Olet Granadassa, ah!, Andalusian aurinkoa, lämpöä, paellaa, flamencoa, iloisia ihmisiä, härkätaisteluja, sangriaa ja tapaksia! Welcome to Spain! Paikalliset kävelevät kadulla sinua vastaan niin kuin sinua ei olisi olemassakaan. Sinä väistät ja näin tekemällä estät yhteentörmäyksen. Tätä tapahtuu koko ajan. Mietit, onko kyse ehkä jostain valtasuhteiden määrittelystä tai machokulttuurista: se kumpi väistää, on heikompi. Menet kauppaan, sinua ei huomioida mitenkään tai jos huomioidaan, niin huomiointi tai vastaus kysymykseesi voi tulla todella tylysti. Menet kassalle, myyjä ei katso sinua silmiin eikä tervehdi ja jos tervehtii niin ei ainakaan ystävällisesti, vaan lähinnä pakosta, myyjä katselee edelleen välinpitämättömästi johonkin muualle, ehkä alaspäin, ja tokaisee kuin ärsyyntyneenä, tylysti töksäyttäen ”¡Tre(s) con veinte (3,20e)!”. Toisessa paikassa menet kysymään jotain espanjaksi, koska paikallisethan puhuvat täällä todella huonosti tai ei ollenkaan englantia, no, siitä huolimatta että näet vaivaa ja käytät rohkeasti kieltä jota et kunnolla osaa, saatat saada osaksesi ylimielisen hymyn kera varustetun vastauksen. Sinulle, turistille, on jopa oma nimikin: guiri. Turistien puhuma espanja on usein: ”totalmente guiri”. Pahoitat hieman mielesi kaikesta tästä, etkä voi ymmärtää tällaista käytöstä. Ihmettelet, että mistä ihmeestä on kysymys? Espanjalaisten ja etenkin andalusialaistenhan pitäisi olla mitä iloisinta, ystävällisintä ja sosiaalisinta väkeä! Tämähän on kaikkea muuta...Mistä on kysymys?

Kysymys on varsin ikävästä ilmiöstä nimeltä mala follá. La mala follá granaína tarkemmin sanottuna. Tämä ilmiö on tunnettu ympäri Espanjaa ja jos esimerkiksi sanot jossain muualla, että asut Grandassa, reaktio voi olla jotakin tähän (säälivään) tyyliin: ”aijaijai”. Granada on tunnettu siitä, että täällä ihmiset voivat olla hyvin töykeitä ja tylyjä, selkeästi erilaisia kuin muualla Espanjassa. Mala follaa on myös tutkittu. Syiksi ollaan arveltu historiaa ja maantieteellisiä seikkoja. Granadalla on sotaisa historia ja Granada on eristyksissä vuorien keskellä lämpimämmältä ja avoimemmalta rannikolta käsin katseltuna. Albayzinilla (vanha kaupunginosa) on paljon pihoja ja patioita, jotka ovat todella hienoja, mutta täysin suljettuja muurien taakse. Ulkopuolisilla ei ole noille pihoille mitään asiaa. Näitä seikkoja on arveltu mala follánkin syyksi: granadalaiset ovat kuin heidän pihansa ja kaupunkinsa. Sisäpiiri ottaa huonosti vastaan ulkopuolisia. Karummat ja eristäytyneemmät olosuhteet tekevät ihmisistäkin karumpia.

Granadassa ollaan vähemmän kohteliaita muissakin asioissa. Ravintoloissa ja baareissa et juuri koskaan kuule kenenkään sanovan esimerkiksi tilauksen loppuun kohteliasta ”por favor” (engl. please) -sanaa, vaikka se on todella tärkeää muualla Espanjassa. Silti, sen sanominen ei todellakaan ole pahasta täälläkään, vaikka sitä ei täällä niin pakko ole käyttää kuin muualla. Jos olet kohtelias ja käytät ”por favor” ja ”gracias” –sanoja, kohteliaisuutesi huomataan ja sitä kyllä arvostetaan. Eli kannattaa olla kohtelias tässä mala follán luvatussa kaupungissakin.

Mala follá on ikävä ilmiö, johon varmasti törmää Granadassa. Se on kuitenkin ilmiö, johon ei törmää jatkuvasti ja joka paikassa, eli ei Granadaa kannatta mala follán takia skipata. Loppujen lopuksi koen sen itse aika pieneksi osaksi Granadan ilmapiiriä. Täällä on paljon ystävällisiä ihmisiä, paljon enemmän kuin ei-ystävällisiä, yleisilmapiiri on rento, mukava, ystävällinen, rauhallinen, hyvä. Mutta kukaan ei ole täydellinen eikä mikään ole täydellistä.

