Viikko käynnistyi perusrutiineilla: luennoilla, kitaratunnilla, kaupassa käynnillä, mutta myös tenttiin valmistautumisella. Keskiviikkona olisi siis pienimuotoinen välitentti (kurssi La forma musical y su didáctica), jossa aiheena oli Arrigo Boiton ooppera nimeltä Mefistofele. Meidän pitää osata tuo ooppera siinä määrin ulkoa, että osaamme sanoa mitä missäkin kohtaa tapahtuu, kuka laulaa ja mitä jne., jotta voimme käsitellä sitä syvällisemmin jossain myöhemmässä vaiheessa. Ei sinänsä paha tehtävä kuuntelun osalta, mutta sisällön haltuun otto oli hieman hankalampaa. Eräs kaveri tuolta kurssilta ystävällisesti kävi maanantaina meillä kylässä, sitä varten, että hän voisi selventää lauletun tekstin sisältöä, joka siis oli käännetty italiasta vain espanjaksi.

Tentti meni ihan hyvin niiltä osin kuin olin siihen valmistautunut. Tunnistin soitetut pätkät ja osasin kirjoittaa niistä tarvittavia tietoja ylös. Mutta, en tiennyt – eikä ilmeisesti kaikki muutkaan – että kokeeseen kuului vielä toinen osa, joka oli paperin toisella puolella. Ei siinäkään vielä mitään, mutta huomasin nuo ”ylimääräiset” tehtävät vasta kokeen loppupuolella. Nimittäin kun kuuntelutehävät oli tehty, ymmärin opettajan puheesta, että nyt teillä on viitisen minuuttia aikaa kirjoittaa vastauksia. Olin jo kirjoittanut vastaukset, joten istuskelin vaan, luin vastauksiani läpi ja otin enimmäkseen rennosti. Jossain vaiheessa, ehkä minuutti pari ennen kokeen loppumista, huomasin kääntöpuolella olleet tehtävät ja aloin tehdä niitä hirveällä kiirellä. En lukenut kysymyksiä huolellisesti, lätkin vaan mitä kerkesin ja osasin. Aika loppui kesken. Harmittava juttu, mutta mitäpä tuolle voi..

Perjantaina lähdettiin sitten aamupäivällä kauan odotetulle reissulle Córdobaan Marjutin kanssa. Meidän piti käydä siellä jo vuosi sitten ”Andalusian kiertuellaamme”, mutta aika loppui siinäkin asiassa kesken silloin. Córdobassa kiehtoi erityisesti sen historia ja sen maine yhtä hienona kaupunkina kuin Granada. Córdoballa on erittäin mielenkiintoinen historia. Laitanpa tähän vähän taustatietoa suoraan kirjasta Näe ja koe Espanja (Tammi), kun se siinä tiivistetään niin hyvin: Roomalaiset perustivat Córdoban noin 152 eKr., ja maurit valtasivat sen 700-luvulla. Kaupunki oli maurilaisen Espanjan pääkaupunki kolme sataa vuotta, ja se oli Euroopan sivistynein kaupunki 900-luvulla, jolloin siellä oli noin 1000 moskeijaa, 600 yleistä kylpylää ja jopa katuvalaistus. Ferdinand III johtamat kristityt-joukot valtasivat Córdoban 1236, mikä merkitsi pitkää rappeutumisen kautta. Vasta 1900-luvulla Cordoba alkoi jälleen kukoistaa, nyt maanviljelyksen, pienteollisuuden ja turismin ansiosta.
 

