Hyvät kirjoituskelit jatkuvat, eli taas sataa ja ukkonenkin jyrähteli jonkin aikaa sitten. Jyrähtelyt loppuivat lyhyeen ja aurinko näyttää jo paistelevan. Vesisade tosin jatkuu vielä.

Tämän viikon tavoitteena oli saada tietokone huoltoon heti maanantaina ja käydä hoitamassa Marjutin työkkäriasioita niin paljon kuin mahdollista. Paikallisen Apple-myymälän ystävällinen henkilökunta, joista yksi oli käynyt jopa Suomessakin, ohjaili meidät Granadassa (onneksi) toimivaan viralliseen Apple huoltamoon, jossa porukka otti asian hoitaakseen hetimmiten. Molemmissa Apple paikoissa henkilökunta vaan naureskeli että ”eli teidän tietokone on siis humalassa”, heh heh. Kone saatiin siis korjatteille ja vakuutusyhtiö sanoi, että tällaiset tapaukset ovat ihan selviä korvattavia tapauksia ja lupasivat maksaa halvimman vaihtoehdon. Eli jos korjaus tulee halvemmaksi kuin uusi kone, korjataan, mutta jos korjaus tulee kalliimaksi kuin uusi kone, ostetaan uusi. Yllättäen korjaus tulee maksamaan lähes uuden koneen verran, 70e vähemmän kuin uusi kone, eli korjaukseen meni. Tuntuu kyllä vähän hölmöläisten hommalta korjata pari vuotta vanhaan konetta lähes samalla euromäärällä kuin jolla saisi jo melkein uuden koneen mutta minkäs teet..

Tällä viikolla tuli siis juostua taas virastosta ja liikkeestä toiseen. Tässä kohtaa on syytä mainita hieman eroista Suomen ja Espanjan välillä mitä tulee byrokratiaan. Täällä tuntuu, että jokaista yksittäistä asiaa varten on perustettu oma virasto, jossa pitää käydä hakemassa joku lomake tms. Nämä virastot eivät tunnu myöskään olevan minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, vaan asiakas itse toimii välittäjänä. Eli paljon nimiä alle eri virastoissa, paljon päänvaivaa. Myönnän, että on tullut Suomessa valitettua esim. Kelan toiminnasta, mutta täältä katsottuna Kela toimii kuin unelma. Silti täytyy sanoa että (takaisin Granadaan), lukuunottamatta paria tapausta, kaikissa paikoissa meitä ollaan neuvottu todella ystävällisesti ja kärsivällisesti silloinkin, kun jotakin asiaa heidän on pitänyt vääntää meille oikein paksusta rautalangasta.

Nyt kun meillä ei ollut koko viikolla tietokonetta, jolla täyttää päivän tyhjiä hetkiä, olikin sitten aikaa tehdä paljon kaikkea hyödyllistä. Kun olin jo lukenut useaan kertaan Suomesta mukaan ottamani Juoksija-lehdet, jotka on jo siellä luettu kannesta kanteen aika monesti, alkoi tuntua siltä että ei näitä enää jaksa selata. Olin jo Suomessa etsiskellyt Haruki Murakamin kirjaa What I talk about when I talk about running, kuitenkaan sitä löytämättä. Ajattelin, että voisin täältä ostaa tuosta kirjasta ainakin tuon englanninkielisen version ja jos löytäisin, niin myös espanjankielisen. Kirjakaupan hyllyssä ei sitten ollutkaan kuin tuo espanjankielinen versio De qué hablo cuando hablo de correr, joten ostin sitten sen. Ajattelin aluksi lukevani sen niin, että katsoisin sanakirjasta jokaisen sanan jota en tunne, ja niin jaksoin tehdäkin jonnekkin 30 sivun tietämille asti. Siitä eteen päin luin vain tavoitteenani ymmärtää mistä milloinkin on kyse. Ja sain myös kirjan luettua! Ymmärsinkin jopa. Kyseessä oli siis ensimmäinen espanjankielinen kirja, jonka onnistuin lukemaan kannesta kanteen. Kirja oli myös mukavaa luettavaa, ainakin kun itsekin harrastaa juoksua. Kirjassa siis kirjailija Murakami kertoo elämästään, jossa sekä romaanien kirjoittaminen ja kestävyysjuoksu näyttelevät varsin suurta roolia. Myöhemmin löydettiin täältä Granadasta myös kirjakauppa, joka myy paljon englanninkielistä kirjallisuutta (Metro, Calle Gracialla), kyselin sieltä tuon ko. kirjan englanninkielistä versioita ja kun sitä ei ollut hyllyssä, niin myyjä lupasi sellaisen minulle tilata.

