Mitä tarvitaan siihen, että opintopisteet ropisee weboodiin? Entä kuka kuuluisa, sosiologian isäksikin usein tituleerattu, henkilö on Mas Beber? Kuka merkittävä saksalainen säveltäjä: etunimi Juanito, s. 1685, k. 1750? – Muun muassa näitä kysymyksiä olen joutunut pohtimaan viime aikoina.

Maanantaina menin ensimmäistä kertaa musiikin tutkimuksen kurssille ja siitäpä se pieni turahautumisen ja epätoivon lumipallo sitten taisi lähteä pyörimäänkin. Kurssia vetävän opettajan espanja oli niin epäselvää, että epäilin pitkään, olenko edes oikealla kurssilla. Sain selvää sanan sieltä sanan täältä. Käytiin läpi tieteen kenttää ja musikologian suhdetta eri tieteen suuntauksiin. Yhtäkkiä opettaja alkoi tivata kaikilta, että ”Quién es Mas Beber? Quién es Mas Beber?” Ajattelin että mitä ihmettä se tarkoittaa, ”kuka on enemmän juoda?” (quién = kuka, es = on, mas = enemmän, beber = juoda), eihän siinä ole mitään järkeä! Lopulta hän kertoi vastauksen, joka oli ”Mas Beber, el padre de la sociología”, jolloin tajusin vastauksen ”Max Weber, sosiologian isä”. Espanjassa kun ensinnäkin V lausutaan B:ksi ja ainakin näköjään Andalusiassa voi lausua X:n huolimattomasti S:ksi. Että tämmöstä. Welcome to Andalucía. Sanottakoon vielä että kurssilla on paljon kirjallisia tehtäviä ja en siis tajua opettajan puheesta juuri mitään. Kävin tällä kurssilla vielä keskiviikkona, jollon tein päätöksen, kuitenkin ensin harkittuani ja pohdittuani asiaa monelta kantilta, että aion skipata kurssin. Voisihan siellä yrittää oppia kuuntelemaan espanjaa, mutta yhtä hyvin voisin mennä arabian kurssille ja ymmärtää vain hieman vähemmän. Lisäksi en kykene tekemään mitään kotitehtäviä kun en ymmärrä tehtävänantoja, enkä halua mennä sinne roikkumaan ja vastaamaan aina kieltävästi kysymyksiin tyyliin ”onkos sinulla esitelmä tehtynä tälle tunnille?” tms. Se siitä.

Tiistai oli vapaapäivä, koska 12.10 on espanjankielisen maailman päivä, El Día de la Hispanidad. Kaduilla oli massiivisia kulkueita, joissa uskonto oli vahvasti läsnä, kuten kuulemma kaikissa Espanjan kansallisissa juhlapäivissä. Illalla käytiin Suomi-porukan kanssa syömässä meksikolaisessa ravintolassa.

Toinen kurssi. Musiikin teoria ja didaktiikka. Ihan ok, käytiin läpi inventioita. Tälläkin kursilla opettaja puhuu epäselvästi ja hieman mumisee. Asiat kuitenkin ymmärtää paremmin kun hän koko ajan käy esimerkkejä läpi taululla. Lisäksi kurssin espanjalaiset opiskelijat ovat onneksi hyvin avuliaita, selittävät asiat ja tehtävänannot selkokielellä tarvittaessa. Tällä kertaa sain ihmetellä pitkään, kun opettaja puhui koko ajan tyyliin ”Mitä Juanito tekee tässä ja tässä kohtaa sävellystä?” jne. Kuka helvetin Juanito, käsittelemämme biisi (inventio) on 1700-luvun Saksasta, eihän siellä mitään Juanitoja ollu.. Vai oliko? Lopulta tämäkin asia valkeni, kun hän alkoi puhua henkilöstä nimeltä Juanito Bach. Aha, selvä. Kuulin myöhemmin, että  Johann Sebastian Bachia kutsutaan täällä kyllä Juaniksi, mutta Juanito (=pikku Juan) on jo kyllä liioittelua ja että opettajan tarkoitus oli ehkä hauskuuttaa opiskelijoita tällä tavalla. Samanlaisesta hauskuutuksesta oli ilmeisesti kyse tapaus Weberin kohdalla, koska W:tä ei lausuta täällä oikeasti B:ksi, ainoastaan V lausutaan B:ksi. Tällainen nokkeluus ja vedättäminen on kuulemma tyypillistä Andalusian ihmisille. Welcome to Andalucía. – – No, ainakin näistä saa hyviä anekdootteja tulevaisuuden tilanteisiin – jotakin positiivista siis!

Torstain kuoro oli jälleen peruttu ja jääkin nähtäväksi alkaako kyseinen kurssi koskaan. No eipä siitä stressiä sen kummemmin. Nyt kuitenkin tarvitsin musiikin tutkimus kurssin tilalle jotain helpompaa, joten menin ”Vieras kieli (englanti) ja sen didaktiikka” –kurssille. Tällä kurssilla ainakin ymmärtää kaiken ja oma osaaminen, muiden kurssilla olevien oululaisten lisäksi (jostakin syystä olemme eksyneet kaikki tälle kurssille!),  on edes tällä yhdellä kurssilla kerrankin kurssin parhaasta päästä ;D Mutta kyllä tälläkin kurssilla voi oppia myös espanjaa, koska opettaja kuitenkin välillä selittää asioita espanjalaisille opiskelijoille espanjaksi. Eli ei tämäkään aika kuitenkaan hukkaan mene, opintopisteistä ja muista seikoista puhumattakaan, koska arvokastahan on jo pelkästään sekin, että pääsee ylipäätänsä näkemään ja kokemaan jonkin muunkin kuin kotimaansa opiskelu-, ym. kuvioita. – – Opintopisteasiaa pohtiessani tajusin ottaa yhteyttä Ouluun, musiikkikasvatuksen professoriin, jolta kysyin että voinko saada täällä vapaa-ajalla tehdyistä flamenco-opinnoista mitään virallista hyötyä musiikkikasvatus opintoihini. Onneksi kysyin, sillä saan niillä täyteen puuttuvat viisi opintopistettä vapaavalintaisia projektiopintoja. Eli taas hieman huojennusta siihen, miten saan tänä aikana kerrytettyä opintopisteitä sen verran, että Kela ei ala ahdistelemaan kirjeillään.

