Viikko meni enemmän ja vähemmän sunnuntain juoksukisaan valmistautuessa. Toki normaalit kuviot tuli siinä sivussa myös tehtyä: luentoja, kitaran soittoa, lukemista, espanjaa. Viime aikoina on tullut luettua taas jonkin verran muutakin kuin faktatekstiä. Luin Mihail Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan, joka oli kyllä aivan hillittömän hauska kirja. Täysin hervoton, musta huumori kyllä osui ja upposi. Marjut toi Fuengirolan äänestysreissulta tuliasena divarista löytämänsä Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen, joka oli myös todella hauskaa luettavaa. Joskaan ei mielestäni yltänyt ihan samalle tasolle kuin Nousiaisen uusin romaani Maaninkavaara. Syy siihen lienee kuitenkin lähinnä se, että Maaninkavaaran aihepiiri, kestävyysjuoksu, on lähempänä itseäni vaikka olen kyllä toki myös suuri Ruotsi-fani. Olen etsiskellyt Vadelmavenepakolaista Suomesta, mutta tuloksetta (tilaamalla kirjakauppaan sen olisi kyllä saanut, mutta vielä viime keväänä se olisi tullut maksamaan 39e, nyt voi tosin tilata jo halvemmallakin), aika hauskaa että sain lopulta tuon kirjan käsiini tällä tapaa.

Marjut kävi siis kolmen muun suomalaisen kanssa äänestämässä ennakkoon Fuengirolassa. Itsekin olisin mieluusti halunnut äänestää mutta nyt oli pakko jättää väliin. Jouduin viime kesänä vakuutusyhtiön vaatimuksen vuoksi muuttamaan kotikunnakseni Tervolan vaihto-opiskeluni ajaksi, koska suurin osa vakuutetusta irtaimistostani on siellä. Tiedustelin asiaa maistraatista ja he vahvistivat käsitykseni siitä, että en voi tietenkään nyt äänestää Oulun vaalipiirin ehdokasta. Päätin sitten, että en lähde tekemään päivän reissua 200km päähän vain sen takia että äänestäisin jotakin äkkiä valittua, ei omaan elämääni juurikaan liittyvää ehdokasta. Kielikurssi ja kaikki muutkin päivän hommat olisivat samalla jääneet väliin, joten tällä kertaa sitten näin.

Seuraavaksi hieman raporttia viikon kohokohdasta, eli 10km juoksukisasta ja siihen valmistautumisesta. Päätin tehdä valmistautumisen sunnuntain kympille tavalla, jota en ole ennen kokeillut. Kuten olen ennenkin hehkuttanut, Ensio Hakalan tekemät ohjeet tuntuvat toimivan minulle paremmin kuin sata jänistä! Otin siis valmistautumisohjeet tällä kertaa Hakalan 10km juoksuohjelmasta. Se sisältää minun aikasemmin tekemiini valmistautumisiin verrattuna yllättävän paljon kovaa juoksua lähellä kisaa. Toinen minulle outo piirre on pitää täysi lepopäivä kisaa edeltävä päivänä. Oppia ikä kaikki ja avoimin mielin –asenteella ajattelin kokeilla kuitenkin miten tällainen valmistautuminen toimii minulle.

Keskiviikko-torstai välisenä yönä menin nukkumaan noin 00.20. Aamulla olisi herättävä luennoille, herätyskello oli soimassa 07.15. Turha kai edes mainita ketkä alkoivat taas tuona yönä terrorisoida elämäämme kovaäänisellä puheella ja bassonjytkeellä. Sanomattakin on selvää, että kisavalmistautuminenhan tuosta taas kärsi aivan suunnattomasti, kun sen takia piti yöllä valvoa ja nostattaa verenpainetta ja seuraavanakin päivänä asiaa piti vielä selvitellä ja miettiä. Torstaina kevyellä lenkillä jalat olivat kuin betonia ja syke pilvissä vaikka vauhti oli tosi hiljainen. Perjantainakaan ei oikein kulkenut. Lauantaina ohjelmassa oli lepoa ja toivomista, että kerkeäisi palautua kunnolla.

La-su välinen yö meni aika vähillä unilla (ehkä noin 5h), oli vaikeuksia nukahtaa. Heräsin klo 06.15 ja söin hyvin kevyen aamupalan. Puoli yhdeksän aikaan lähdimme kisapaikalle. Siinä 09.25 aloin verryttelemään: juoksua, kevyet venytykset ja muutama aukaisuveto. Tuntuma oli ihan hyvä, muttei loistava. Keli oli hieno aurinkoinen, joskin vähän turhan kuuma pohjolan pojalle. Asteita taisi olla startin aikaan ehkä jotain +20C ja kisan edetessä lukemat vain nousivat. Kenkinä olivat uudet Karhut, eli Forward fulcrum ridet. Sisäänajettuina ja footbalancen pohjallisilla ne toimivat mielestäni loistavasti!

