”Elämän tarkoitus on 42” –Douglas Adams, Linnunradan käsikirja liftareille (tai ehkä oikeammin Linnunrata: Viisiosainen trilogia)

Siinäpä eräänlainen vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta, maailmakaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Jokainen voi sitä tulkita itsekseen. Oheisesta linkistä saa vähän lisävalaistusta, jos ei ole lukenut tuota ”maailman ainoaa viisiosaista trilogiaa” – ja jos kiinnostaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vastaus_elämään,_maailmankaikkeuteen_ja_kaikkeen_muuhun_sellaiseen Ei sillä, että tuo liittyisi viime viikkoon mitenkään sen kummemmin. Tulipahan vaan mieleen, kun tuota viikon numeroa katselin otsikkoa miettiessäni :D

Tylsempiin asioihin. Kurssien valintasysteemi Espanjassa poikkeaa suomalaisesta menetelmästä aikalailla. Täällä virallinen tyyli on, että valitaan kurssit ja mennään yliopiston kansliaan tekemään virallinen kirjautuminen kursseille. Epävirallinen ja useimpien suosima tapa on kuitenkin käydä ensin katselemassa eri kursseilla, että josko kyseinen kurssi sattuisi olemaan minulle sopiva ja vasta sitten, kun sopivat kurssit ovat löytyneet, mennään tekemään virallinen ilmoittautuminen. Lisäksi osa kursseista järjestetään useissa ryhmissä, joita kaikkia ohjaa eri opettaja. Opiskelijat voivat siis myös käydä katsomassa, että kenen opettajan ryhmään he haluavat mennä. Toisaaltahan se on järkevää, kun jokaisella opettajalla on oma opetustyylinsä ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Toki ryhmän valintaan vaikuttavat myös itse kunkin aikataulut ym. systeemit. Tämä ei ole kuitenkaan virallisesti pätevä tapa toimia ja asiaa ei pidetä kovin hyvänä ainakaan paikallisten opiskelijoiden näin tehdessä. Vaihto-opiskelijoita katsotaan kuitenkin hieman läpi sormien ja meille jopa suositeltiinkin että valkkaisimme kurssit huolellisesti (sellaiset kurssit, joilla on mukava käydä) ja vasta sitten tekisimme ns. matrikulaation. Tällä viikolla sain sitten omat kurssivalintani lyötyä lukkoon. Kävin myös tekemässä virallisen kirjautumisen, eli matrikulaation kursseille ja yliopistoon. Alkuperäinen kurssisuunnitelma, joka tehtiin keväällä Oulussa, meni ihan uusiksi. En siis tee yhtään käväällä suunittelemaani kurssia. Osa kursseista on pitänyt vaihtaa aikatauluongelmien vuoksi, osa ymmärrysongelmien vuoksi.

Kursseista vielä sen verran, että englannin kieli & didaktiikka kurssi sai tällä viikolla hieman yllättävän käänteen. Opettaja kysyi että sopisiko meille, jos suorittaisimme kurssin tekemällä esseen ja kävisimme hänen opastamanaan pienellä turistikierroksella Granadassa. Hänen mielestään istumme vaan turhaan noilla tunneilla, kun emme voi oppia siellä mitään uutta. No kyllähän asia meille sopi. Aiheiksi hän antoi suomalaisen populaarimusiikin ja Sibeliuksen. Teemme esseen porukalla ja käymme esittämässä sen jossain vaiheessa luokalle. Ja that´s it. Kalenteriin tuli siis tilaa, keskiviikkoaamut ovat nykyään vapaat ja torstaista tuli perjantai, eli torstaina alkaa tästä lähtien minun viikonloppu.

Syksy on jo melko pitkällä ja talvi tulee Granadaankin kovaa kyytiä. Meininki on sellainen, että ulkona on aamuisin jo todella kylmä ja päivällä ulkona voi olla vielä aika kuumakin. Eli kun aamulla lähtee hyvin pukeutuneena, saa takkia ja paitaa laittaa reppuun sitä mukaa kun lähestytään iltapäivää. Asunnot täällä ovat rakennettu kuumia olosuhteita varten, eli tähän aikaan vuodesta asunnoissa alkaa olla kylmä vuorokauden ympäri. Niin myös meidän asunnossa. Aamukahvin saa juoda jo suorastaan täristen, mutta päivällä ja illalla lämpötila  sisätiloissakin on kuitenkin vielä ihan siedettävä, vaikkakin melko viileä. Tähän aikaan vuodesta kuitenkin asia ratkaistaan vaan laittamalla lisää vaatetta päälle. Vasta sitten kun vaatteiden lisäys ei enää riitä, aletaan käyttämään sähköllä toimivia lämmittimiä sen verran kuin on tarpeen. Tämä siis siksi, että sähkö on täällä niin kallista. Kesäkuukausina 40-50e/kk sähkölasku tällaisesta asunnosta on ihan normaali, talvikuukausina tuon voi kuulemma tuplata.

