Tässäpäs hieman raporttia, eli rapsaa viime viikosta ja ennen kaikkea Granadan puolimaratonista. Maanantai alkoi ihan mukavasti, aurinko paisteli ja sitä rataa. Luentoja sekä kitaratuntia ei ollut, koska maanantai oli täällä pyhäpäivä. Illaksi olin sopinut tapastreffit kielikurssin porukan kanssa. Kuuden aikaan asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan, tuntui hieman kummalta, heikotti kevyesti ja paleli vähän. Lähdin kuitenkin tapaksille, koska en ollu omasta mielestäni kipeä. Tai niin halusin uskotella itselleni. Tapaksilla olo ei pahentunut. Vasta sen jälkeen kun lähdimme kukin koteihimme alkoi palella aivan järkyttävästi ja olo oli muutenkin tosi etova. Kämpillä join sitten heti finrexinin. Vaikka olin pukenut lämpimimmät mahdolliset vaatteet, villapaitoineen ja –sukkineen, ja vaikka olin kuumavesipullon kanssa viltin alla, paleli aivan järkyttävästi. Ei siis epäilystäkään, etteikö minulla olisi ollut kuumetta. Oksettava olokin vain lisääntyi, kunnes jossain vaiheessa oli pakko luovuttaa ja mennä oksentamaan. Hienoa! Sopivaa aktiviteettia näin puolimaratonin alla! Tiistaina vielä oli hieman kuumeinen olo, mutta tuo oksennus jäi onneksi ainoaksi. Voidaan siis varmasti sanoa, että tuli tehtyä (ainakin jonkin sortin) tyhjennysharjoitus! Keskiviikkona menin jo kouluun mutta juoksemisesta pidin vielä lepoa. Keskiviikkona aloin painottaa perinteisen mallin mukaan hiilihydraattipitoista ruokaa, eli aloitin ns. hiilihydraattitankkauksen, ihan fiilispohjalta kuitenkin. En siis laskenut grammoja, kuten olen kaikessa hulluudessani tehnyt maratoneja varten...

Viimeistelysuunnitelmat menivät siis totaalisen uusiksi. Tarkoitus oli mennä Ensio Hakalan puolimaraton ohjelman mukaan, mutta se ei nyt onnistunut. Päätin tehdä viimeistelyt torstaista lähtien Sinkkosen mallin mukaan, jossa tärkeä avausharjoitus tehdään vasta kaksi päivää ennen kisaa. Juoksu kulkikin torstaista asti ihan mukavasti. Toki mielessä kummitteli koko ajan, että eipä taida kulkea sunnuntaina tällaisen viikon jälkeen. Ja paikat tuntuivat tavallista jumisemmilta. Mutta nuo kuuluu toki asiaan aina ennen kisaa. Sitä epäilee omaa kuntoa ja kuuntelee kroppaansa ylitarkasti..

Viimeksi mainitsemani ongelmat (carnet del corredor ja tärkeiden papereiden kansion hukkaaminen, jonka sisällä oli myös todistus ilmoittautumisesta puolimaratonille) ratkesivat myös joiltain osin. Kansiota ei siis ole edellenkään löytynyt. Soitin kisatoimistoon ja kerroin tilanteen. He sanoivat että ei ole ongelmaa, he eivät tarvi välttämättä todistusta ilmoittautumisesta ja carnet del corredorinkin saisin myöhemmin. Eli hyviä uutisia olivat ne.

Sunnuntaiaamuna kello soi 06.35, jota perinteisesti torkutin yhden kerran ja nousin sängystä 06.40. Kevyt aamupala (kolme vaaleaa leipää ja pari desiä omenamehua + c-vitamiinia ja magnesiumia) ja kahvi naamariin. Keli oli paras mahdollinen juoksua varten: aurinko paistoi ja lämpöasteita oli +15c. Hihaton juoksupaita ja lyhyet sortsit riittivät siis täydellisesti. Kenkävalinta oli myös selvä, eli Karhun M1:set.