Kaupungin kuuluisin nähtävyys on ehdottomasti entinen moskeija La Mezquita, jonka näkemistä olenkin (ja myös Marjut) todella odottanut. Lainaan taas em. kirjaa: Mezquita on maailman kauneimpia arabialaisia monumentteja. Rekentamisen aloitti emiiri Abderrahman vuonna 785, ja rekennusta laajennettiin ja kaunistettiin seuraavien 200 vuoden ajan. Ulkopuolelta Mezquita ei näytä kovin loistokkaalta, sillä maurilaisessa tyylissä ulkoseinät eivät ole kovin koristeelliset. (– ­–) Kirkossa on 19 laivaa, joita erottaa yli 1000 pylvästä. Ne kannattavat kaksi kerroksisia kaaria. Pylväät ovat marmoria, jaspista ja onyksia ja kaaret on koristeltu punaisilla ja valkoisilla tiilillä. Kauimpana on mihrad, syvennys joka osoittaa rukoilijoille suunnan mekkaan, vaikka jostain syystä se osoittaa pikemminkin etelään kuin itään. Vuonna 1523 Kaarle V rakennutti moskeijan keskelle katedraalin tehdäkseen rakennuksesta ”kristillisen”. Myöhemmin hän myönsi ”tuhonneensa jotain ainutlaatuista maailmassa”. Mezquita oli todella vaikuttava. Lonely Planetin Andalucía –kirja osasi kertoa sitten vielä lisäksi, että Mezquitan lattia kuvastaa aavikkoa ja pylväiden päällä olevat punavalkoiset kaaret kuvastavat hallusinaatioita aavikolla. Todella osuvasti kuvattu kyseisiä asioita, sillä sellainen vaikutelma niistä todella tuli. Oli kuitenkin sääli, miten Carlos V on paikan muovannut katedraaliksi. Nyt Mezquita katedraalissa vallitsee melko ristiriitainen tunnelma, kun sekaisin ovat sekä islamin että kristinuskon symbolit.

La Mezquita

Muista Córdoban nähtävyyksistä kävimme katsomassa Puerta de Almodóvarin, eli kaupungin vanhan portin 1300-luvulta. Kiertelimme Juderíassa, joka on Córdoban vanhaa kaupunkia, todella hienoa aluetta, josta tuli mieleen Granadan Albayzín. Syötiin myös perinteisiä Córdobalaisia ruokia, joista erikoismainintana täytyy sanoa Salmorejo, joka oli kuin Gazpachoa mutta paksumpaa. Se piti myös sisällään joitain eri aineksia. Todella hyvää se oli.

Puerta de Almódovar. Ei Pedro Almódovarille omistettu portti, vaan portti Córdobaan 1300-luvulta. 

Córdoba on hieno, tyypillinen Andalusian kaupunki. Kuin sekoitus Granadaa ja Sevillaa. Oman kokemukseni mukaan tosin pienempi ja rauhallisempi kuin kumpikaan edellämainituista. Oli myös yllättävää, kun on ”tottunut” Granadan ilmastoon, joka on kylmä verrattuna moniin muihin alueisiin Andalusiassa Sierra Nevadan läheisyyden vuoksi, että kuinka paljon lämpimämpää Córdobassa oli. Siellä oli vielä paljon kesäisempi meininki kaikin puolin!

Lauantai-iltana lähdettiin sitten bussilla takaisin Granadaan. Suurin piirtein 2h 45min bussimatka meni oikein mukavasti maisemia katsellessa ja karkkia syödessä. Tuolla välillä oli muuten todella hienoja pikkukaupunkeja. Esimerkiksi kahdessa kaupungissa talot oli rakennettu kukkulan rinteelle niin, että kaikein ylimpänä kukkulan päällä oli vanha linna. Varsinkin pimeällä nuo kaupungit olivat todella hienon näköisiä. Matka meni hyvin ja lopussa saatiin vielä hieman seikkailua kehiin, kun noin 300-400 metriä ennen Granadan bussiasemaa bussista loppui polttoaine. Osa poruksta olisi tietysti halunnut mennä loppumatkan kävellen, mutta bussikuski ei voinut antaa kenenkään kävellä, koska hän oli meistä vastuussa. Siinä meinasi eräällä herralla hihat palaa. Meistä tuo koko asia oli jo niin uskomaton, että se lähinnä nauratti. Odottelimme sitten, että meille tuotiin toinen bussi, jolla päästiin ne viimeisetkin metrit.

Kuva bussin ikkunasta. 

Juoksusta olen pitänyt palauttavaa viikkoa. Viikolla 46 sitten alkaa kolmen viikon kovempi jakso, jolloin tarkoitus on juosta määrää ja myös tehoa taas astetta enemmän. Mutta siitä lisää seuraavalla kertaa.

Vko 45 – Palauttelua puolikkaalta

Ma Hieronta

Ti Palauttava 6,6km (avg 6.01min/km)

Ke Palauttava 5,6km (avg 5.47min/km)

To Peruslenkki 10,3km (avg 5.11min/km)

Pe Lepo

La Lepo

Su Pitkä lenkki 17,1km (avg 5.20min/km) sis. pari ruskoa

Vko yht. 39,6km