sunnuntai, 31. heinäkuu 2011

Andalusian karkea suola

Kuten viimeistään nyt varmasti kaikki huomaavat, blogini nimessä on ns. intertekstuaalinen viittaus Vivi-Ann Sjögrenin kirjaan Andalusian karkea suola, jonka luimme Marjutin kanssa ennen Granadaan lähtemistä. Siitä se ajatus sitten lähti: ensin oli vitsillä Andalusian karkea Diego ja sitten hieman vakavammin Andalusian karkea Oula.. :)

Halusin kirjoittaa blogia monestakin syystä: itselle muistoksi, tutuille ja sukulaisille luettavaksi että tietävät kuulumiset ja miten menee, kaikille kyseisestä aiheesta kiinostuneille, tiedonhakijoille, tuleville vaihto-opiskelijoille ja niin edelleen. Itse luin vastaavanlaisia blogeja ennen vaihtoon lähtöäni ja vaihtoa suunnitellessani, ja koin ne erittäin arvokkaiksi. Toivoin että voisin tehdä samankaltaisen palveluksen nyt joillekkin muille. Toivottavasti olen onnistunut.

Kerron nyt tässä päivityksessä viimeisen viikon tapahtumat joiltain osin, sitten pohdiskelen hieman kulunutta vuotta kokonaisuutena, ja lopuksi on aika jättää jäähyväiset tälle blogille.

Viimeisen Granadan viikon ohjelmaan kuului kaikenlaista: kaverien näkemistä, syömässä, tapaksilla ja eri paikoissa käymistä. Myös asioiden hoitoa, jotka jäivät melko viime tippaan. Yleensä olen melko tarkka ja hoidan asiani ajoissa, nyt kuitenkin olin ilmeisesti omaksunut mañana-kulttuuria sen verran, että kiire meinasi tulla, eikä pelkästään meinannut vaan tuli, ja pahasti. Tässäpä siis vinkki kaikille tuleville vaihto-oppilaille: jos luulet että saat hoidettua asiasi esim. yliopistolla (tai muualla, missä tahansa virastossa) kahdessa päivässä, varaa aikaa mielellään ainakin viikko. Asiat viivästyvät ja matkaan tulee mutkia. Mikään ei ole niin helppoa kuin joku antaa ehkä ymmärtää. 

Minulla oli siis vaikeuksia saada yliopistolta nimeä alle erääseen lomakkeeseen, kun tarvitsemani henkilö olikin aina poissa toimistoltaan ja kiireinen. Lopulta minun piti kuumottaa hänen assistenttejaan toden teolla ja vääntää rautalangasta että olen lähdössä Suomeen, en voi tulla paikan päälle joka päivä ja tyytyä kuulemaan ”mañanaa” tms. Mutta sain kuin sainkin nimen lappuun.

 

Saimme lopultakin käytyä valtavan kokoisessa Granadan tiedepuistossa. Erityisesti tähtitiedettä ja fysiikkaa käsittelevät asiat kiinnostivat hyvin paljon. Liekö syntymäpäivälahjaksi saadulla Esko Valtaojan Kosmoksen siruja -kirjalla osuutta asiaan?

 

Vas. Minun ja Darwinin mielenkiintoinen keskustelu, herra Darwinin puutarhassa. Oik. Kaverikuva Einsteinin kanssa. Lupasin hänelle tehdä kaikkeni kaiken teorian eteen.

Netin irtisanominen piti olla pikku juttu: ”soitat vaan asiakaspalveluun ja sanot että muutat kotimaahasi takaisin ja haluat katkaista netin”. Ei mennyt sekään niinkuin Stromsössä! Todellakin tyhmästi aloin myös hoitaa asiaa vasta viimeisenä aamuna. En nähtävästi ollut oppinut paikallista tapakulttuuria sittenkään tarpeeksi kymmenessä kuukaudessa. Puhelimessa nainen sanoi, että minun pitää faksata kirjallinen irtisanomislomake, passikopio ja syy netin irtisanomiseen.  Kerroin, että olen lähdössä Suomeen tänään, enkä mitenkään kerkeä faksamaan kyseisiä asioita ja että minulle ei oltu Vodafonen liikkeessä puhuttu mitään tällaisesta. Asiakaspalvelija (palvelija..?) sanoi, että kyseessä on normaali käytäntö ja käsittely vie aikaa noin kolme päivää. Kysyin, voinko faksata nämä asiat Suomesta. Vastaus oli: ”etpä varmaan”. Kiva. Sitten jankutin tilanteen mahdottomuutta niin kauan että hän löi minulle luurin korvaan. Sitten pääsin käyttämään juoksuharrastustani hyödyksi kun juoksin Vodafonen liikkeeseen ja Marjut jäi tekeämään viimeisiä pakkailuja ja siivouksia. Klo 10.00 aukesi El corte inglés. Juoksin suoraan Vodafonen tiskille, jossa onnekseni oli paikalla nainen, joka oli tullut tutuksi syksystä asti, jolloin hän teki meille kaikki sopimukset ja oli muutenkin kaikista auttavaisin. Hän jopa moikkasi kadulla vastaantullessaan. Ilmeisesti hän tunsi jonkinlaista sympatiaa meitä kohtaan :D Kerroin hänelle nopeasti tilanteen: bussi malagaan lähtee 12.00 ja netti pitäisi saada irtisanottua nyt heti. Hän alkoi samantien soittaa puheluita ja 10.30 (huom! ammattilaiseltakin kesti 30min ratkaista tämä ongelma) meille oli muutettu nettisopimus prepaid-sopimukseksi. Prepaid-sopimus purkautuu itsestään 6kk:n päästä, mikäli siihen ei ladata rahaa. Olin todella helpottunut ja ennekuin lähdin juoksemaan asunnollemme takaisin halasin ja kiitin todellista pelastajaamme tässä asiassa :)

11.00 maksoimme viimeiset maksut vuokranantajallemme ja jätimme hyvästit Granadan asunnollemme. Siitä matka jatkui taksilla bussiasemalle ja Malagan lentokentälle.