Torstaina opeteltiin Macan kanssa ensimmäistä kertaa suomea. Täytyy heti alkuun todeta, että kyllä suomi on hankala kieli. Miten selität ulkomaalaiselle, että miksi esimerkiksi sanotaan ”Kemiin” ja ”Ouluun”, mutta sitten ”Tampereelle” tai ”Joensuuhun”. Opiskeltiin sitten asioita vain käytännön tilanteiden kautta. Mutta päätettiin kuitenkin, että hän jättäisi meille hänen suomen kielen oppikirjansa, jotta me voisimme ensin opiskella asiat itse (!) ja sitten selittää ne hänelle. Suomi on vaikea ja epälooginen kieli kun vertaa moniin muihin kieliin, mm. espanjaan ja englantiin. Welcome to Finland.

Perjantaina käytiin kuuntelemassa ”flamenco fuusiota” kitaristin ja pianistin esittämänä. Genremääritys oli todella harhaanjohtava. Kyse oli enemmänkin fuusiojazzista, ainoat flamencoelementit olivat nylonkielinen kitara ja viimeinen kappale, Paco de Lucían Río Ancho. Keikalla oli kuitenkin todella mukava käydä, siitä huolimatta. Tämän jälkeen käytiin luonnollisesti, ..tiedätte kyllä millä ja ehkä myös missä. Lauantaina tehtiin tapaskierros hieman erilaisempiin paikkoihin Macan opastamana. Erikoismainintana ruotsalaisten omistama ”Lax”, jossa oli useampia hieman pohjoismaisempia tapasvaihtoehtoja. Ikävä kyllä paikan ainoa ruotsalainen taisi häärätä keittiössä tarjoilijan ollessa espanjalainen – emme siis päässeet puhumaan ruotsia..

Sunnuntaina Marjut, Jenny ja Anne-Mari lähti Sierra Nevadalle patikoimaan. Itse en lähtenyt matkaan, koska haluan tässä vaiheessa säästää jalkojani Granadan puolimaratonille, joka on jo aika lähellä. Todella hienon näköistä siellä on, sen voin kyllä valokuvien perusteella sanoa! Sinne pitää kyllä tehdä visiitti vielä tässä joku päivä. 

Juoksu on rullannut hyvin. Ainoa pieni murheenkryyni oli alkuviikosta todella jumiset pohkeet, joita ei meinannut saada ”avatuksi” millään. Tämä siis siitä huolimatta, että venyttelen päivittäin. Jumi oli mitä luultavimmin peräisin edellisen sunnuntain pitkästä lenkistä, joka oli ensinnäkin pisin pitkään aikaan. Lisäksi juoksin tuon pitkän lenkin lopussa pitkästä aikaa asvaltilla useamman kilometrin, jotta saisin jalat taas totutetuksi pikku hiljaa asvaltilla juoksemiseen. Pohjejumien takia piti aloittaa taas kylmä (ja kylmä-kuuma) suihkuttelut sekä niiden hieronta omatoimisesti. Lauantaina pohkeet oli jo taas suht normaalit.

Mutta tosiaan, muuten kunto tuntuu olevan hyvässä nousukierteessä. Perus-, ja keveillä lenkeillä saa pidätellä aika ajoin vauhtia, kun meno tuntuu olevan niin herkässä. Pitää vain yrittää pysyä terveenä, täällä kun on hirveästi näihin aikoihin liikkeellä flunssaa. Marjutkin on koko viikon parannellut flunssaansa. Tietysti vammatkin vaanii melkein joka nurkan takana ja niitäkin pitää yrittää välttää. Pohjejumin tyyppiset jutut voi helposti altistaa vammoille. Ja esimerkiksi pitkällä lenkillä astuin jonkin kiven päällee niin, että nilkka ja polvi vääntyi ikävästi. Taisin kuitenkin selvitä säikähdyksellä. Pientä kolotusta tuntui välillä polvessa lenkin aikana, mutta ei mitään sellaista että olisi pitänyt lenkkiä keskeyttää. Kolotusta tuntui myös lenkin jälkeen illalla, mutta nyt tätä tekstiä kirjoittaessa polvi tuntuu taas normaalilta.

Vko 41

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 10,3km (avg 5.00min/km)

Ke Peruslenkki 12km (avg 5.04min/km)

To Lepo

Pe VK/MK 3x2km/3min pal. (vetojen keskim. vauhdit 4.15–3.58–3.56min/km) + verryttelyt ja palautteluhölkät 5,4km = yht. 11,4km

La Palauttava 7,1km (avg 5.43min/km)

Su Pitkä lenkki 19,5km (avg 5.27min/km) sis. kolme ruskoa

Vko yht. 60,3km

 

12.10, El Día de la Hispanidad, ja taas raahataan patsasta kadulla. Marjutin nappaama kuva.