Puoli yhdeksän aikaan siirryimme sitten Marjutin kanssa taksilla kisapaikalle – ku on tuota rahaa niinku roskaa! Eiku halusin ottaa varman päälle, enkä halunnut kävellä. En myöskään halunnut ottaa bussia, joka voisi huonolla tuurilla olla väärä ja siinäpä sitä sitten oltais oltukin. Taksilla ajo on täällä paljon halvempaa kuin Suomessa, parinkolmen kilometrin matka maksaa noin 3-6e, riippuu käsittääkseni matkan kestosta ja vuorokaudenajasta. Noin klo 9.20 aloin pikku hiljaa tekemään alkuverryttelyjä ja klo 10.00 pamahti lähtölaukaus. Lähdin tarkoituksella rauhallisesti liikenteeseen. Parin kilometrin jälkeen hengitys tasaantui ja juoksu kulki todella kevyesti. Ensimmäinen vitonen meni ajassa 21.45 (nämä ajat ovat minun itseni ottamia kierrosaikoja, eroavat siis jonkin verran järjestäjien kellotuksista). Meno jatkui kevyenä ja lisäsin vauhtia tasaisella mentäessä. Pikku hiljaa minulle alkoi selvitä, että puolimaratonin nettisivuilla ollut korkeusprofiili ei pitänyt paikkaansa, joten vahdinjakosuunnitelman sain improvisoida nyt tilanteen mukaan. Toinen vitonen meni ajassa 21.12. Eli ensimmäinen kymppi hieman alle 43 minuuttiin (42.57). Kymmenen ja viidentoista kilometrin välillä oli raskaita ja pitkiä mäkiä, jotka verottivat voimia. Tosin tuolla välillä oli alamäkiäkin, joissa sai palautella. Kolmas vitonen meni aikaan 21.57.

Tuo edellinen 10–15km väli oli se väli, jolla hiilihydraattivarastot kuluivat loppuun ja alettiin edetä rasvojen voimalla, sillä juurikin tuossa viidentoista kilometrin paikkeilta alkoivat ne raastavat viimeiset kilometrit. Vauhdin ylläpitämiseen sai alkaa tekemään tosissaan töitä. Jalat painoivat ja meno ei ollut enää kevyttä. Mielikuvat ja itsensä psyykkaamiskeinot piti ottaa käyttöön. Lauloin mm. mielessäni Rammsteinin Rosenrotia :D http://www.youtube.com/watch?v=sZfEqibHTwE – Jos käyttäisin mp3-soitinta tms., kuuntelisin ehdottomasti Rammsteinia juoksun aikana! Väli 15–20km oli kuitenkin siinä mielessä mukava, että se kulki keskustan tuttuja katuja ja teitä pitkin, aika läheltä meidän asuntoakin mentiin. Neljäs vitonen meni ajassa 21.27. Toinen kymppi meni siis vajaassa 43 ja puolessa minuutissa (43.24). Viimeisen reilun kilometrin aikana kiristin vielä vauhtia ja kun tultiin urheilukentälle, jossa maali oli, otin vielä kovan loppukirin. Kokonaisuutena tämä puolimaraton meni ajassa (brutto) 1.31.45. Ei tuohon voi olla kuin tyytyväinen. Viime viikolla olisin antanut itselleni tuosta tuloksesta kouluarvosanan yhdeksän, mutta kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen tuo tuntuu kyllä kympin suoritukselta.

http://www.mmgranada.es/ Tuossa on Granadan puolimaratonin nettisivut, sieltä löytyy tulokset, reittikarttaa, infoa, kuvia, videoita (ver videos-video de entrada de meta 1.27–1.37, tuossa näkyy maaliintulo, minun osalta noin kohdalla 3.40–3.50), digitaalinen diplomi ym. Olin omassa sarjassani 64. (379 juoksijasta) ja kokonaiskisassa 268., kaikkiaan maaliin tulleita juoksijoita oli 1802.

Illalla käytiin porukalla syömässä todella hyvässä italialaisessa ravintolassa, nimeltä Il Gondoliere (Martinez Campos 24). Pizza napoletana maistui ja toki ne muutamat oluetkin maistuivat tuona iltana erityisen hyviltä!

Seuraava puolimaraton, jonka aion juosta onkin sitten joulukuun 19. päivä Sevillassa, pari päivää ennen kuin lähdemme joululomille Suomeen. Sevillan reitti on tietääkseni melko tasainen, joka on tietysti hyvä asia. Siellä pyrin juoksemaan vielä lähemmäs tuota 1.30 rajaa.

Vko 44

Ma Lepo (kipeänä)

Ti Lepo (kipeänä)

Ke Lepo

To VR 5,2km (avg 5.43min/km)

Pe VR+ avausharjoitus kiihtyen [email protected]/km – [email protected]/km – [email protected]/km + VR = yht. 5,5km

La VR 3,3km (avg 5.59min/km)

Su Media Maratón Ciudad de Granada 21,097km 1.31.45 (avg 4.21min/km)

Vko yht. 35,1km (+sunnuntain noin 20min verryttelyt, en mitannut matkaa)

 

   

Kuvasarja puolikkaalta. Lappu rinnassa / saapuminen juoksuradalle / maaliintulon jälkeen / hyvä fiilis. Huomatkaa juoksuasun värit! :D