Andalusian murretta pidetään hankalana ja ennen kaikkea ”huonona espanjana”. Aina kuulee sanottavan, että jos haluat oppia puhumaan ”hyvää” espanjaa, eli castellanoa,  älä opiskele Andalusiassa. Hyvällä tässä tarkoitetaan siis puhdasta ja selkeää lausumista. Samassa yhteydessä sanotaan aina, että kun opit ymmärtämään andalusian espanjaa, ymmärrät minkä tahansa muun alueen espanjaa, tai tarkemmin sanottuna muiden alueiden murteita.  Tarkennus siksi, että Espanjassahan puhutaan muitakin kieliä kuin kastilian kieltä eli castellanoa (käytetään myös nimitystä español), jota pidetään ns. perus espanjana. Näitä muita kieliä ovat siis mm. katalaani, baski ja galego. Andalusian murteeseen ja tapaan puhua verrattuna esimerkiksi Madridin alueen puhetyyli on kuulemma h y v i n – s e l k e ä ä –  j a – h i d a s t a. Salamancaa pidetään yleisesti paikkana, jossa espanjaa puhutaan parhaiten. 

Miten siis puhua kuin andalusialainen?

-       Sääntö numero yksi: jätä s- ja z-kirjaimet pois sanojen lopuista. Dos= do, tres= tre, diez= die

-       Sääntö numero kaksi: puhu laiskasti siinä mielessä, että jätät lausumatta työläitä –dad, -da –tavuja sanoista. Soledad= solead, Granada= Graná Muutenkin kirjaimia ja tavuja voi jättää lausumatta. Esimerkiksi para= pa, me gusta= me gu-ta, esta= e-ta.

-       Sääntö numero kolme: puhu nopeaa ja liitä sanat toisiinsa, ts. älä turhaan erottele sanoja toisistaan selkeyden tunteen luomiseksi.  Ayer comí más o menos diez tapas= aye comímáomenodietapa.

-       Sääntö numero neljä: puhu kuitenkin kieliopillisesti enemmän oikein kuin muilla alueilla (!), lausua saat kylläkin huolimattomasti yllä olevien sääntöjen puitteissa.

Jamon Serrano de Graná

Aina muistetaan haukkua andalusian murteen epäselvyyttä, mutta unohdetaan haukkua muiden alueiden puutteet. Andalusian espanja on kuitenkin kieliopillisesti enemmän oikein kuin esimerkiksi Pohjois-Espanjan, Katalonian, Madridin alueen, Kanarian saarten tai vaikkapa Etelä-Amerikassa puhutut ”espanjat”. Edellä mainituilla alueilla ei mm. ole tapana käyttää menneistä aikamuodoista pretérito perfectoa, eli perfektiä (He comido= olen syönyt). Perfektin sijaan näillä alueilla lätkitään menemään lähes pelkästään pretérito imperfecton ja pretérito indefinidon, eli imperfektin ja yksinkertaisen perfektin voimalla.

Muualla tehtävien virheiden joukkoon voidaan laskea vielä virheet esimerkiksi ns. laísmo, leísmo ja loísmo –tyyppisissä tilanteissa. Idea on se, että kun johonkin asiaan halutaan viitata pelkällä pronominilla, tehdään näissä viittauksissa virheitä. Ei siis osata valita oikeaa pronominia (la, le tai lo) tilanteen mukaan. Väärinkäytettynä lauseista saattaa tulla kummallisia, esimerkiksi jos haluaa sanoa ”menen avaamaan oven (hänelle)”, saatetaankin sanoa jotain tyyliin ”menen avaamaan hänet”.

Madridin alueen virheisiin kuuluu myös lausumisvirheitä. Esimerkiksi David lausutaan Daviz! Lisäksi Madridissa lausutaan s- ja z-kirjaimet sanojen loppuun kuulemma todella selvästi: tresss, diezzz, dosss. Alkaa siis pikku hiljaa tuntua siltä, että Andalusiaa sätitään turhan paljon siihen nähden, ettei muuallakaan olla joka asiassa niin oikeakielisiä. Niin, tilanne kuulemma espanjalaisten keskuudessa onkin sellainen, että andalusialaiset haukkuvat muiden alueiden puhetyyliä ja muut haukkuvat Andalusian puhetyyliä. Eli se mitä kuulet espanjan kielestä puhuttavan riippuu myös paljolti siitä, kuka puhuu ja mistä hän on kotoisin.

No niin, nyt on sitten andalusian murteen lyhyt oppimäärä suoritettu!

 

Flamencoa La Chumberassa. Kitarassa opettajani Rafael Soler. 

Alhambra ja Granadan keskustaa Sacromontelta, La Chumberan pihalta kuvattuna. 

Juoksu sujui viime viikolla enemmän mollivoittoisesti. Tiistain peruslenkillä tuntui vielä siltä kuin olisi viittä vaille lentoon lähdössä. Vauhti pyöri suurimman osan ajasta 4.45min/km ympärillä, jalat olivat kevyet ja ei juuri hengästyttänyt ollenkaan. Täydellistä flow:ta ja runner´s high:ta. Ajattelin, että seuraavalla puolimaratonilla (Malaga 10.4) ennätys paukkuu reilusti, kun peruslenkin keskivauhti on näin selvästi kasvanut viime syksystä.

