Maanantaina liikahdettiin sitten Malagaan, jossa oltiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Malagasta alkaisi siis kolmen päivän siirtymisemme Pariisin ja Helsingin kautta kohti Oulua. Malagassa olimme yhden yön. Hostellin olimme varanneet samasta Hostal Larioksesta, jossa majoituimme yhden yön verran puolentoista vuoden takaisella Espanjan reissullamme. Silloin olimme huoneessa nro 3, nyt olimme huonessa nro 4. Hostel Larios on ihan Malagan ydinkeskustassa sijaitseva hyvälaatuinen hostelli ja siihen nähden aika halpa: 40e/2hlö. Kävimme myös syömässä entuudestaan tutussa arabialaisessa ravintolassa, joka oli jälleen kerran todellakin käymisen arvoinen.

Varhain tiistaiaamuna hieman viiden jälkeen otimme taksin Malagan lentokentälle, josta lähtisi lento kohti Pariisia. Olimme varanneet lentoliput tarkoituksella siten, että Pariisin ja Helsingin lentojen välillä olisi aikaa käydä päivän reissu Pariisissa. Saavuimme sumuiseen Pariisiin tiistaiaamuna noin klo 10.20. Tietokone turvasäilytykseen ja etsimään ulospääsyä kaupungille. Valitsimme metron sijasta bussin, joka ajoi tutusti ja turvallisesesti (Marjut oli käyttänyt tätä linjaa ennenkin) väliä lentokenttä–oopperatalo.

Matka oopperatalolle kesti tunnin, joka oli enemmän kuin mitä se oli ollut viimeksi. Ooppearatalolta halusimme mennä Montmartren kaupunginosaan, joten siinä vaiheessa piti mennä metroon. Tunnelma metrossa ja metrotunnelissa oli stressaava ja epämiellyttävä: väentungosta, kusenhajua, kiirettä, epäselviä reittiopastuksia vain ranskaksi... No, pääsimme kuin pääsimmekin lopulta Montmartrelle. Tässä vaiheessa kello oli noin yhden tietämillä.  Suurkaupungin välimatkat ja niihin tuhrautuva aika tulivat kyllä hieman yllätyksenä.

Montmartrella suunnistimme ensin Sacre-Coeur kirkkolle. Kirkolle noustakseen täytyy kavuta tuhottoman pitkät portaat. Täytyy sanoa, että portaiden nousu kirkolle otti hieman koville, vaikka juoksemisen ansiosta ihan hyvässä kunnossa olenkin! (Vai olenko sittenkään?) Kirkon edustalta on hyvät näkymät koko Pariisin ylle. Montmartre on todella hienoa aluetta. Kiitos wikipedian, osaan myös sanoa, että se on kuuluisa taiteilijakaupunginosa, sillä mm. Debussy, Satie, van Gogh, Picasso, Matisse ja Chopin ovat asuneet siellä. Nykyään aluetta on tehnyt tunnetuksi ehkä eniten elokuva Amelie Montmartrelta. Montmartrella sijaitsee myös kuuluisa Moulin Rouge kabaree. Kaiken tämän idyllisyyden keskellä oli kuitenkin jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ilmeisesti johtuen terrorismi-uhkasta, aluella käveli siellä täällä sotilaita rynnäkkökiväreineen. – – Tähänkö ollaan tultu..

 

Portaat Sacre-Coueurille. Ja ite Sakrekröö.

Aikaa meillä oli todella (liian) vähän ja syömään piti vähintäänkin päästä, joten menimme yhteen kohtuullisen halpaan (menu 12,95e) ravintolaan, jossa saimme syötyä. Täällä sain kokea stereotyyppisen pariisilaisen töykeän käytöksen. Pyysin laskua englanniksi tarjoilijalta, joka puhui neljää eri kieltä, näin kuulin hänen sanovan eräälle japanilaiselle asiakkaalle. Tarjoilija katsoi minua erittäin halveksivan näköisesti ja töksäytti tylysti ”Yeah, in a minute!” – aivan kuin olisin jatkuvasti häiriköinyt häntä jollain tapaa ja ollut erittäin ei-toivottu asiakas. Ihmettelimme, maksoimme ja lähdimme ulos vähin äänin.

 

Sitten kävelimme vähän aikaa ja menimme kahville erääseen tavallisen näköiseen kahvilaan. Otimme cappucinot, jotka tulivat heti laskun kera. Hinta 7e/kpl! Ei paljoa naurattanut. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään englanniksi, mutta kun kysyimme, että onko laskussa ehkä virhe, hän mospotti meille vain ranskaa takaisin. Kysyin myös, että puhuuko hän espanjaa, johon hän vastasi myöntävästi. Tiedustelin sitten myös espanjaksi, että onko lasku oikein. Taas vain ranskaa takaisin. Niinpä tietysti!

Tarjoilija: Tuleeko cappucino? Asiakas: Joo pistä vain. Tarjoilija: 7e, kiitos.

