tänne tuleville opiskelijoille on vielä paljon tarjolla. Asuntoja voi kysellä soittamalla puhelinnumeroihin, joita löytyy lukuisista vuokrausilmoituksista, joita näkyy jokapuolella, esim. puhelinkoppeihin kiinnitettynä. Myös eri firmat välittävät asuntoja ja netistä voi katsella vaihtoehtoja. Lisäksi asuntojen parvekkeissa on paljon ”vuokrataan” kylttejä puhelinnumerolla varustettuna. Edes jonkinlainen espanjan kielitaito, jos ei nyt ole ihan välttämätön, niin ainakin helpottaa ja nopeuttaa asian hoitamista. Vuokrat ovat aikalailla samaa tasoa kuin Oulussakin, jopa ehkä hieman matalammat. Sähkö on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, tämänhetkisen kulutuksen perusteella arvioisin että lämpiminä kuukausina sähkölasku voi olla noin 40-50e/kk ja talvella paljon enemmän kun joutuu käyttämään enemmän valoja ja lämmitystä. Netin pito on myös aika kallista, meidän tapauksessamme 46e/kk. Sen sijaan ruokaostoksissa säästää todella paljon. Jotkin tuotteet ovat täällä yli puolet halvempia kuin Suomessa. Eli oikeastaan sen mitä maksaa sähkölaskussa enemmän, saa takaisin ruokaostoksista.

Päivät tällä viikolla täyttyivät virastoissa ja kaupoissa ramppaamisesta. Nettiä varten piti avata espanjalainen pankkitili, koska Vodafone ottaa kuukausimaksun suoraveloituksella ja tähän tarkoitukseen ei suomalainen tili riittänyt. Ensin menimme Caja Granadaan, mutta siellä tilin avaaminen ei kuitenkaan onnistunut. Meitä palvellut, transvestiitti tai transseksuaali, ohjasi meidät toiseen pankkiin. Olo oli kuin olisi ollut osa Pedro Almodovarin elokuvaa: nunnineen ja transvestiitteineen.. – – Menimme Kolumbuksen patsaan vieressä olevaan Banestoon, jossa asia hoitui suht kätevästi. Kuitenkin, sekä pankkitilin saaminen ja netin avaaminen molemmat viivästyivät päivällä, kun jokin asia klikkasi. Eli heti alusta asti olemme tottuneet kuulemaan fraasin ”lo siento, mañana” (vapaasti suomennettuna=olen pahoillani, tulkaa huomenna uudestaan). Lisäksi asioiden hoitoa hidasti tottumattomuutemme siestaan. Heräilimme aina klo 10-11 aikoihin ja olimme liikkellä yleensä klo 12 aikoihin. Juuri kun sai yhden asian hoidettua, alkoi siesta (kestää aikavälin klo 14-17), jolloin kaikki virastot ja useimmat kaupat ym. menevät kiinni. Raskaiden päivien päätteeksi kävimme aina tapaksilla.

Paitsi perjantaina. Torstaina olimme saaneet kaikki perusasiat hoidettua, meillä oli netti ja asuntoakin oli jo laitettu. Kaikki oli aivan täydellisesti. Perjantaina päätimme viettää rauhallisen koti-illan, katsoa Frasieria tietokoneelta, syödä ja juoda pari olutta. Niin myös teimme. Ilta sai kuitenkin erittäin epämiellyttävän lopun kun yhden kohtalokkaan kädenliikkeen jälkeen yksi noista oluista päätyi tietokoneen näppikselle ja näytölle. Frasierit loppuivat siihen ja tietokone meni ihan mykäksi. Ei mitään elonmerkkiä. Voin kertoa, että en olisi halunnut mitata verenpainetta silloin. Mutta vahinko mikä vahinko. Tietenkin voi sanoa, että sen olisi voinut välttää ja nesteitä ei saa viedä koneen lähettyville, mutta kun jotakin asiaa käyttää jokapäiväisessä arkisessa elämässä jatkuvasti ja paljon (esim. tälläkin viikolla tietokone on ollut meille mm. yhteys nettiin ja Suomeen, puhelin/Skype, dvd-soitin, suomenkielinen televisio ja cd-soitin), tulee hieman sokeaksi varovaisuudelle. Vrt. auton peruuttaminen toisen auton kylkeen omalla kotipihalla, ylinopeussakot työmatkalla jne. Vahinkoja ja huolimattomuusvirheitä kaikki, niin kuin tämäkin tapaus. Onneksi meillä on kattava vakuutus. Eniten pelotti kaikkien tiedostojen ja kuvien puolesta, mutta onneksi pelko osoittautui myöhemmin aiheettomaksi. Tietokoneen hajoamisen vuoksi en ole siis voinut päivitellä tätä blogia niin kuin suunnittelin. Lähellä on kyllä nettikahvila, jossa olisi kyllä voinut kirjoitella, mutta en viitsinyt alkaa kirjoittelemaan kun täkäläisten tietokoneiden näppiksistä ei löydy varsin tarpeellisia äitä eikä öitä. Eli skandinaavisia merkkejä/aakkosia.

Tällä viikolla aloin myös pikku hiljaa totuttelemaan juoksemiseen tekemällä kolme kappaletta hyvin kevyitä lenkkejä. Maratonista (Helsinki City 14.8, kahden viikon takana) en ollut vielä selkeästikään palautunut ja palautumista on hidastanut varmasti myös muutto, lopulta kuitenkin stressaava elämäntilanne asunnon etsimisine ynnä muine uuteen tilanteeseen liittyvine tekijöineen (positiivinenkin stressi hidastaa palautumista), huonot yöunet viime aikoina, epäsäännöllinen elämänrytmi jne. Hidaskin vauhti tuntui lenkillä vielä todella raskaalta, syke nousi helposti korkealle ja asiaa ei varmastikaan helpottanut kun vielä illallakin lämpöasteita täällä on noin 30 C.