Nyt kun sai taas pitkästä aikaa lukuvaihteen päälle, niin luin myös Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä ja George Orwellin Eläinten vallankumouksen. Hyviä kirjoja molemmat. Kyseessä oli molempien kirjailijoiden osalta toinen kirja minulle, jonka luin. Itkoselta olen lukenut aiemmin romaanin Kohti ja Orwellilta olen lukenut aiemmin klassikon Vuonna 1984. Molemmat olivat todella hyviä ja vaikuttavia kirjoja, eikä Myöhempien aikojen pyhiä ja Eläinten vallankumouskaan pettäneet siinä suhteessa – eikä nyt missään muussakaan suhteessa!

Sain myös treenivaihteen päälle kitaran soiton osalta. Treenaus oli jäänyt vähemmälle parikolme viikkoa ennen maratonia, jolloin alkoivat myös kaikki muuttovalmistelut, viimeistelyt maratonille ynnä muut Granadaan lähtöön liittyvät asiat viedä aikaa siinä määrin, että kitaran soitto sai jäädä vähäksi aikaa lomalle. Aloitin siis toukokuussa täydellisen tekniikkaremontin oikean käden plektratekniikkani osalta. Olen soittanut mustalaisjazzia enemmän ja vähemmän jo vuodesta 2004, mutta en ole aiemmin uskaltanut tarttua haasteeseen opetella tuossa tyylissä todella tarpeellista ns. gypsy picking-tekniikkaa, joka poikkeaa todella radikaalisti perinteisestä pikkaustekniikasta. Tuon tyylin pitäisi kuitenkin mahdollistaa soiton entistä parempi tekniikka, nopeus, helppous/rentous, soundi ym. Vaatii kuitenkin ainakin puolen vuoden jokapäiväisen harjoittelun ennen kuin työ alkaa todella tuottaa tulosta. Tilasin siis toukokuussa Michael Horowitzin loistavan oppaan Gypsy Picking ja aloin harjoitella. Olen jo omaksunut tuon tekniikan periaatteen aika hyvin ja erilaiset harjoitukset onnistuvat jo todella nopeissakin tempoissa. Tekniikkani on siis ottanut jo melkoisen harppauksen eteen päin. Ongelma on kuitenkin vielä se, että en saa siirrettyä tekniikkaharjoitusten rentoutta ja helppoutta ”tositilanteeseen”. Kun yritän improvisoida sooloa play along levyjen päälle, katoaa rentous jo aika hitaissakin tempoissa. En siis ole vain omaksunut uutta tekniikkaa vielä tarpeeksi hyvin. Mutta oikealla tiellä uskoisin olevani. 

Juoksemisen otin tälläkin viikolla hyvin kevyesti tekemällä vain kolme lenkkiä, yhteensä noin 27 kilometriä. Juoksu kulki enimmäkseen aika raskaanlaisesti. Tein jokaisella lenkillä 1-3 kappaletta ns. ruskoja, eli lyhyitä, noin kymmenen sekunnin mittaisia ”aukaisuvetoja”. Sunnuntain lenkillä alkoi jo tuntua hieman normaaliutta lenkin loppupuoliskolla. Maratonista palautumisen hitauteen on edellisessä pävityksessä mainitsemieni asioiden lisäksi vaikuttanut myös aivan tolkuton kävelymäärä, jota täällä on joutunut parina ensimmäisenä viikkona tekemään. Suunnittelin pitäväni maratonin jälkeen neljän viikon ylimenokauden ennen kuin aloittaisin uuden harjoittelun uusine tavoitteineen. Ko. viikko 36 oli nyt se neljäs, joten seuraavalla viikolla aloittaisin taas pikku hiljaa hieman kovemman, säännöllisemmän ja suunnitellumman harjoittelun.

Porukalla Granadan yössä: Venla, Marjut, mie, Teresa, Jaana ja Manolyo.

Perjantaina myös serkku Teresa tuli Granadaan lomailemaan. Perjantai-ilta vietettiinkin sitten Granadan yössä. Liityimme joukkoon, johon kuuluivat entiset Granada-erasmusvaihtarit Venla ja Jaana, sekä heidän espanjalaiset ystävänsä. Oikein mukava ilta! Sunnuntaina Teresa tuli meille majoittumaan seuraavan viikon torstaihin asti – sai kunnian (?) olla meidän Espanjan kotimme ensimmäinen vieras!

     

Tuossapa vähän kuvia tästä Granadan asunnosta. Parvekkeella kasvaa mm. oliivipuu!