Barcelona on in. Tässä siis pieni raportti Barcelonan reissustamme. Lennot olivat Ryanairilta, joten matkustimme perjantaina 4.3 Malagan lentokentälle. Barcelonaan saavuimme alkuillasta. Lento meni niin hyvin kuin se voi Ryanairilla mennä. Hostelli löytyi kätevästi, kun varausvahvistuksen yhteydessä oli hyvät ohjeet siitä, miten transportoitua lentokentältä hostellille. Hostellina meillä oli Awa central hostel (http://www.awahostels.com/index.php?option=com_hotels&id=69&task=view), hyvällä paikalla ihan Passeig de Grácian tuntumassa, Paseo de Grácialla, lähellä metropysäkkiä sekä mm. Gaudín Casa Milàa ja Casa Batllónia. Hostellissa oli ilmainen aamupala, hyvin varusteltu keittö vapaassa käytössä (käytimmekin lauantaina ja sunnuntaina lounaiden tekoon) ja koko henkilökunta puhui englantia. Barcelonassa muutenkin lähes kaikki puhuivat hyvää englantia.

Gaudín Casa Milà. 

Heti kun saavuimme Barcelonaan, tuntui siltä että tämähän on mukava kaupunki. Vaikka Barcelona onkin suurkaupunki, on se silti jotenkin väljä, helppo, mutkaton ja mukava. Ihan toista kuin Pariisi, joka oli minun mielestäni stressaava ja vaikea. Emme myöskään lukuisista varoitteluista huolimatta tunteneet oloamme missään vaiheessa uhatuksi Barcelonassa. Jälleen toisin kuin Pariisissa, metrokin oli siisti, hyvin valvotun oloinen ja helppo käyttää. Metrossa ei ollut kaaosta sisäänmenon yhteydessä kuten Pariisissa, jossa kymmet ihmiset yrittivät tunkea porteista sisään toisen ihmisen siivellä. Barcelonassa ruuhkaisimmillakin paikoilla tunnelma oli rauhallinen.

Casa Batllón.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme ensin molemmat pariksi tunniksi omille teille, Marjut halusi käydä vintage-kaupoissa ja minä halusin käydä maraton expossa. Maratonin väliin jättäminen harmitti, mutta päätös oli oikea. Pari juoksemaani lenkkiä taudin jälkeen olivat kulkeneet heikosti, perjantaiyönä pohje kramppasi ja oli hyvin juminen seuraavina päivinä sekä kaiken kruunuksi vielä ennen expoon lähtöä jouduin käymään apteekissa imodium ostoksilla. Maratonista ei olisi tullut mitään edes pelkästään läpijuostuna.

Heti expoalueelle saavuttuani menin hakemaan oman osallistumispaketin, joka piti sisällään Barcelona maratonin juoksupaidan ja lenkkarikassin. Ilmoitin myös infopisteellä että en juokse maratonia sekä palautin chipin ja juoksunumeron, jotka piti hakea ennen kuin sai paidan ja muut härpäkkeet. Sitten kiertelin expoalueella, joka oli todella iso. Eri myynti- ja maratonien esittelykojuja kiertäessä aikaa kului helposti tunti. Ostinkin sieltä geelivyön tulevia koitoksia varten. Myönnettävä on, että maratoonareita täynnä olevalle expoaluulle tulo, aluella kiertely, chipin ja numerolapun palauttaminen sekä ilmoitus ”no puedo correr mañana..” (en voi juosta huomenna..) ja kaupungilla maratonreitillä kiertely oli todella sielua raastavaa hommaa! Illemmalla tapaksilla istuessa mietin, suunnittelin ja kaavailin miten voisin joskus tulla ottamaan revanssin Barcelonaan. Ongelma on siinä, että Suomessa tiet ovat pahasti lumen ja jään peitossa kun pitäisi valmistautua maaliskuun alun maratonille. 42 kilometriä äkkiseltään paljaalla maantiellä on jaloille melko rankka ja riskialtis rasti. Jalat pitäisi saada totutettua pitävään ja kovaan alustaan. Vaihtoehtoja on toki jonkin verran. Barcelonan maraton vaikuttaa niin hienolta ja tämä asia jäi niin ikävästi hampaankoloon, että yritän kyllä joskus sinne vielä päästä!

"Mutta voisinko minä sittenkin vielä mennä juoksemaan maratonin?" - Et voi senkin typerys, eihän sinulla ole edes lenkkareita matkassa! "Niin. En kai sitten." 