 

Viikon 11 lauantaina alkoi olla jo todella kesäinen meininki. Käytiin porukalla Alhambran mäellä oleskelemassa päivä. Mukava paikka, hyvät näköalat!

Lenkillä sattui kans yhtä ja toista. Viikon kymmenen tiistaina juoksin puistossa peruslenkkiä. Granadassa koiran omistajat eivät yleensä tykkää pitää koiriaan kytkettynä. Arviolta yhdeksän koiraa kymmenestä saa juosta täällä vapaana. Se on kiellettyä, mutta kukaan ei siihen puutu. Juoksin puistoa kiertävällä tiellä ja edessä oli tilanne, jossa tien molemmilla reunoilla oli koiria ja heidän omistajiaan. Juuri kun olin juoksemassa siitä välistä, päättää yksi koirista hulmuten juosta suoraan minun jalkoihin vasemmalta puoleltani. Tuli siis koirakolari. Onneksi koira osasi suhtautua asiaan hyvin, eikä esimerkiksi säikähdyksissään puraissut. Onneksi myös kummalekkaan ei käynyt kuinkaan. Siinä samalla kun kompuroin koiran jaloista käännähdin aivan automaattisesti ja mitään ajattelematta kohti koiran omistajaa ja sanoin ”Perrkele!!!” ja jatkoin matkaa. Jälkeenpäin tuo tilanne ja varsinkin reagointi tuntui aika huvittavalta, koska se oli aivan viimeisen päälle aito reaktio.

Samalla viikolla sattui ja tapahtui lenkillä myös seuraava hauska tilanne. Yleensä viikossa on vain yksi lenkki, joka pakkaa olemaan tylsä, ja se on lähes aina lauantaina, jolloin juoksen palauttavan lenkin, kun olen perjantaina juossut todennäköisesti hieman reippaampaa. Juoksin tai ehkä paremminkin matelin taas puistossa ja oli ehkä jopa hieman tylsää. Kello oli noin kahdeksan illalla. Ohitin noin kymmenen hengen naisseurueen, joka vaikutti hyvin vahvasti olevan polttari tunnelmissa. Hetken päästä huomasin, että mukaani oli tarttunut tuosta polttariporukasta jäsen, jonka veikkaan olevan ehkä jo tällä hetkellä naimisissa. Kun huomasin hänet, tervehdin huvittuneena ja sitten hän ei enää montaa askelta jatkanutkaan perässä. Päätelmä: minun kannattaisi olla aina vaan hiljaa! :D Pian sen jälkeen lenkki oli kohta minunkin osaltani ohi.

Vko 10

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12km (5.03min/km)

Ke Peruslenkki 12km (4.59min/km)

To Lepo

Pe 3x2km radalla, 2-3min pal. (vedot 4.01/3.55/3.56) + verr. = yht. 11.1km

La Palauttava 6,6km

Su Pitkä lenkki 19,1km (5.28min/km) sis. kaksi ruskoa

Vko yht. 60,8km

 

Vko 11

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12,4km (5.02min/km)

Ke Peruslenkki 12,9km (5.05min/km)

To Lepo

Pe 5x1000m radalla, 2min pal. (vedot 3.54/3.52/3.47/3.46/3.46) + verr. = yht. 10,5km

La Palauttava 6,6km

Su Pitkä lenkki 22,5km (5.20min/km)

Vko yht. 64,9km

 

Vasemmanpuoleinen kuva: kävimme kuuntelemassa duo:a, joka soitti musiikkia Välimeren alueelta. Oikeanpuoleinen kuva: flamencoa Le Chien Andalou -baarissa. 

 

Vasemmanpuoleinen kuva: järkäle-sarjan kirjahankinnat jatkuu. Todella hyvä perusteos kyseisestä aiheesta! 1. osa (Africa & Middle East) löytyy jo entuudestaan, vielä puuttuuisi Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa sekä Karibiaa käsittelevä kirja. Oikeanpuoleinen kuva: Marjut kuvasi salaa minun soittelua. Marjut on muuten alkanut pitämään blogia harrastuksestaan, käykää katsomassa: http://hellalla.blogspot.com/