Juoksuhommat ovat menneet alkuviikosta hyvin ja loppuviikosta vähän huonommin. Keskiviikkoon asti kulki hyvin, mutta torstai-iltana alkanut vetämättömyyden tunne jatkui osin koko viikonlopun yli. Tein pitkän lenkin jo perjantaina, koska halusin juosta testikympin sunnuntaina, kuten ohjelmaan on merkitty. Perjantain pitkän lenkin jälkeen olo todella vetämätön ja tuntui, että nyt pukkaa flunssa päälle. Lauantaina sama tunne jatkui, mutta lievempänä, ja koska en ollut kuitenkaan kipeä, tein kevyen lenkin. Illalla väsytti ja olo oli edelleen vetämätön, joten jätin illanvietot tältä erää väliin ja jäin kotiin lepäilemään siinä toivossa, että en tulisi kipeäksi. En halunnut juoksemisen osalta ottaa tähän väliin väsymyksen vuoksi ylimääräisiä lepopäiviä, koska ensi viikolla alkaisi joka tapauksessa parin viikon keventely puolimaratonille.

Sunnuntaina pohdin, että onko järkevää tehdä kovaa testijuoksua heti näiden vetämättömien päivien jälkeen. Olo ei ehkä vieläkään ollut ihan 100% OK, mutta kipeä en missään tapauksessa ollut. Kipeänä en tietenkään juoksisi ollenkaan. Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että tunnustelen fiilistä lenkin alussa ja vielä sen jälkeen kun olen juossut jonkin matkaa ”kovaa”, ja vasta sitten tekisin päätöksen treenin suhteen. Jos meno on väsynyttä eikä kulje, tekisin vauhtileikittelyn, mutta jos tuntuu kulkevan, tekisin suunnitellun 10km testijuoksun. Heti alussa juoksu tuntui kuitenkin yllättäen kulkevan, joten päätin juosta testin. Tavoitteenani oli juosta kiihtyvästi 4.20-4.10 vauhtia, josta tulisi suurinpiirtein tavoitteena oleva keskiarvovauhti (4.15) tuolle tulevalle puolimaratonille. Tarkoitus oli siis päästä tunnustelemaan, miltä tavoitevauhti tuntuu ilman keventelyjä viikon päätteeksi toivoen, että vauhti tuntuisi siltä, että sitä pystyisi keventelyjen jälkeen pitämään yllä koko 21,1km. Harjoitus onnistui ihan suht hyvin, välillä toki tuntui raskaalta ja mielessä kävi että mitenköhän tätä vauhtia jaksaa pitää parin viikon päästä yllä koko puolimaratonin ajan. En kuitenkaan ottanut tuossa testissä lähellekkään kaikkea itsestäni irti, joten uskon, että keventelyjen jälkeen ainakin ennätys (1.35) menee rikki. Se että paljonko, on jo isompi kysymysmerkki. Loppuaika 1.30, tai ainakin lähelle sitä, on siis kuitenkin tavoite. Saadaampa nähdä. 

Vko 42

Ma Lepo

Ti Peruslenkki 12km (avg 5.08min/km)

Ke Peruslenkki 12,2km (avg 4.56min/km)

To Lepo

Pe Pitkä lenkki 16,2km (avg 5.33min/km)

La Palauttava 7km (avg 5.40min/km)

Su Testikymppi aikaan 42.51 (avg 4.17min/km) + verryttelyt 4,6km = yht. 14,6km

Vko yht. 62km

Sunnuntai-iltana testikympin jälkeen käytiin Macan tykönä syömässä. Hän oli tehnyt kaikenlaisia perinteisiä espanjalaisia ruoka-, juoma-, ja tapasannoksia. Kaikki olivat todella hyviä! Pidin tällä kertaa jopa gazpachosta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Gazpacho), josta en pitänyt ollenkaan kun maistoin sitä ensimmäisen kerran vuosi sitten Sevillassa. Gazpachon kohdalla kävi siis kuten kävi sushinkin kohdalla, eli kun maistoin sitä kolmannen kerran, huomasin pitäväni siitä. Voi olla, että Sevillan versiossa oli ehkä ihan liikaa viinietikkaa. Mukava päätös viikonlopulle. 

 

P.S. Jos joku ei tiedä mihin tuo otsikko viittaa, niin se siis viittaa maratonin pituuteen, joka on 42,195km. 

 

Pari kuvaa Plaza de los Gironesilta, eli meidän "kotiplazalta". Tuon mopon (hehheh) vasemmalla puolella heikosti näkyvä syvennys johtaa tuolle toisessa kuvassa näkyvälle portille, josta mennään meidän sisäpihalle. Meidän asunnon parvekkeet ovat siis sisäpihalle.