Pikku hiljaa siis alkaa asiat käynnistyä myös opiskelun osalta. Tämä viikko oli ns. orientation week, jossa oikeastaan ainoa järkevä opiskeluun liittyvä orientaatiotilaisuus oli tiistaina ollut ensimmäinen yleisinfo. Tiistain infotilaisuudessa täyteltiin parit lomakkeet opiskelijakorttia varten ja saatiin vähän tietoa miten opiskelut lähtee rullaamaan. Ennakkokäsityksistä poiketen infotilaisuus oli todella järkevästi järjestetty ja kaikki asiat sanottiin sekä espanjaksi että englanniksi, jotta mitään ei jäisi epäselväksi. Viikon muut orientaatiotapahtumat olivatkin sitten enemmän tai vähemmän tarkoitettu jonkinlaisiksi tutustumismarkkinoiksi. Kävimme pyörähtämässä paikallisen ”Tietomaan” eli tiedepuisto Parque de las cienciasin esittelyssä, joka vaikutti kyllä mielenkiintoiselta paikalta. Tiedepuisto oli todella iso ja aikaa meillä oli tuolloin vain vähän, joten emme jääneet sinne sen enempää kiertelemään, vaan päätimme palata sinne joskus paremmalla ajalla.

Aina kun puhutaan vaihto-opiskelusta, puhutaan myös siitä, miten se muuttaa ihmisen käsitystä itsestään. Vielä ei ole tietenkään oikea hetki pohtia sitä sen syvällisemmin, mutta tämä orientaatioviikko sai minut kyllä näkemään selvemmin millainen olen tällaisissa tutustumistilanteissa. Koin aika epäluonnolliseksi mennä tilaisuuteen, joka melko selkeästi oli, ainakin rivien välissä, ”kaikki vaihtarit kasaan ja tutustumaan toisiinsa ilman mitään muuta yhteistä kuin vaihto-opiskelu”. Kun aluella on satapäin vaihto-opiskelijoita eri maista, minusta tuntuu aika kummalliselta ajatukselta mennä vaan jollekkin esittelemään itsensä ja tällä tavalla ”keräämään kavereita”. Toki kaikki nämä tapahtumat, esittelykierrokset, megaluokan erasmus-partyt yökerhoissa ym. tarjoavat näennäisen luontevan puheenaiheen ja kulissit tutustumiselle – mutta silti, mielestäni, paino sanalla näennäisen. Tai ehkä olen vain liian suomalainen sellaiseen toimintaan. No, tulihan sitä toki juteltua joidenkin ihmisten kanssa. Mutta ainakin omalla kohdallani ihmisiin tutustuminen tapahtuu luonnollisesti kavereiden kautta, harrastuksissa ja opiskelun kautta kursseilla pikku hiljaa – ei tuollaisissa keinotekoisissa olosuhteissa. Tämän selvittäminen itselle oli tärkeää, koska alkuviikosta tuntui, että on ehkä ikään kuin velvollisuus osallistua kaikkiin tuollaisiin tilaisuuksiin. Mielessä kummitteli ajatus, että ”osoittaa huonoa asennetta jos ei mene ja jää ulkopuolelle”.. Haluan kuitenkin korostaa, että nämä ovat vain minun mielipiteitä ja puhun tietysti vain omasta puolestani. Joillekin tuollaiset tilaisuudet ovat varmasti paljon luonnollisempia ja joku varmasti onnistuu luomaan merkityksellisiäkin suhteita tuollaisissa tilaisuuksissa. Itse olen vain tässä suhteessa rajoittuneempi. Suosittelenkin siis kaikille tuleville vaihto-opiskelijoille, jotka tätä kirjoitusta mahdollisesti lukevat, että käy katsomassa ainakin jonkin tilaisuuden ja pohtii sitten, sopiiko tällainen menettelytapa itselle.

Perjantaina oli ohjelmassa hyödyllisen kuuloinen yliopiston kampusten esittelykierros, joka kuitenkin osoittautui hyvin pian varsin epätarkoituksenmukaiseksi. Kierros ei mm. kattanut campus de cartujaa, jossa sijaitsee kasvatustieden tiedekunta, humanistinen tdk ja moni muu. Kierros piti sisällään vain keskustan yksikoitä, joilla ei ollut meille oikeastaan mitään merkitystä. Lisäksi kierroksella toiminut opas oli aina niin kaukana ihmismassojen takana, että puheesta oli mahdotonta kuulla mitään. Päätimmekin sitten tehdä oman tutustumiskierroksen campus de cartujalle. Heti ensimmäinen huomio kun saavuimme kampukselle oli, että kuinka viihtyisää siellä on: paljon vihreää eli kasveja, puita, puistoa ym., mäkistä (ei niin hyvä kylläkään jaloille) ja myös kasvatustieteiden rakennus oli viihtyisä. Granadan yliopistossa siis kaikilla tiedekunnilla (ja ehkä myös joillakin yksiköillä) on omat rakennukset, jotka ovat joko jommalla kummalla kahdesta isommasta kampusalueesta tai sitten ripoteltuna yksittäin jonnekkin päin kaupunkia. Heti kun astuimme sisään kasvatustieteiden tiedekuntaan tapasimme viime keväänä Oulussa olleen Granadalaisen vaihto-opiskelijan, joka lupasi pitää meille oman tutustumiskierroksen. Kierros olikin todella kattava ja muutenkin mukava päättyen kuinkas muutenkaan kuin tapakselle! Kannatti siis lähteä omille teille, nyt saimme kierroksesta irti jotain oikeastikin hyödyllistä.