Tähän väliin voisin hieman refleksoida kulunutta vuotta ja sitä, mitä vuosi Espanjassa antoi? Ensimmäisenä tulee mieleen se, mitä vuosi aivan uudenlaisessa ympäristössä opetti itsestäni. Hieman ehkä järjenvastaisesti kaukana kotoa sitä oppiikin tuntemaan itseään vähintään, ellei jopa paremmin, kuin muita ihmisiä ja asioita.

Ennen vaihtoon lähtöä ajatuksena pohjalla oli ollut jossain määrin käsitys omasta eurooppalaisuudesta ja halusta olla jonkinlainen maailmankansalainen. Heti Granadaan saavuttuamme huomasin hieman yllättävästi kuinka vahvasti sitä alkoi ihan automaattisesti tuntea olevansa pohjoismaalainen. Tunsi kuuluvansa Pohjoismaihin. Eikä ollut niinkään tarkasti määriteltävää koti-ikävää, vaan kaipuun kohde silloin kun kaipuuta oli, osoittautui pikemminkin pohjoismaihin kokonaisuutena: ajattelin, että esimerkiksi Ruotsi olisi ihan kuin kotimaa vaikka siellä ei ole koskaan asunutkaan, mutta läheisen kulttuurinsa vuoksi. Oli kotoisa tunne juoda Carlsbergia! Ajan kuluessa kuitenkin oma suomalainen identiteetti alkoi tulla esiin, syrjayttäen kuitenkin heikomman skandinaavisen identiteetin. Tietoisuus ja tunne omasta suomalaisuudesta tuli hyvin vahvaksi. Lopulta ehkä kaikki tällainen kuitenkin jäi vain taka-alalle olevaksi tietoisuudeksi, jota ei sen kummemmin keväällä enää ajatellut. Tiedän kuitenkin nyt varmasti sen, että kuulun Suomeen ja erityisesti pohjoiseen ­– muualla hyvä mutta kotona paras.

Granada tuli hyvin tutuksi, kielitaidon lisääntyessä kaikki asiat helpottuivat ja normaali kanssakäyminen kenen tahansa kanssa muuttui luontevammaksi. Muista maista tulleet eivät enää tuntuneet kansainvälisiltä tuttavuuksilta vaan ihan tavallisilta kavereilta, heidän kanssaan juttelu ja toimiminen oli melkein samanlaista kuin suomalaistenkin kavereiden kanssa. Kaikki asiat arkipäiväistyivät aika nopeasti kuitenkin, joka olikin hienoa: sai kokea, miltä tuntuu oikeasti asua Granadassa. Arkipäiväistymisestä huolimatta toki Granadan upeutta tuli moneen kertaan ihmeteltyä ihan viimeisiin päiviin asti.

Aika ajoin kuitenkin omana itsenä oleminen tuotti myös vaikeuksia. Olen keskimääräistä Erasmusta vanhempi (vaihdon alussa 26, nyt 27), useimmat vaihtarit ovat sellaista 20–23 vuotiaita ja ikäeron huomasi kyllä joissain asioissa. En ole maailman puhelian, viihdyn myös hyvin yksikseni, en pidä discossa notkumisesta aamu kahdeksaan, tai edes neljään. Välillä tunsin vaikeuksia ja velvollisuutta olla jotenkin sosiaalisempi. Silti en ehkä kuitenkaan ollut, vaan pidin pääni ja tein kuten parhaaksi ja luontevimmaksi näin. Kävin bileissä silloin tällöin, tapaksilla paljon. Vain kerran olin discossa aamuun asti, jolloin taisin olla sen ainoan kerran Granadassa kännissä. Tästä huolimatta tutustuin ihmisiin. Eli kunhan on edes hieman aktiivinen ja lähtee ulos silloin tällöin, ihmisiin kyllä tutustuu. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä: El Camboriossa ei tarvitse notkua jos ei huvita. Granadassa on tuhansia vaihto-opiskelijoita ja kymmeniä tuhansia espanjalaisia opiskelijoita, itsensä kaltaista seuraa löytää varmasti.

Granadan yliopistoa olin kuullut haukuttavan ennen vaihtoon lähtöäni, mutta en itse allekirjoita huonoa laatua koskevia väitteitä. Itse asiassa moni espanjalainen sanoi, että Granadan yliopisto on hyvin arvostettu yliopisto. Musiikkikasvatuksen ja musiikkitieteen kurssit olivat pääsääntöisesti (75-80%:sesti) mielestäni hyviä: toki valitsin vain itseäni kiinnostavat kurssit. Jotkin käytännöt ovat erilaisia kuin Suomessa, mutta senhän toki ymmärtää. Juuri minkäänlaisia helpotuksia vaihto-opiskelija ei tunnu saavan kursseihin, joka myös on toki loogista. Itse selvisin opinnoistani melko kivuttomasti, entuudestaan suhteellisen hyvän espanjankielen taidon ansiosta (lukio espanja ja yksi yliopiston kurssi pohjalla ja hyvin muistissa), jota oli hyvä syventää kielikursseilla ja käytännön elämän kautta. Kursseja kannattaa kuitenkin hieman valkata alussa ja valita sellaiset kurssit joista uskoo selviävänsä ja joilla on mielekästä käydä, näin tein minäkin ja niin tekee oikeastaan kaikki. Kursseja ei kannata ahnehtia vaan hyväksyä realiteetit ja ottaa sen verran kuin oikeasti pystyy tekemään. Itse tein 3-5 kurssia per lukukausi ja opintopisteitä kertyi joku 40 op, pidän tuota todella hyvänä saldona.