Sitten kuvioon tuli ulkopuolisia häiriötekijöitä, jotka pilasivat myös juoksuhommat loppuviikolta. Tiistain ja keskiviikon välisenä (aamu)yönä naapurit alkoivat huudattaa jotain hyvin bassovoittoista jumputusta niin kovalla että seinät tärisivät. Kello oli 04.40 kun ensimmäisen kerran nousin kelloa katsomaan herättyäni tuohon jytinään. Katsoin sisäpihalle selvittääkseni mistä musiikki tarkalleen tulee, alakerran naapureiden kämppä, josta jytinä tuntui tulevan, oli kuitenkin ihan pimeä, eikä sieltä kuulunut puhetta ollenkaan. Ajattelimme, että ei se sieltä siis tulekaan. Ja kun tarkemmin kuunteli, niin tuntuikin että se tulee sittenkin toisesta rapusta, johon meillä ei ole pääsyä. Emme siis voineet muuta kuin toivoa, että toisen rapun väki hoitaa homman ja pistää stopin häiriköinnille.

Mitään ei tapahtunut. Jytinä vain jatkui. Nukkumisesta ei tullut mitään. Jumputus jatkui johonkin 07.xx asti. Mietimme että kuka helvetti alkaa huudattamaan musiikkia TÄYSILLÄ tiistai-keskiviikko välisenä yönä 04.30 ja jatkavan hellittämättä yli aamu seitsemään.

Alunperin olin ajatellut juoksevani aamulenkin 09.00, mutta sen sain nyt unohtaa. Nukuin koiranunta puoleenpäivään asti ja kun ”heräsin”, oli kuin olisi ollut hirveässä krapulassa: päätä särki ja väsytti tolkuttomasti. Mistään päivän hommista ei tullut mitään. Päätimme kysyä naapureiltamme, olivatko he kuuleet meteliä, jotta voisimme miettiä mitä asialle tehdään. Vastaus olikin yllättävä: ”joo, se tuli täältä”. Hupsista! No, he lupasivat, että kyseessä oli viimeinen kerta ja homma tuntui olevan siinä. (Mutta eipä ollutkaan. Lyhentääkseni päivitystä, mainitsen vain, että ongelmia on ollut vielä myöhemminkin ja niihin on kyllä todellakin puututtu, mutta vaikuttaa siltä että ”hauki on kala” –metodi ei toimi, eikä uppoa heille. Seuraavaksi täytyykin sitten siirtyä vissiin johonkin Jukolan veljesten tyyliin ja alkaa tavaamaan näitä asioita. Rautalankaakin (ja paksua) on jo väännetty aika lailla...Vuokranantaja on puhunut jo häädön mahdollisuudesta, mikäli homma ei lopu.)

Rättiväsyneenä ei pitäsi lähteä lenkille. Vammariski kasvaa huomattavasti, ja kyllähän tämäkin on ollut tiedossa jo kauan. Minä kuitenkin tuona keskiviikkona lähdin, tavoitteena oli juosta 12km, meno oli raskasta alusta lähtien, joten päätin lyhentää lenkin 50 minuuttiin, mutta jouduin lopettamaankin jo 40 minuutin eli 8km kohdalla, kun nyräytin oikean nilkkani mukulakivipätkällä. Kipu oli niin kova, että juoksua ei voinut kuvitellakaan jatkavansa. Kävelin kotiin. Suomeksi sanottuna, tosin hieman sensuroituna, V*****I ja myös alakerran naapureista tuli ajateltua monia julkaisukelvottomia ajatuksia. Väsyneenä sitä ei ole niin tarkkaavainen, tekniikka voi olla huolimaton ja kun voimat ovat lopussa, tällaiset vammat syntyvät hyvin helposti – nyt sen tiedän ja ennen kaikkea uskon! Kantapään kautta taas.

Seuraavana aamuna jalka ei kestänyt varata painoa ja vihlaisuja tuntui vähän väliä kävellessä ja kun jalkaa käänteli tiettyihin asentoihin. Onneksi oli juoksusta lepopäivä. Tein kylmähoitoa ja venyttelin. Pidin jalkaa myös koholla. Kompressiota en laittanut. Perjantaina olisi ollut tarkoitus juosta 1h 30min, mutta jätin väliin kun tuntemuksia vielä oli.

Lievän nyrjähdyksen jälkeen suositellaan pidettäväksi 2–3 lepopäivää, joten lauantaina uskaltauduin kokeilemaan jo juoksua, koska kävellessä ei enää tuntunut mitään ja muutenkin jalka alkoi olla melko normaali. Lenkki menikin ihan hyvin ja juoksin kevyesti 1h 15min, edellisen päivän korvaukseksi.

