Tuolta siis on tuntunut useaan otteeseen tällä viikolla. Liekö jotain kulttuurishokin oireita sitten? En vitsaile, vaan kysymyksessä ovat olleet vahvat ulkopuolisuuden tuntemukset useista eri syistä. Kerronpa muutaman. Kielikurssin opettajamme on kertonut meille espanjalaista etikettiä ja kulttuurikoodia, jos niin voi sanoa. Eli esimerkiksi, että jos et reagoi jatkuvilla kommentoinneilla ja eleillä kun keskustelet espanjalaisen kanssa, tämä tulkitsee asian joko niin, että sinua ei pätkääkään kiinnosta mitä hän on sanomassa tai sitten et ymmärrä sanaakaan mitä hän sanoo. Tämä jatkuva ulkoinen mukanaolo ei ole suomalaiselle helppoa. Samaan asiaan liittyy small talk. Eli espanjalaiset eivät kuulemma yksinkertaisesti voi sietää hiljaisuutta. Jos olet espanjalaisen kanssa kahdestaan ja tulee hiljainen hetki (tai hetkiä), se tarkoittaa heille että ette tule toimeen keskenään; teillä ei ole mitään sanottavaa toisillenne. Koko ajan pitäisi siis jauhaa vaikka paskaa jos ei muuta keksi. Minun mielestä tuo on äärimmäisen tyhmää! Espanjalaiset menettelevätkin kuulemma niin, että ensin käytetään small talkia, mutta jos ei sittenkään enää ole mitään sanottavaa, niin mieluummin lähdetään eri teille, kuin oltaisiin kahden kesken hiljaa. Voitte nyt varmasti kuvitella, miltä minusta, small talkiin huonosti kykenevästä ja hiljaisuuden kanssa oikein hyvin toimeen tulevasta suomalaisesta, tuntuu välillä mennä esimerkiksi puolen tunnin bussimatka espanjalaisen kanssa koulupäivän jälkeen, jolloin verensokerit ovat matalalla, väsyttää, eikä jaksaisi jauhaa koko ajan jotakin ihan turhanpäiväistä! Ei ole helppoa ei.

Bussimatkat ovat myös yksi potentiaalisista kulttuurishokin aiheuttajista. Bussit kun ovat usein ihan täynnä. Siis TÄYNNÄ. Kaikki istumapaikat ovat tietysti käytössä, mutta myös kaytävät ja kaikki paikat mihin vaan ihmisiä mahtuu, niin sinne ihmisiä tungetaan. Ja nyt flunssakautena koko homman kruunaa se, että ihmiset röhii jatkuvasti ja joka puolella laittamatta kättä tai yleensäkään mitään suun eteen, joka on tietysti todella mukavaa ja toiset huomioon ottavaa käyttäytymistä!

Sitten on Granadalaisten käyttäytyminen kadulla. Vaikka espanjalaiset ovat muuten ystävällistä porukkaa, niin miksi ihmeessä kadulla ja liikenteessä he ovat kuin mitäkin ””&)((/XXX%%€%##€”1234?¿!¡ Kadulla kävellessä, kun HE ovat valinneet kävelylinjansa, niin HEHÄN eivät kyllä varmasti väistä jos esimerkiksi on sellainen tilanne, että jommankumman on väistettävä. Näin se vaan menee. Turisti väistää ilmeisesti aina.

Espanjalaisten autoilutavathan kaikki tietävätkin. Paljon kaasua, tyyttiä jne. Granadassa kaikkein ärsyttävimpiä ovat kuitenkin skootterikuskit, joita on ikävä kyllä paljon. Niistä lähtee ihan hirveä meteli ja ne ajaa niillä joka paikassa. Myös lenkkipoluilla, joka pitäsi kyllä olla kiellettyä, mutta eiväthän ne sellaisista kielloista välitä, eikä lenkkipoluilla koskaan ole tietenkään poliiseja. Sopivissa paikoissa nuo skootterit nostavat lenkkipouluille mukavan pölypilven, jota voi sitten siinä kivasti hengitellä kun juoksee esim. TV-kovaa!

Metelistä puheen ollen. Yleinen meteli, joka täällä vallitsee, on myös joskus Lapin pojalle liikaa. Alakerran naapurien kovaääninen puhe ja (hirveä)nauru, kännissä laulavat ihmiset kadulla (klo 00.00–04.00 välisenä aikana tietysti), skootterit ym. saavat kyllä verenpaineen välillä kohoamaan.