 

Kasvatustieteiden tiedekunta ja musiikkikasvatuksen käytävä. Tuolla tuli opiskeltua  syyslukukausi.

 

Humanistinen tiedekunta ja kuva kielikeskuksen aulasta. Filosofia y letrasilla opiskelin kevätlukukauden ja kielikeskuksella molemmat lukukaudet.

Vielä kielen oppimisesta. On melkolailla myytti, että nollatilanteesta voisi oppia espanjan ”täydellisesti” tässä ajassa. Espanjaa voi kyllä oppia puhumaan todella hyvin vaikka puolessakin vuodessa. Eniten kielen kannalta saa irti jos on mielellään hieman perusopintoja alla ennen vaihtoa, joskin olen nähnyt että tämä ei ole välttämätöntä. Kun alkaa Espanjassa opiskella kieltä ahkerasti, käy kielikurssilla, puhuu aktiiviesti espanjaa ja mielellään hankkii espanjalaisia kavereita ja/tai kämppiksiä, kieltä kyllä voi oppia todella paljon. Yliopistonkin kursseilla kannattaa olla itse aktiivinen ja mennä rohkeasti puhumaan espanjalaisille opiskelijoille: vaikka he ovatkin hyvin sosiaalisia muuten, yleensä he eivat tule automaattisesti juttelemaan, vaan vaihtarin täytyy olla aloitteentekijä.

Rahaa kului enemmän kuin olin suunnitellut. Niinhän käy aina. Mutta viis siitä. Henkistä pääomaa kertyi niin paljon, että sen määrää ei voi mitenkään mitata. Vuosi meni aika yllättävänkin helposti ja mitkään kauhuskenaariot eivät toteutuneet. Sai asua hienossa kaupungissa, sai hienoja kokemuksia, oppi kieltä ja kulttuuria, oppi itsestään vaikka mitä, tutustui lukuisiin mahtaviin ihmisiin ja mitä kaikkea vielä... Vaihtovuosi tulee varmasti vaikuttamaan omaan tulevaisuuteen positiivisella tavalla ja myös sellaisilla tavoilla, jota ei voi nyt arvatakaan.. Tuntuu että en voi kirjoittamalla saada esiin kaikkea sitä, mitä haluaisin, joten niille kaikille jotka epäröivät tai suunnittelevat vaihtoon lähtemistä annan yhden neuvon ja se on helppo antaa: lähde ehdottomasti!

 

Vas. Marjut Corpus feriassa. Oik. Puisto ja suihkulähde joen varressa.

Perinteisen mallin mukaan kerron tähän väliin miten juoksut sujuivat.

Vko 26

Ma Lepo

Ti Lepo

Ke Verr. + 2km (4,42/km) + verr. = yht. 5,1km

To Lepo

Pe VR 3,3km

La Rovaniemi marathon (puolimaraton) 21,1km 1.30.55 (+ verr. yht 2,8km), oma ennätys siis ja olin seitsemäs. www.resultservice.fi/rovaniemi_2011/

Su Lepo

Vko yht. 30,3km

Kaiken kaikkiaan vuosi oli siis sanoinkuvaamattoman upea ja olen kiitollinen että sain kokea sen. Suomeen oli kuitenkin myös todella mukava palata, eikä mitään kaipuuta takaisin ollut: vaihtovuosi oli nyt taputeltu ja laitettu pakettiin, aikansa kutakin. Suomessa olimme perjantaina ja minä jatkoin matkaani suoraan Tervolaan juostakseni Rovaniemellä puolimaratonin. Puolikas meni hienosti ja juoksu kulki vaikka hieman sitä epäilinkin kaiken Granadassa kävelyjen, syömisten, muutamisen, matkustamisen ja niukkojen yöunien jälkeen. Aloitimme muuton Oulun asuntoomme heti kun palasin Tervolasta sunnuntaina.

Loppun haluan laittaa erään ruonon, jossa mielestäni kiteytyy hienosti jotain hyvin oleellista Andalusiasta ja Granadasta. Kiitos sinulle, kun olet ollut tätä blogia lukemalla mukanani tällä matkalla!

 

Andalucía

Täällä sadepisarat ottavat rytminsä flamencosta

taivas on sateen jälkeen kuin hetkeä ennen vallankumousta

ja tosimiehet viilaavat kynsiään baaritiskillä

(Johanna Mukka)

 

¡Hasta luego, Granada!

lauantai, 16. heinäkuu 2011

Viikot 23, 24 & 25 Granadasta Suomeen ja takaisin

Tässäpä on sitten Andalusian karkea Oula –blogin toiseksi viimeinen päivitys. Lopullisen yhteenvedon vuodesta kirjoittelen heti kun kerkeän, kuitenkin varmasti heinäkuun aikana.

Viikolla 23 jatkoimme lomailua porukoiden kanssa. Kyseisen viikon torstaina lähdin sitten porukoiden kanssa samoilla lennoilla Suomeen kymmenen päivän visiitille, tai oikeastaan töihin. Termusan musiikkileiri oli siis ohjelmassa minulla tänäkin vuonna. Olen ollut siellä oppilaana aikoinaan 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa leiriläisenä, sen jälkeen mukana Termusa ry:n hallituksessa järjestämässä leiriä vuosikausia ja nyt vuodesta 2008 asti myös opettajana. Tänäkin vuonna omaan opetushommaan kuului aamuluentojen pitoa, kitaratunteja ja bänditunteja. Leiri onnistui jälleen hienosti, kiitokset siitä kaikille mukana olleille!