Startti pamahti tasan kello 10.00. Lähdin matkaan rennosti, kylläkin hieman suunniteltua kovempaa, koska meno tuntui aika kevyeltä ja kyllähän kymppi on sellainen matka, että melko täpöllä saa juosta alusta loppuun. Vauhdit alussa olivat välillä 3.50–4.00/km, näin menin johonkin kolmeen kilometriin asti. Tuossa vaiheessa oltiin jo noustu pari mäkeäkin. Kolmen kilometrin jälkeen alkoi matka painaa jaloissa ja hengitys oli jo työläämpää. Aurinko paahtoi. Välillä meinasi usko omaan kuntoon jo loppua, mutta niin sitä saa aina itseänsä huijattua ja vauhtia pidettyä jokseenkin yllä. Vauhdit pyörivät siinä 3.55-4.10/km tietämillä jonnekin seitsemaan kilometriin asti. Joissain nousuissa vauhti tietysti laski huimasti ja välillä mentiin jopa 4.30/km vauhdillakin. Seitsemän kilometrin tolpan jälkeen alkoi tuntua pientä henkistä piristymistä, kun matka oli jo hyvinkin voiton puolella. Silti ainoat mielessä kangastelevat asiat olivat nukkuminen ja kylmä olut juoksun jälkeen. Meno oli siis raskasta. 8–9km välin sain sujumaan Paula Radcliffen käyttämällä keinolla, eli laskemalla nollasta sataan muutaman kerran (Radcliffe laskee kolmesti sataan kun juoksu on raskasta ja saa näin kulumaan mailin). Viimeisen kilometrin mietin reilun kilometrin mittaista puistoa, jota juoksen pari kertaa viikossa ympäri. Ajattelin, että enää vain alle yksi puistokierroksen mittainen matka. Kelloa en viimeisillä kilometreillä välittänyt juuri katsoa. En muistanut edes sammuttaa forerunneria maaliintulon jälkeen. Maaliin tulin ajassa 40.43. Olin omassa sarjassani 14.

Tulokset:

http://www.gescon-chip.com/Resultados/277/Resultados/Categorias/Premios%20Categorias%202%20MasculinaSEMA.html

 

Maalisuoralla ja sekuntia vaille maalissa. Raastoilmeet kohillaan. 

Maalissa olin kaikkeni antaneena, enkä olisi tuona päivänä parempaan pystynyt. Vaikka en pidä jossittelusta, enkä varsinkaan toisten syyttämisestä oman suorituksen mennessä jotenkin heikosti, joudun nyt niin tekemään. Uskon, että jos naapurimme eivät olisi häiriköineet ja aiheuttaneet kaikkea siitä seurannutta harmia, olisin saanut alle optimaalisen valmistautumisen, jonka ansiosta olisin varmaan voinut juosta kympin alle 40 minuuttiin. Mutta tilanne on mikä on, näillä mentiin ja aika on nyt tämä. Heitetään jossittelut Genil-jokeen. Olen kuitenkin tyytyväinen juoksuun ja aikaankin, vaikka tavoitteesta aavistuksen jäinkin. Tosin kyseessä oli kaiken muun lisäksi ensimmäinen startti pitkään aikaan, joten kiristämisen varaa pitäisi vielä olla. Etenkin olen tyytyväinen siihen, että kehitystä on selvästi tapahtunut taas syksyn ja talven jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää, syksyä ja muita tapahtumia.

Siitä, miten kisaviikon valmistavat harjoitukset toimivat, on vaikea sanoa tässä tilanteessa muuta kuin sen verran, että eivät ne ainakaan juoksua pilanneet. Lepo jäi nyt muista syistä liian vähäiseksi ja palautuminen kisaan ei ehkä ollut siksi paras mahdollinen. Pitää kokeilla vielä uudestaankin noita harjoituksia kisaviikolla sitten kun seuraava kymppi on ohjelmassa.

Juoksun jälkeen kävin tapahtuman tarjoamassa ilmaisessa, palauttavassa noin 10-15min kestävässä hieronnassa. Siitä menimme perinteitä noudattaen parille kaljalle. Illalla vielä kävimme kävelemässä, päädyimme Mirador de San Nicolakselle istuskelemaan ja katselemaan Alhambraa sekä hienoja näkymiä kaupungille. Alhambra-olutta siinä sivussa nauttien, luonnollisesti! Loppuillasta katselimme vielä tietokoneelta parit Frasierit tapasten kera. Hyvä päivä!

Vko 14

Ma Lepo

Ti 6km sis. 2,6km kiihtyvää juoksua (4.57–4.35)

Ke 3x1km kympin vauhtia (4.02/4.03/3.58) + 3x400m (3.37–3.32/km) 3–4min palautukset vetojen välissä + verryttelyt = yht. 10,5km

To VR 5km

Pe 4km VR sis. 5x100m rentoja, kiihtyviä vetoja

La Lepo

Su V Carrerra popular memorial P. Marcelino 10km 40.43 (+verr. 3km)

Vko yht. 38,5km