Iltäpäivällä lähdimme loppuillaksi kiertelemään Barri Gòticiin, goottilaiseen kaupunginosaan ja kävelykatu Las Ramblasin lähistölle. Kävimme mm. kuuluisassa, valtavan kokoisessa Barceonan kauppahallissa La Boqueriassa ja goottilaisessa katedraalissa. Enimmäkseen vain kiertelimme aluetta välillä pysähtyen johonkin kahville, oluelle tai kirjakauppaan. Illalla menimme syömään meriruokaa tarjoilevaan ravintolaan, jossa tilasimme mm. ostereita, koska emme ole niitä kumpikaan ennen maistaneet. Kuusi osteria maksoi 15e ja ne olivat ihan hirveän makuisia. Väkisin ne piti kuitenkin syödä kun olivat niin kalliitakin. Maku oli hyvin merellinen ja suuntuntuma hyvin etovan limainen. Pahaa oli, mutta tulipahan maistettua. Sitten loppuillan istuimme irkkubaarissa. Join monta Guinnessia, koska pitihän sitä nyt sitten tehdä kaikki päinvastoin kuin olisi tehnyt jos olisi ollut menossa juoksemaan maratonia seuraavana päivänä! Krapula ja univelkaa oli saatava!

Kävelykatu Las Ramblas.

Goottilainen katedraali.

Kauppahalli La Boqueria.

Ostereita, anyone?

 

Sunnuntai päätetiin omistaa kokonaan Gaudí-nähtävyyksille, Parc Güell ja La Sagrada Familia. Tuon mielikuvitusrikkaan ja omaperäisen arkkitehdin ansiosta Barcelona erottautuu muista kaupungeista hyvin selvästi ja näkyvästi.

   

Kuvia Parc Güellista. Tuo kivipenkki, jolla Marjut istuu tuossa ensimmäisessä kuvassa, on ergonomisesti aivan mahtava! Gaudí oli kyllä todellinen nero!

Sagrada Familian lähistöllä menimme alkuillasta kohtalokkaaksi ratkaisuksi osoittautuneeseen halpaan kahvilaan, jossa tilasimme kokikset ja leivät. Molemmat otimme (onneksi) erilaiset leivät. Marjut sanoi, että hänen syömästään kinkkusämpylästä tuli heti hieman etova olo. Ilta meni kuitenkin hyvin eikä ongelmia ilmaantunut. Aamulla ennen lentokentälle lähtöä ongelmat kuitenkin alkoivat. Eli oksentamista hostellilla. Marjut oli saanut todennäköisesti ruokamyrkytyksen. Mikään ei pysynyt sisällä ja edessä oli koko päivä matkustamista eri kulkuneuvoilla. Liikahdettin metrolla ja bussilla lentokentälle, jossa piti taas mennä oksentamaan. Lentokone oli juuri lähdössä nousuun kun Marjut sanoi, että pyörryttää ja alkoi heti kaivaa repustaan pussia, jossa oli kaikki hänen meikkinsä ynnä muut pussiin pakattavat pikku jutut. Pussin sisältö tyhjeni meikeistä äkkiä reppuun ja osaksi lattialle, täyttyäkseen hetimiten oksennuksella. Samalla kone nousi ilmaan. Onneksi oksennettavana oli vain pari desiä juotua aquarius-juomaa, eikä mitään muuta. Pussi hieman vuosi, joten uhrasin ritarillisesti (!) takkini asian aisoissa pitämiseksi. Mitään sotkua ei siis päässyt ollenkaan syntymään noin niinkuin muuten. Samalla penkkirivistöllä istunut nainen otti asian yllättävän rauhallisesti. Kun kone oli noussut ilmaan ja turvavyöt sai aukaista, Marjut pääsi vessaan ja pyysi lentoemännältä uuden pussin varmuuden varalle. Uutta tilannetta ei kuitenkaan tullut, koska Marjut ei juonut eikä syönyt mitään oksennuksen jälkeen. Malagan lentokentälle saavuttaessa Marjutilla oli jo sitten niin kova jano että oli pakko juoda. Päätimme mennä kahvilaan juomaan janot pois ja odottamaan niin pitkäksi aikaa että pitäisi taas mennä vessaan tyhjennykselle, jotta voisi taas jatkaa matkaa seuraavalla kulkupelillä. Sitten lentoasemalta bussiin ja Malagan bussiasemalle. Siellä taas oksentelua. Hieman kuitenkin väkisin, että pystyy menemään Granadan bussiin. Loppumatka meni ilman ongelmia, mutta Granadan bussiasemalta otimme taksin kotiovelle ihan varmuuden vuoksi. – – Eli tällainen oli tämä seikkailu!

 

Ja "ei koskaan valmis" La Sagrada Familia. 

Reissu oli kuitenkin todella hyvä ja tykkäsimme molemmat Barcelonasta todella paljon, hieno ja viihtyisä kaupunki! Hyvin erilainen kuin mikään Andalusian kaupungeista. Erilaisia rakennuksia, ei arabihistoriaa, hyvä yleinen englannin kielen taito, katalaanin kielen näkyvyys ja kuuluvuus, suurkaupunki, metro, kalliimpi (Suomen hintataso, mm. olut 3–5e) – siinäpä muutamia eroavaisuuksia.

 

Maisemakuvia Andalusiasta maaliskuun alussa. Kuvat bussimatkalta Malagaan. Tuli takatalvi.