Termusan leristä tehtiin jälleen juttu Pohjolan Sanomiin ja tällä kertaa oli taas minun vuoro olla haastateltavana. Lehdessä oli iso juttu leristä kuvineen. Hieman erilaisena ja paljon lyhennettynä versiona juttu löytyy myös netistä: www.pohjolansanomat.fi/cs/Satellite/Kulttuuri/1194683524875/artikkeli/bandileiri+koulii+nuoria+muusikoita.html

Oli hieman outoa, joskin mukavaa, olla Suomessa: kaikki oli erilaisempaa kuin muistinkaan. Tilaa, hiljaisuutta, vihreyttä ja raikasta ilmaa. Siinäpä suurimmat erot.

Sitten palasin takaisin Granadaan viikon 25 maanantaina viettämään vaihto-opiskelijavuoden viimeisiä Granada-hetkiä. Muutamia käytännön juttuja oli vielä järjesteltävänä, kitaratunti käytävänä, ostoksia tehtävänä, ihmisiä nähtävänä ja nostalagisia fiilistelyjä fiilisteltävänä.

Viikko 25 oli Granadassa juhlaviikko: Feria del corpus. Koko viikon kestävä juhla oli järjestetty erilliseen paikkaan lähelle linja-autoasemaa, joskin kulkueita ja juhlia oli myös keskustassa. Mukavat bileet, kävimme kavereiden kanssa alueella torstaina, joka oli juhlan pääpäivä. Tivolilaitteita, ruokakojuja ja ravintoloita, casetoja (yksityisiä ja yleisiä oleskelutilojen ja ravintoloiden yhdistelmiä), musiikkia, tanssia ja kaikkea perinteistä, jopa stereotyyppistä, andalusialaista. Ihmiset pukeutuvat tuossa juhlassa hyvin paljon perinteisiin asuhin, kuten flamencomekkoihin ja sen sellaisiin.

...

 

Vko 23 – Granadassa ja Tervolassa

Ma TV kevyt 8,3km

Ti VR 2,5km (jätin kesken, flunssainen olo)

Ke TV reipas 50min/10,7km (4.40/km) + verr. = yht. 14,3km

To Lepo/matkustuspäivä ja yöpyminen lentokentällä

Pe VR 5,1km

La Peruslenkki 10,4km

Su Pitkä lenkki 21,7km, 10min lopussa reipasta vauhtia

Vko yht. 62,2km

 

Vko 24 – Termusaviikon juoksut

Ma Lepo

Ti TV kevyt 7,9km

Ke Vauhdinvaihtelu 10km (1km kovaa–1km reipas, vauhtiskaala 4.00–4.40/km), loppuverr. paljain jaloin nurmikolla! yht. 13,2km

To Hieronta 1h

Pe TV kevyt 8,8km

La TV reipas 60min/13,6km (4,27/km) + verr. = yht. 18,7km

Su TV kevyt 10,7km

Vko yht. 59,3km

 

Vko 25 – lenkkeilyt Granadan pätsissä (varhain aamulla vähän alle +30C, päivisin jo +40C, myöhään illallakin yli +30C – hankaloittaa hieman juoksua!)

Ma Lepo/matkustuspäivä

Ti TV kevyt 7,7km

Ke TV reipas 11,3km (4.55/km) + verr. = yht. 14,7km

To VR 5km

Pe Kovia vetoja 6x1000m (vauhtiskaala 4.18–4.00) + verr. = yht. 12,7km

La Kuntopiiri

Su Pitkä lenkki 21,8km

Vko yht. 61,9km

Kuumuuden ja matkustelujen vuoksi näinä viikkoina sovelsin ja kevensin treeniä aika paljon.

 

keskiviikko, 22. kesäkuu 2011

Viikot 21 & 22 Kesäloma

Marjut lähti viikon 20 torstaina Suomeen pääsykoereissulle ja oli sillä reissulla koko viikon 21. Oma yksinäinen arkeni täällä täyttyi tuona aikana tentteihin valmistautumisesta ja sitten tenteistä. Flamenco y musicas del Mediterraneo –kurssin lopputentti, espanjan lopputentti ja suullinen tentti (eri päivinä). Lueskelin niihin sen verran kuin jaksoin, stressiä välttäen. Molemmat tuntuivat menevän ihan hyvin. Perjantaina alkoi sitten minun osalta kesäloma.

Opiskeluvuosi täällä Granadassa on nyt sitten siis taputeltu ja saatu pakettiin. Hyvin meni ja olen todella tyytyväinen että tuli lähdettyä vaihtoon. Nyt jätän tämän virren kuitenkin näiltä osin lyhyeksi ja kirjoittelen paremmin tästä vaihtovuodesta kokonaisuutena, opiskelujen ja muunkin elämän osalta vielä sitten myöhemmin, jossain tulevassa päivityksessä, ehkäpä sitten kun olemme palanneet jo Suomeen.

Mirador de San Nicolaksella.