Sunnuntaina tarkoitus oli juosta testikymppi radalla, siestan aikaan, jotta tottuisin mahdolliseen kuumuuteen Malagan puolikasta ajatellen. Olin radalla noin 14.30 maissa ja aurinko paahtoi kuumasti. Radalla ei ollut ketään muita. Hirvitti tuleva. 25 kierrosta ilman kiriapua, kovaa vauhtia paahtavassa helteessä, johon ei ole tottunut vielä ollenkaan. Tavoite oli yrittää juosta kymppi 40 minuuttiin tai vähän päälle, koska 40 minuutin kymppi vastaa 1.30 alitusta puolimaratonilla. Ajattelin ottaa kierrosajat joka kilometriltä. Ekan kilometrin kohdalle tulin tavoiteajassa noin 4.00min ja painoin kierrosnappia. Jatkoin juoksua ja huomasin pian, että forerunner oli juminut siinä 1000m kohdalla, kierrosnapin painamisen jälkeen. Päätin juosta 1200m kohdalle, pysähtyä, sammuttaa ja käynnistää foren uudelleen ja juosta siitä sitten 9km ja lisätä sen päälle tuo 4min ekalta kilometriltä. Juostuani jonkin matkaa huomasin, että kello kävi foressa mutta matka ei lisääntynyt. Pysähdyin ja nollasin mittarin 1400m kohdalla, käynnistin ja päätin jatkaa juoksua vielä sen 9km verran. Kaikkeen tuohon sähläämiseen katosi kuitenkin se taistelutahto ja motivaatio, joka 40min – tai edes sinne päin – kymppiin tarvittaisiin yksin juostaessa ilman keventelyitä ynnä muita kisavalmisteluja. Kuumuudesta puhumattakaan.

Muutin sitten suunnitelmia, koska osaanhan nykyään joustaa tarvittaessa! :D  9km sijaan juoksinkin tuota 4.00/km vauhtia ensin 3000m verran, eli ”kolmen tonnin kuupperin”. Cooperin juostuani kasassa oli siis 1x1200m (4.02/km) + 1x200m (4.00/km) + 1x3000m (4.00/km) ilman palautuksia välissä, tai no ehkä noin 20 sekunnin palautukset tuli kun piti kelloa sammuttaa ja käynnistää. Cooperin jälkeen palauttelin 3min ja juoksin vielä 2x1000m (4.00/km & 3.58/km) 2–3min palautuksella. Kasassa oli siis yhteensä 6,4km juoksua noin 4.00/km vauhdilla. Katsoin sen riittävän sille kertaa. Kuumuus teki tuosta treenistä tavallista raskaamman, joten ehkä tuo vastasi rasitukseltaan viileämmässä kelissä juostua kovaa kymppiä. Ja nyt jälkeenpäin ajateltuna, tuo yritys juosta 40min kymppi yksin, ilman keventelyjä, kuumassa kelissä testinä puolikkaalle oli liian kova tavoite: 4.15/km vauhti olisi ollut parempi, eli se puolimaran tavoitevauhti.

Jalka onneksi siis on taas juoksukunnossa. Malagan puolikas jää kuitenkin väliin, koska reissu tulisi niin kalliiksi. Muuten olisin kyllä sinne lähtenyt juoksemaan, mutta kun Granadasta löytyi samalle päivälle maantiekymppi, niin päätinkin tehdä muutoksen suunnitelmiin. Virallista kymppiä ei ole tullut juostua sitten syksyn 2009, joten on mielenkiintoista nähdä kuinka tuon matkan jaksaa rutistaa nykykunnolla. Tällä kertaa olen aloittanut actimel & monivitamiinikuurin jo hyvissä ajoin välttyäkseni sairastumisilta, jotka ovat häirinneet edelleisellä puolikaalla ja joka pilasi Barcelonan maratonini. Tavoite kympille on noin 40min tai jopa vähän alle. Mutta katotaan nyt. 

Vko 12

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12,1km (4.52/km)

Ke Peruslenkki 8km (5.08/km)

To Lepo

Pe Pakkolepo (nilkan nyrjähdys keskiviikkona)

La Kevyt 13,7km (5.30/km)

Su Radalla 1x1200m (4.02/km) + 1x200m + 1x3000m (4.00/km) // 3min pal. // + 2x1000m (4.00 & 3.58/km) 2–3min pal. välissä + verr. = yht. 13,1km

Vko yht. 46,9km

 

Vko 13 – Kevyt viikko

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 10,2km (4.53/km)

Ke Kevyt 15km (5.19/km)

To Lepo

Pe Peruslenkki 10km (4.56/km)

La Lepo

Su Kevyt 12,2km (5.17/km) 

Vko yht. 47,4km 

 

Kävimme päivän reissun Alpujarraksella pienessä vuoristokylässä. Bussimatka ei ollut kovin mielltyttävä, sen verran pahannäköista pudotusta oli jatkuvasti näkyvissä kun katseli ikkunasta ulos. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että näimme matkalla myös tieltä rinteeseen suistuneen rekan. Onneksi rekka oli kuitenkin ajanut ulos juuri sellaisessa paikassa, että pahemmilta vammoilta siinä todennäköisesti oltiin vältytty, kun pudotusta ei ollut siinä kohtaa kovin paljoa ja muutenkin tilanne vaikutti melko rauhalliselta vaikka olikin tapahtunut ihan vasta.