Sitten pitikin alkaa jo lähteä takaisin oopperatalolle. Sieltä lähtisi bussi lentokentälle 16.08 ja seuraava 16.20. Halusimme olla bussipysäkillä jo tasan neljältä. Lento Helsinkiin lähtisi 19.05. Olimme siis varanneet aikaa mielestämme tarpeeksi. Mielestämme. Oopperatalolle pääsimme suunnitelman mukaan klo 16.00. Olimme pysäkillä ensimmäisten joukossa. Porukkaa alkoi kertyä pysäkille, mutta bussia vaan ei kuulunut. Porukassa alkoi olla hermostuneisuuden merkkejä. Lisää porukkaa tuli, kello oli mennyt yli 16.20:kin. Miksei busseja tule, olisi pitänyt tulla jo kaksi? No, bussi tuli viimein noin klo 16.30, edelliset matkustajat ensin kyydistä ulos ja sitten uudet matkustajat sisään. Alkoi strateginen liikkuminen kohti bussin etuovea, kaikki yrittivät ”hienovaraisesti” etuilla ja päästä hyviin asemiin. Porukkaa oli kerääntynyt jo niin paljon, että alkoi olla selvää, että kaikki eivät mahdu bussiin. Meidän oli pakko mahtua jos halusimme Suomeen tänä iltana. Yleensähän emme ole röyhkeitä missään tilanteessa (emmehän? :D) ja osaamme suomalaisina tietysti myös jonottaa hyvin. Täällä olivat vallalla kuitenki ihan erit kirjoittamattomat lait, joten tuumasimme yksimielisesti että nyt ei olla kenellekkään ystävällisiä, vaan me menemme bussiin. Meillä kävi tuuri, sillä ennenkuin kuski otti uusia matkustajia sisään bussi ajoi hieman eteenpäin. Juuri meidän kohdalle. Pääsimme sisään melkein heti ja se oli jo toki suuri helpotus, mutta kello oli jo paljon, ja kestäisi vielä hetken ennen kuin bussi edes lähtisi lentokentälle. Bussikuski oli tyly ja varmaan yli-stressaantunut. Kaikki eivät mahtuneet kyytiin. Tunnelma oli kireä.

Kaupungissa oli hillitön ruuhka, bussi eteni pikku pätkiä kerrallaan. Matka oli stressaavan hidas ja pitkä. Lopulta olimme lentokentällä hieman yli kuusi. Nyt piti jo toimia nopeasti. Tietokone äkkiä säilytyksestä, boarding pass tiskiltä ja turvatarkastus. Vessaan, pullo vettä ja jonottamaan Helsingin koneeseen. Olimme juuri ja juuri ajoissa. Kunnes tuli tieto, että kone lähtee puoli tuntia myöhässä. Vasta koneessa luimme Helsingin Sanomista, että Charles de Gaullen kentällä (kuten monilla muillakin Euroopan suurimmilla kentillä) oli ollut kaaos ja sadat ihmiset odottivat lentojaan ja joutuivat yöpymään kentällä. Kaaos taisi Pariisin osalta olla jossain muussa kuin 2D terminaalissa. Meillä oli todellakin tuuria. Emme ole kumpikaan ennen tehneet tällaista pikaista kaupunkivisiittiä lentojen välissä ja emmekä tämän jälkeen varmasti teekään! Kokeilu taisi jäädä siis hyvinkin kertaluontoiseksi.

Helsinki-Vantaan lentokenttä. Ei ollut yllätys, että Helsingissä laukkuja ei sitten kuulunut. Olimme kuitenkin Helsingissä – monilla oli paljon huonompi tilanne. Lentokentältä siirryimme sitten Marjutin siskon luokse yöksi, josta sitten lähtisimme kaikki kolme seuraavana päivänä junalla kohti Oulua. Oli mukava olla pitkästä aikaa Suomessa. Asunnot Suomessa tuntuivat Espanjan jälkeen todella lämpimiltä. Eikä kylmyys ja lumikaan tuntuneet ollenkaan pahalta, vaikka muutos olikin suuri äkkiseltään. Kai sitä on 26 vuoden aikana tottunut Suomen oloihin jonkin verran.

Oulussa oltiin keskiviikko iltana. Torstaina saapuivat laukut ja perjantaina olikin jo jouluaatto. Jouluaattoa vietimme tällä kertaa Oulussa. Joulupukin tuomisten perusteella sitä on tullut myös ihan kohtuullisen ihmisiksi oltua! Lauantaina siirryttiin sitten junalla Tervolaan. Sanotaan nyt vielä joulusta sen verran, että joulun aika on kyllä tällaiselle ruokien, juomien, saunan ja levon ystävälle aivan mahtavaa aikaa!

Juoksun osalta pidin kevyttä viikkoa. Lenkkien toteutusstrategia koko Suomessa olon ajaksi oli yksinkertaiseti mennä tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. Jo keskiviikkoaamuksi olin kyllä suunnitellut tekeväni juoksumattotreenin Helsingissä aamulla, mutta se meni tietysti jäihin kun laukut ja juoksuvarusteet olivat vielä ties missä. Torstai-iltana pääsin viimein tekemään kevyen lenkin -22 asteen pakkasessa. Siirtyminen äkkiseltään talvisiin Suomen olosuhteisiin tuotti yllättävän vähän sopeutumisvaikeuksia myös juoksun osalta – ei oikeastaan ollenkaan. Toki juoksumattoa tuli käytettyä muutamaan otteeseen. Juoksumattojen vauhti- ja matkamittarit näyttivät kuitenkin  aina mielestäni sen verran epärealistisia lukemia, että juoksin matolla ollesani vain ja ainoastaan tuntuman mukaan. Peruslenkki tuntuma (normaalisti noin 5min/km kieppeillä) oli matolla vain 6min/km ja ylikin. Myös ulkona juostujen lenkkien vauhdit eroavat normaalista, koska talviolosuhteet ovat tietysti paljon rankemmat ja vaikeammat juosta. Sama tuntuma, mutta hitaampi vauhti karkeasti sanottuna. Erittäin mukavaa oli kuitenkin juosta pitkästä aikaa Oulun ja Tervolan tutuilla lenkkireiteillä!

Vko 51

Ma Lepo

Ti Lepo

Ke Lepo

To Kevyt 7,1km (avg 5.32min/km)

Pe Peruslenkki 9,7km (5.17min/km)

La Peruslenkki 8,5km juoksumatolla + 10min crosstrainerilla

Su Peruslenkki 10,5km (avg 5.25min/km)

Vko yht. 35,8km