Tosiaan viikolla 22 tulivat sitten porukat tänne vierailemaan. Marjut tuli heidän kanssaan samoilla lennoilla pääsykoe reissulta. Keskiviikkona minä täytin huikeat 27 vuotta – alkaa olla jo tuota ikää! : ) Lukuisat ihmiset muistivat ja se oli mukavaa. Lahjojakin tuli. Tästä saankin sitten aivan mahtavan aasinsillan lukemisiin. Sain juuri luettua Sofian maailman eli romaanin filosofian historiasta. Kirjan filosofia-osuus oli erittäin antoisa ja hyvä, mutta muuten se oli vähän kökkö. Sanoinkin Marjutille, että jos minulla ei kiinnostaisi tämä filosofia-osuus näin paljon, en lukisi tätä enää sivuakaan. Kirjoitustyyli ja dialogi oli monin paikoin aika huonoa minun mielestäni. Silti kuitenkin erittäin kannattavaa luettavaa, jos haluaa saada perustietoa filosofian historiasta, filosofeista jne. Kirja onkin kai suunnattu lähinnä minua hieman nuoremmille lukijoille. – – Perimmäisten kysymysten äärellä jatkoin saman tien lukurintamalla, sillä sain Marjutilta lahjaksi Esko Valtaojan Kosmoksen siruja.

Alhambran puutarha-alueella, eli Generalifessä.

Porukoiden kanssa kierreltiin paljon kaupunkia ja nähtävyyksiä. Mirador de San Nicolas, Alhambra, tapakset, yliopisto jne. Myös flamencoa (Petete) käytiin kuuntelemassa ja katselemassa La Chumberassa.

 

Vas. Katedraalin aukiolla oli ilmaiskonsertti, paikallinen puhallinorkesteri soitti hienosti ja puitteet olivat hienot. Oik. Flamencoa La Chumberassa.

 

Viikon 21 juoksut

Ma Lepo

Ti TV kevyt 7,7km

Ke VL 60min/n.12km (3min kovaa + 2min kevyesti) + verr. = yht. 16km

To TV kevyt 8,9km

Pe TV kevyt + 6x100m yht. 12km

La TV reipas 45min/n.9,7km + verr. = yht. 14,8km

Su TV kevyt 8km + kuntopiiri

Vko yht. 67,4km

 

Vko 22 – kevyttä

Ma Lepo

Ti TV reipas 40min (4.52/km) + verryttelyt = yht. 11,2km

Ke VR 5km

To Lepo

Pe Lepo

La TV kevyt 11,5km

Su Lepo

Vko yht. 27,7km + paljon kävelyä

sunnuntai, 29. toukokuu 2011

Viikot 19 & 20 Flamenco

Kirjoitan nyt hieman siitä, mihin Granadassa kannattaa suunnata jos haluaa kuulla flemencoa. Lisäksi kirjoitan flamencon opiskelemisesta Granadassa.

Flamencoa Grandassa voi kuunnella lähes joka ilta, baareissa, konserttisaleissa yms. Yleisiä ja hyviä konserttisaleja ovat ihan keskustassa oleva Teatro Isabel la Catolica (lähellä El Corte Inglesia) ja Sacromontella oleva La Chumbera. Teatro Isabel la Catolican aulassa on mainoksia siellä järjestettävistä konserteista, La Chumberan konserteista ja muistakin paikoista (mm. Auditorio Manuel de Falla, jossa on paljon klassista musiikkia). Sieltä voi myös ostaa lippuja näihin konsertteihin. Hinnat ovat välillä n. 6–30e.

Baareista voisi mainita ainakin Plaza Nuevan kupeessa olevan Le chien andalou (El Perro Andaluz) –flamencobaarin, jossa on flamencoa joka ilta ja Sacromontella  olevan La Bulerian, jonka omistaa legendaarinen kitaristi Juan Habichuela. Le chien andaloussa on flamencoa joka päivä ja tasoltaan musiikki siellä on melko hyvää. Paikkana Le chien andalou on kuitenkin hieman turstivetoinen, joka ei sinänsä ole paha asia välttämättä. Itseäni vain häiritsee tuollaisessa baariympäristössä sellaiset synnynnäiset käytöspoliisit, jotka paheksuen tekevät suullaan ”shhhh!!!” heti jos joku esim. puhuu vähänkään. Toinen häiritsevä piirre on se, että kun useimmat flamecoa kuuntelemaan tulleet turistit (jotka eivät ole välttämättä koskaan aiemmin flamencoa kuulleet) eivät tiedä että kun lavalla olevat muusikot taputtavat (palmas) monimutkaisia rytmejä, että se ei tarkoita samaa kuin pop-konsertissa, jossa artisti yleensä haluaa saada yleisön taputtamaan. Nyt kun kaksikymmentä ihmistä alkaa taputtamaan epärytmiin esimerkiksi bulerian aikana, tulos on aika...noh, ei ainakaan mitenkään tunnelmaa nostattava. Le chien andaloun valtti onkin runsas ja kohtuullisen hyvä tarjonta.

La buleria taas on flamencobaari aidoimmillaan. Kirjoitinkin siitä viikkojen 15&16 päivityksessä. Sacromontella on myös lukuisia muita baareja, joissa flamencoa voi kuulla.

Yksi takuuvarma paikka kuulla hyvää flamencoa on mielestäni La chumbera Sacromontella, jossa flamencoa on siis joka lauantai, tosin joitakin taukoja on ainakin heinä-elokuussa, mutta siis käytännössä kevät- ja syyskaudella konsertteja on joka lauantai. Konserttiohjelman näkee helpoiten menemällä Teatro Isabel la catolicaan, josta voi myös ostaa lippuja noihin konsertteihin. La chumberasta on aivan uskomattomat hienot näköalat kaupunkiin ja Alhambraan. Nämä näköalat siis sekä pihalta että konserttisalista sisältä. Lavan takaosa on lasia, joten näkymat yhtyeen takana ovat aivan huikeat. Liput 6-8e. Esiintyjät ovat käsittääkseni kaikki aina Granadasta. La chumbera on paikallisten suosiossa ja myös minun suosikkipaikkani.

Emilio Maya La Chumberassa (tammikuussa 2011).