No se siitä avautumisesta. Tällä viikolla meillä on taas ollut vierashuone vieraskäytössä, eikä pelkästään kitarantreenaus ja pyykinkuivaus käytössä, kun Lauri oli käymässä. Iltaisin käytiin tapaksilla ja päivisin Lauri tsekkaili Granadan nähtävyyksiä ja paikkoja paljon itsekseen. Late tuli siis tiistaina ja lähti sunnuntaina (Granada-fanina!).

 

Vasen kuva: käytiin vähän syömässä makkaraa, kinkkua ja juustoa :D Oikea kuva: "Mitä ihmettä, onko Oula sortunut polttamaan tupakkaa?!?!" Ei nyt sentään. Pitihän se kokeilla oliko vanha taito vielä tallella! Ja tietenkin tuo harvinainen näky piti sitten oikein valokuvata. Alkaa olla tuosta keuhkojen saastuttamisen lopettamisesta aikaa jo sellaset vajaa seitsemän vuotta (lopetin huhtikuussa 2004), mutta omasta mielestäni taito oli vielä hyvin hyppysissä ja Laurinkin sanojen mukaan olin kääriinyt oikein hyvän sätkän! 

Lauri Granadan viilenevässä illassa.

Juoksuhommiin. Juokseminen on täällä todella helppoa, kun talvi ei kiusaa samaan malliin kuin Suomessa. Kylmä täälläkin on, mutta ei sentään lunta, jäätä, eikä – mikä tärkeintä – liukasta. Sanoin viime viikolla aloittavani kolmen viikon kovemman jakson, jossa lisään määrää ja hieman tehoakin. Eli nyt olen suunnitellut juoksevani kolme kovaa viikkoa, jonka jälkeen pidän palauttavan viikon. Sitten juoksen taas kovan viikon, jonka jälkeen lähdemmekin Suomeen kahdeksi viikoksi, joka tarkoittanee parin viikon kevyempää jaksoa kun ei uskalla äkkiseltään mennä juoksemaan näitä määriä jäisille teille pakkaseen. Määrän lisäys tapahtuu siis siten, että kokeilen ottaa vihdoinkin kuudennen harjoituksen viikkoon ja tehon lisäys siten, että parina viikkona saatan tehdä kaksi VK-harjoitusta.

Treenikuvio muuttuu nyt aika paljon, koska kevään päätavoite, eli Barcelonan maraton, lähestyy kovaa vauhtia. Barcelonan maraton juostaan 6.3.2011, eli nyt siihen on siis aikaa sellaset kolme ja puoli kuukautta. Ilmoittautumisen hoidin tällä viikolla, hintaan 50e. Treeni muuttuu siis enemmän maratonharjoittelumaiseksi. Se tarkoittaa minulle mm. enemmän määrää, pitkät lenkit pidempinä, vähemmän kovia vauhteja ja niin edelleen. Päätavoite on selvä: juosta mahdollisimman hyvin Barcelonan maratonilla! Ajassa tuo tarkoittaa jotakin aikaa välillä 3.20–3.10. Tuo tarkentunee vielä ennen H-hetkeä, mutta tällä hetkellä 3.15 ei tunnu mahdottomalta ajatukselta.

Näyttää muuten siltä, että en juoksekaan puolimaratonia joulukuussa. Tarkoitus oli siis juosta Sevillan (Los Palacios) puolimaraton 19.12, mutta kävikin ilmi, että juoksu ei olekaan Sevillassa itsessään, vaan kylläkin Sevillan provinssissa Los Palacios nimisessä pikkukaupungissa. Hostelli, bussi ym. kuviot menisivät ehkä turhan hankaliksi ja toinen rajoittava tekijä on meidän matkustelubudjetti, jolla on myös omat rajansa! Sen sijaan olenkin ajatellut pitää tuolla viikolla vielä normaalin kovan harjoitusviikon ja juoksen perjantaina 17.12 kovana treeninä Granadassa järjestettävän ”yöjuoksun”, eli Carrera Nocturnan, joka on käsittääkseni 6km tai jotain sinne päin... Ihan hauska itse asiassa osallistua tuohon. Tällaista tällä kertaa.

Vko 46

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12,1km (avg 4.59min/km)

Ke Peruslenkki 12,2km (avg 4.59min/km)

To Palauttava 7km (avg 5.41min/km)

Pe TV-reipas 10km (avg 4.32min/km) + verryttelyt yht. 4km = 14km

La Palauttava 7km (avg 5.51min/km)

Su Pitkä lenkki 18,4km (avg 5.26min/km) sis. parikolme ruskoa

Vko yht. 70,7km