Seuraavaan viikon espanjankielen tasokokeen vuoksi aloin myös ensimmäistä kertaa, sitten espanjan ylioppilaskirjoitusten, opiskella espanjaa oppikirjasta. Vaikka tämän kuukauden aikana toki on palautunut mieleen jo joitain asioita, rakenteita ja sanastoa, joka on myös karttunut, huomasi kuitenkin kuinka paljon kielioppiasioita on unohtunut. Saapa nähdä mille tasolle sitä sijoittuu. En kuitenkaan ota asiasta minkään sortin paineita. Jos joudun alemmalle tasolle kuin mille jäin yo-kirjoitusten aikaan, on pieni kertaus vain hyväksi. Jos pääsen samalle tasolle, olen ehkä hieman yllättynyt.

Tällä viikolla käytiin piknik-retkellä Mirador de San Nicolaksella. Marjutin kanssa käytiin myös testaamassa Realejossa oleva meksikolainen ravintola ”El Mejicano” Cuesta del Realejolla, joka olikin todella hyvä. Lisäksi testailimme myös pariin otteeseen Realejon tapaspaikkoja, jotka osoittautuivat myös hyviksi. Näköjään heti kun ollaan ydinkeskustasta hieman ulkopuolella, myös tapasten keksimääräinen laatu paranee huomattavasti. Meksikolaisruoan jälkeen, ennen kotiinpaluuta, käytiin myös meidän korttelissa olevassa Hannigan & Sons irkkubaarissa (oli pakko saada Guinness-yömyssy), jossa baarimikko kätteli ja kyseli kuulumiset niin kuin pidempiaikaisemmaltakin kanta-asiakkaalta. Hauska, joskin hieman outo välikohtaus. Kävimme siellä ensimmäisen kerran viikko sitten. Kysyi myös, että mistä ollaan kun puhumamme kieli kuulostaa niin oudolta. On mukava, että on olemassa myös paikkoja, jossa voi käydä juomassa jotain muutakin kuin espanjalaisia oluita tai viinejä. Tämän lisäksi Realejossa on myös toinen baari, Casa Lopez Correa lähellä meksikolaista ravintolaa Calle Molinoksella, joka myy englantilaisia ale-oluita ja siidereitä. Näissä paikoissa puhutaan myös englantia ja viimeksi mainitussa paikassa saa myös hyviä, hieman erikoisempia, tapaksia.

Niin se ihme! Kävin siis vaateostoksilla. Se on minulle erittäin harvinaista aktiviteettia. Ostinkin sitten kerralla enemmän kaikkea tarpeellista: farkut, pari paitaa, pari t-paitaa ja ”olohousut”. Vaatteiden hinnat tuntuvat olevan täällä paljon matalammat kuin Suomessa. Koko lysti maksoi 90e, jolla Suomessa ei saa aina edes farkkuja.

Loppuun perinteiset juoksukuulumiset. Juoksu on rullannut jo aikalailla hyvällä tuntumalla kaikilla lenkeillä. Perjantain vauhtitreenissä viimeisen vedon vauhdin piti nousta 3.45min/km, mutta en siihen vielä pystynyt. Ensimmäinen ja toinen veto menivät kuitenkin vielä hyvällä tuntumalla, viimeinen oli vain tällä kertaa liian paljon. Juoksukelit täällä ovat vielä kesäisen ihanteelliset: juoksushortsit ja hihaton juoksupaita ovat vielä lähes ainoa oikea valinta lenkeille. Oli myös erittäin mukavaa, kun postista tuli uusi Juoksija-lehti, jossa olikin paljon hyviä juttuja luettavaksi.

Vko 38

Ma Lepo

Ti Peruslenkki  10,2km (avg 5.15min/km)

Ke Peruslenkki 10,4km (avg 5.06min/km)

To Lepo

Pe VK 3x2km/3min pal. (vetojen keskim. vauhdit 4.07–3.56–3.58min/km) + verr. 5km = yht. 11km

La Palauttava 7,1km (avg 5,41min/km) + kuntopiiri

Su Pitkä lenkki 19km (avg 5.34min/km) sis. kaksi ruskoa

Viikko yht. 57,7km

 

P.S. Opin viime sunnuntaina lisäämään kuvia tähän blogiin, joten lisäsin sitten näin jälkikäteen viikon 36 päivityksen loppuun muutaman kuvan tästä meidän Granadan asunnosta.

Santo Domingon kirkko Realejossa. Meidän asunto on tästä kuvauspaikalta noin sadan metrin päässä. 

Kuva liittyy viime aikoihin siten, että täällä on juhlittu jo toista viikkoa jotakin suurta uskonnollista juhlaa. Massiivisia kulkueita, mahtipontista soittokuntamusiikkia, paljon ihmisiä kaduilla ym. 

Tänä aamuna kuuden aikaan heräsimme järkyttävään paukkeeseen. Meteli oli peräisin jonkinlaisista

 laukauksista tai ilotulituksesta. Katoliset uskonjuhlat ovat ilmeisesti todellakin "hieman" yliampuvia. En osaa/uskalla edes kuvitella minkälaista pääsiäisenä tulee olemaan!