Näiden lisäksi on monia muitakin paikkoja (esim. Albayzinilla), joissa flamencoa on tarjolla joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Jos tuntuu, että mistään ei tahdo löytyä flamencoa kuuneltavaksi, niin ei kannata turvautua välttämättä levyliikkeissä ja turisti-infoissa myytäviin lippuihin, joilla pääsee kuuntelemaan yleensä vain sitä pahamaineista ”turistiflamencoa”, vaan mieluummin kannattaa astella vaikka johonkin flamencokouluun, joita on eri puolilla kaupunkia ja kysyä minne flamencoa kannattaa juuri silloin mennä kuuntelemaan.

Sitten flamencon opiskelusta. Flamencoa voi Granadassa opiskella hyvin helposti ja ihan kohtuu hintaankin. Aiempaa harrastuneisuutta ei tarvitse myöskään välttämättä olla, sillä sekä ryhmä että yksityistunteja on tarjolla ihan aloittelijoille kuin pidemmälle ehtineillekkin. Flamencoa sen kaikissa muodoissan voi täällä siis opiskella ihan alkeista aivan ammttilaistasolle asti.

Yksityisiä flamencokouluja täällä on runsaasti, mainitsen niistä tässä yhteydessä kaksi. Yleisin paikka on Carmen de las cuevas Sacromontella. Flamencokoulu, jolla on runsas tarjonta erilaisia kursseja (kitara, laulu, palmas, perkussiot, tanssi jne.) ja ryhmiä. Kurssien kestot viikosta kolmeen kuukauteen. Tunteja noilla kursseilla on joka päivä. Tunnit ryhmätunteja. En tiedä, onko heillä mahdollisuutta yksityistunteihin. Mahdollisuus myös majoittua koulun tiloissa, lisämaksusta. En ole kuullut mitän pahaa tästä paikasta ja lyhyen visiitin, mutta intensiivisen ohjelman haluvalle tämä voi olla varmasti hyvä paikka.

Itse käyn kitaratunneilla Guitarreria Gil de Avallen yläkerrassa toimivassa flamenco(kitara)koulussa Realejon kaupunginosassa – eli hyvin lähellä keskustaa. Katutasossa on siis kitaranrakennusverstas ja myymälä. Erittäin asiantunteva ja ystävällinen palvelu. Tämä on hyvä paikka myös siis soitinhankinnoille: myymälässä myös muita soittimia kuin kitaroita. Lokakuusta maaliskuuhun kävin ryhmätunneilla (2h/vko, 60e/kk). Ryhmätunteihin kuuluu kerran pari kuussa laulajan säestystä, joka on todella hyvä asia. Ryhmätunnit olivat hyvä ratkaisu noin alkuun, kun oli vielä paljon perusasioita opittavana – tosin on niitä vieläkin, mutta... Sitten kuitenkin tunsin tarvetta siirtyä yksityistunteihin. Yksityistunnit maksavat 30e/kpl. Opettajia tuossa koulussa on kaksi. Itse olen käynyt vain Rafael Solerin tunneilla, opettajana hän on hyvä. Opetustyönsä lisäksi hän myös soittaa paljon eri laulajien ja tanssijoiden kanssa. Opiskelun voi tässä koulussa aloittaa milloin tahansa. www.gildeavalle.com/#top

Yksityisen puolen lisäksi Granadassakin on flamencon opetusta konservatoriotasolla. Tosin ”vain” keskitasolla (Córdobassa siis maan ainoa superior-tason flamenco konservatorio). Tuohon konservatorioon, kuten kaikkiin muihinkin, on mahdollista myös ulkomaalaisten hakea. Raúl Mannola on käsittäkseni ainoana Suomesta on valmistunut Córdobasta. – – Anekdoottina tähän väliin, että kahvila La Bohemiassa tarjoilija tuli pari viikkoa sitten kysymään, että olemmeko Suomesta. Hän sanoi olevansa puoleksi suomalainen ja puoleksi ruotsalainen, mutta oli asunut ikänsä Kyproksella. Äidinkielenään hän puhui ruotsia. Hän sanoi opiskelleensa tähän mennessä kaksi vuotta Granadan konservatoriossa flamencokitaraa.

Lisäksi täällä on tarjolla paljon yksityisopetusta, joiden mainoksia voi katsella ainakin Calle Navaksella olevan flamencokaupan ovesta. Tämä kauppa on myös hyvä paikka levy-, soitin-, ym. flamencoaiheisille hankinnoille.

Vaihto-opiskelijaa voi kiinnostaa yliopiston flamenco-opetus, joten muutama sana siitäkin. Kasvatustieteiden tiedekunnassa oleva kurssi ”La forma musical y su didáctica” sisältää noin kuukauden mittaisen flameco-osuuden, jossa saa hyvää perustietoa flamencosta. Syvällisempää oppia saa humanistisen tiedekunnan (facultad de filosofia y letras), musicologían osastolla tarjottavalla ”Flamenco y músicas del mediterraneo” kurssilla. Kurssin opettaja on etnomusikologi, joka on erikoistunut flamencoon ja tutkinut paljon mm. flamencon historiaa ja flamencotanssia. Kurssilla käydään flamencoa läpi monilta eri näkökulmilta. Itse olen oppinut tuolla kurssilla todella paljon uutta, vaikka kurssi lähteekin liikkeelle sillä ajatuksella että oppilaat eivät välttämättä ole opikelleet flamencoa aiemmin. Tuolla kurssilla on ainakin nyt ollut huomattavan paljon vaihto-opiskelijoita.

Opetus näillä em. kursseilla on aina espanjaksi, joten edes jonkilainen espanjan kielitaito on melko pakollinen, joskaan ei tosin aivan välttämätön soitto- ja tanssitunneilla. Carmen de las cuevasista en tiedä, mutta veikkaanpa että espanjalla sielläkin mennään.

Minun työpöytä.

Juoksuhommat sujuu mukavasti. Olen alkanut lisäämään määrää maratonia silmällä pitäen. Yritän taas saada kuusi lenkkiä viikkoon. Tällä kertaa teen asiat hieman eri tavalla kuin talvella, jolloin yritin sitä viimeksi. Nyt siis peruslenkit jää kokonaan pois, jotta vauhdit eivät ns. puuroudu ja jotta kerkeää paremmin palautua jokaiseen treeniin. Nyt ohjelmassa on selvästi enemmän kevyttä juoksua. Käytän valmista ohjelmaa, jota tosin joudun aika paljon soveltamaan, matkustelujen ja muuttojen ynnä muiden seikkojen vuoksi. Mutta kokonaisuushan se onkin tärkein, eikä pilkun tarkka ohjelman noudattaminen ole tietenkään tarkoituskaan. Ja tärkeintä on kuitenkin edellen itse tekeminen ja puuhastelu tämän asian tiimoilla :)

Jouduin myös menemään kenkäostoksille, koska ”työkenkinä” olleet Niken structure triaxit alkoivat olla jo niin loppuun kuluneet. Tarvitsin siis kengän, jolla juosta pitkää lenkkiä ja kevyttä lenkkiä, eli tukevan, hyvin vaimennetun kengän. Suuntasin Bikilaan, joka on yleisurheiluun ja erityisesti juoksuun erikoistunut liike. Siellä minulle tehtiin testi mahdollisen ylipronaation* selvittämiseksi. Aikaisemmin (keväällä 2006) fysiatri totesi että varsinkin oikeassa jalassa minulla on vahva ylipronaatio. Nyt diagnoosi oli että minulla on molemmissa jaloissa lievää ylipronaatiota. Olen joko saanut jalkojani kehitettyä normaalimpaan suuntaan tai sitten jompi kumpi on diagnoosissaan epätarkka. Uskotaan nyt kuitenkin että kehitystä on tapahtunut! :) Työkengiksi ostin sitten kunnolla tuetut Asicsin 2160 kengät, jotka on oikein hyvät kevyille ja pitkille lenkeille. Nopeampaa juoksua varten minulla on siis tällä hetkellä nuo Karhun forward fulcrum ridet. Kesän aikana pitäis ostaa uudet vauhtikengätkin..

* Tämä ylipronaatio-asia on aika mielenkiintoinen. Siihen liittyen, laitanpa tähän videolinkkiä Haile Gebreselassien (yli)pronaatiosta: www.youtube.com/watch

Vko 19 – palauttelua kympiltä

Ma Lepo

Ti TV kevyt 10,5km

Ke TV kevyt 10,5km

To Hieronta

Pe TV kevyt 10,5km

La Verryttelyt + 10x100m mäkivetoja yht. 7,5km

Su Pitkä lenkki 17,5km

Vko yht. 56,5km

 

Vko 20

Ma Lepo

Ti TV kevyt 8,1km

Ke Verr. + 3x10min kovaa, 5min pal. (3.57-3.58-4.06/km) yht. 11,9km

To TV kevyt 8km + kuntopiiri

Pe TV kevyt 8,5km + 7x100m rennosti

La TV kevyt 7,7km

Su Pitkä lenkki 21km

Vko yht. 65,2km

 

  

Al Sur de Granada (C/Elvira). Tuolta saa hyviä tapaksia, Granadassa tehtyjä viinejä ja todella hyvää Mammooth-olutta, granadalaista sekin. Tuolla baarissa käytiin kerran yhdellä flamencokeikallakin.

sunnuntai, 15. toukokuu 2011

Viikot 17 & 18 Visitors from outer sp... Vierailijoita Suomesta.

Marjutin vanhemmat eli minun kielelläni porukat olivat täällä käymässä viikon 17 ajan. Viikolla 18 vierailuputki sai jatkoa, kun Marjutin sisko ja hänen kaverinsa tulivat tänne noin viikon mittaiselle vierailulle. Kaikki on mennyt hyvin ja on mukavaa kun täällä on päässyt käymään näinkin moni.

Viikolla 18 päätin viime tingassa lähteä juoksemaan 10km kisan Salobreñaan. Salobreña kuuluu Granadan maakuntaan, sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Granadasta, meren rannalla. Sinne on siis suhteellisen helppo mennä. Kysymysmerkkeinä olivat vain mahdollinen kova kuumuus ja ehkä hieman palautumattomat lihakset. Epäröin siis aika pitkään, että lähdenkö tuota juoksemaan, mutta koska alustava kisakalenteri tälle vuodelle kuitenkin tuppaa olemaan nyt sellainen, että kymppiä en pääsisi juoksemaan kuin ehkä vasta aikaisintaan syyskuussa tai vasta lokakuun lopussa, päätin sitten, että lähden nyt juoksemaan kun siihen tilaisuus on. 40 minuutin alitus oli myös mielessä.

Tässäpä vähän suunitelmaa vuoden 2011 juoksutapahtumista, joihin olen ajatellut osallistuvani (tai osallistunut jo).

10.04. Carrera popular 10km, Granada

08.05. Gran prueba de fondo 10km, Salobreña

02.07. Rovaniemi marathon, puolimaraton  

Ylipaakkolan ympärijuoksu Tervolassa, mikäli se järjestetään tänä vuonna

20.08. Helsinki city marathon 42,195km

03.09. Oulu liikkeelle tai Ruskamaraton 10km

24.09. Kiiminki-maraton, puolimaraton Lokakuusta lähtien Ii:n testijuoksusarja (10km)

31.12. Limingan uudenvuodenjuoksu 10km

Ja tässä sitten pieni raportti Salobreñan kympistä. Valmistautuminen meni hyvin, tuntui että olen vieläkin paremmassa kunnossa kuin kuukausi sitten. Lauantaina menin nukkumaan 23.30 ja herätyskello herätti armottomasti 05.00, josta painelin torkkua 05.15 asti. Sitten taas kevyt aamupala ja kuppi kahvia naamariin. Puoli seitsemäksi taksitolpalle ja tasan seitsemäksi bussiin. Salobreñassa oltiin (Marjutin kanssa) siinä 8.20. Kisapaikka löytyi helposti ja sitten vain odottelemaan starttia.

Perinteisen kaavan mukaan aloin lämmitellä siinä puolta tuntia ennen lähtöä. Tuntuma oli todella hyvä. Olin melko varma, että ennätys tulee. Epävarmuustekijänä oli kuumuus. Sillä tiedän jo kokemuksesta että en siedä kuumuutta hyvin. Se vie voimat minulta ihan täysin. (Olen myös erittäin huono saunomaan, vähän väliä pitää päästä vilvoittelemaan.) Lämpöasteita oli mittarin mukaan +26 celsiusta. Lisäksi Salobreñassa, joka sijaitsee siis ihan meren rannalla, on hyvin kostea ilma. Vähän ennen starttia sitten tajusin laittaa aurikorasvaa ja otin repustani lippiksen, jota kastelin kylmällä vedellä. Ajattelin kuitenkin, että lähden nyt ennakkoluulottomasti juoksemaan, kuumuudesta välittämättä.

Taktiikkana oli yksinkertaisesti rauhallinen aloitus ja vahva lopetus. Lähdin matkaan tasan 4.00/km vauhtia, jota ajattelin pitäväni tasaisesti yllä ja sitten vasta parilla viimeisellä kilometrillä nostaa hieman vauhtia, jotta 40 min alittuu. Juoksu kulki ihan mukavasti johonkin neljään kilometriin asti ja maisemat olivat hienot. Vauhti meinasi vähän väliä mennä alle neljän minuutin, mutta rauhoitin aina ja selkiä tuli silti vastaan. Reitti kulki alussa varmaan kolmen kilometrin ajan ihan meren rantaa myöten. Silloin helpottavana tekijänä kuumudelle oli mukavasti puhaltava tuuli. Varjoa ei ollut oikeastaan ollenkaan.

Neljän ja viiden kilometrin välillä homma meni vaikeaksi. Puolimatkassa oli kaivattu juomahuolto, jossa otin pullon ja join rauhassa, toisin sanoen vaihdoin juomisen ajaksi suosiolla kävelyksi. Hetken aikaa taas oli helppo juosta. Mutta vain hetken. Aurinko paahtoi todella tukalasti. Suorastaan poltti. Hengitys oli hankalaa, syke pilvissä. Suuta kuivasi ja ennätys karkasi. Vauhti hiipui ja kone hyytyi lopulta kuumuuteen. Se harmitti kyllä vähän. Lopun matkaa sitten taistelin ja koitin vain päästä eteenpäin. Jossain kahdeksan kilometrin kohdalla päätin, että turha se on enää repiä kun ei ennätystä kuitenkaan enää ole mahdollista tehdä. Vauhti laski aika paljon ja sitten olin minä ohitettavana. Maalissa olin ajassa 41.06. Tuo aika antaa kuitenkin turhan positiivisen kuvan suorituksestani, sillä reitti ei ollut virallisesti mitattu. Forerunnerin mukaan reitti olisi ollut vain 9,7km. Siinä mielessä on siis ihan sama tuliko ennätystä vai ei, sillä ei noin alimittaista reittiä voi pitää ennätyskelpoisena.

Olin kuitenkin tyytyväinen että tuli lähdettyä. Se oli todennäköisesti viimeinen kisa tälle vuodelle täällä Espanjassa. Kokemusta tuli taas hankittua ja sain ainakin hyvän kovan treenin tehtyä. Seuraava startti on 2.7. Rovaniemellä, jossa juoksen todennäköisesti puolikkaan, kymppi olisi toinen vaihtoehto. 

Juoksun jälkeen kerettiin käydä vielä rannalla mutka.

Salobreña on mukava pieni merenrantakaupunki, jota turismi ei ole pilannut ollenkaan. Bussilippu edestakaisin maksaa 10e Granadasta, joten jos Grandasta haluaa mennä esim. päiväksi rannalle, suosittelen Salobreñaa. Siitä, mihin Granadan bussi jättää, on noin kilometri rannalle. Ranta oli siisti ja muutenkin sinne on nopeampi matkustaa kuin esim. Malagaan. Bussejakin kulkee aika tiuhaan. Matka Granadasta Salobreñaan kestää tunnin, tai max. 1h 20min riippuen reitistä.

Vko 17


Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12,8km (4.57/km)

Ke Peruslenkki 14km (4.59/km)

To Lepo

Pe 3x2km 2–3min pal. (4.00–3.58–3.57/km) + verr. = yht. 12km

La Palauttava 7km (5.41/km)

Su Pitkä lenkki 22,2km (5.27/km)

Vko yht. 68km

 

Vko 18 – kevyt viikko


Ma Lepo

Ti 6km (2km vr+2km kiihtyvä 4.50–4.20/km+2km vr)

Ke 3x1000m (3.58/3.45/3.50) + 3x400m (3.25–3.33–3.28/km) 3–4min pal. + verr. = yht. 11km

To VR 5km

Pe VR 5,7km sis. 5x100m rentoja vetoja

La Lepo

Su Gran prueba de fondo, Salobreña n. 10km 41.06

Vko yht. 39,2km