Maanantaina sai vielä vetää lonkkaa, mutta tiistaina alkoikin sitten se kauan odotettu espanjan kurssi. Ryhmä on mukava, 14 opiskelijaa Saksasta, Italiasta, Belgiasta, Ranskasta ja minä Suomen edustajana. Opettaja on myös mukava ja pätevä, tosin ei päästä meitä kyllä helpolla mitä kotitehtäviin ja tunnilla mukana olemiseen tulee. Ei siinä mitään, opiskelemaanhan tänne on (mm.) tultukin.  Espanjaa minulla on siis tiistaisin ja torstaisin, kolme tuntia molemmilla kerroilla. On myös hauskaa ja järkevääkin, kun muiden ryhmäläisten kanssa juttelemme tuntien ulkopuolellakin englannin sijasta espanjaksi. Aluksi se tuntui hieman oudolta, mutta kun asiaa ajattelee, niin eihän se ole outoa ollenkaan, koska: a) tässä ryhmässä kaikki ovat melko tarkasti samalla tasolla espanjan kielessä ja pystyvät käyttämään sitä keskusteluun b) kaikki haluavat oppia espanjaa ja me kaikki olemme espanjassa, joten miksipä siis emme käyttäisi espanjaa!

Keskiviikkona oli toinen odotettu tilaisuus, eli kasvatustieteiden oma info. Infossa meille kerrottiin kaikkea kursseille ilmoittautumisesta ynnä muista käytännöistä – sekä siitä että kurssit ovat jo alkaneet! Mukava kun vasta nyt sen kerroitte! Heti sitten infon jälkeen kotiin kursseja valitsemaan ja aikatauluja sumplimaan. Muutama mielenkiintoinen kurssi (esim. etnomusikologia, flamenco ja Välimeren alueen musiikit, maailman musiikit) jää ainakin syksyn osalta saamatta, kun ne menisivät päällekkäin espanjan kurssin kanssa. Täytyy toivoa, että em. kurssit järjestetään myös keväällä. Syksyksi valitsin seuraavanlaisia kursseja: musiikin tutkimus ja metodit, (koulun) kuoro, soitinrakennus ja –huolto sekä musiikin teorian didaktiikka. Jos saan kaikki nuo suoritettua (+espanjan kurssin), pitäisi opintopisteitä tulla 25,5. Torstaina piti olla ensimmäisen kerran kuoroa, mutta kävikin sitten niin, että opettaja ei koskaan ilmestynyt paikalle. Opettajaa odoteltiin ja häntä käytiin kysymässä jostakin toimistosta, ja kun opettajaa ei kuulunut noin 20min sisällä, lähdimme pois. Perjantaisin minulla ei ole mitään kursseja, joten silloin on hyvää aikaa treenata kitaraa ja tehdä esim. muita opiskeluihin liittyviä juttuja.

Keskiviikkona kävin ensimmäistä kertaa flamencokitaratunnilla. Ryhmässä oli kolme muuta soittajaa, kaksi espanjalaista ja yksi Uudesta Seelannista. Repertuaaria heillä voi olla enemmän kuin minulla, mutta teknisesti he ovat aika samaa tasoa kuin minä, eli ryhmä on minulle juuri sopiva. Opettaja on erittäin pätevä soittaja ja osaa myös opettaa. Tunti piti sisällään säestämistä (tyylilajeina tientos ja tangos), tekniikkaharjoituksia ja parin falsetan opettelemisen. Asiat käydään läpi ja lopputunnista opettaja soittaa ne vielä kertaalleen niin, että opiskelijat voivat ne tallentaa, esim. videokameralla, treenaamista varten. Systeemi on mielestäni hyvä. Nuotteja ei siis käytetä, mitä nyt toisesta falsetasta oli tabulatuuri. Kun alusta lähtien opettelee asiat ilman nuotteja, on niiden ulkoa oppiminen paljon nopeampaa ja helpompaa. Tunnin loppupuolella opetustilaan tuli vielä flamencolaulaja, joka lauloi kun me soitimme alkutunnista opeteltuja komppeja. Tunnin jälkeen kävimme kurssikavereiden kanssa oluella, koska juuri päättynyt tunti oli Uuden Seelannin edustajalle viimeinen. Siinä oluella ollessa he kertoivat, että tämä laulaja tulee aika usein laulamaan noille tunneille, ja että näin ei menetellä heidän tietääkseen missään muussa flamencokoulussa. Erittäin mahtava juttu, että saa heti käytännön kokemusta flamencolaulajan säestämisestä. Olen siis todella tyytyväinen tuohon kurssiin. Tunnit ovat maanantai- ja keskiviikkoiltaisin.

Perjantaina oli sitten Piikun synttärifiesta, jotka olivat mallia yllätysbileet. Meininki oli todella hyvä, paikalla oli meidän suomalaisten lisäksi paljon muualta maailmasta kotoisin olevia vaihtareita sekä paikallisia ihmisiä. Kotibilemeiningeistä siirryttiin (klo 04 aikoihin muistaakseni) Sacromontelle erääseen isoon yökerhoon, joka olikin ensimmäinen yökerho kokemus minulle täällä Granadassa. Yleensähän en käy yökerhoissa ja diskoissa juuri koskaan, mutta tuohon paikkaan voisin mennä vaikka uudestaankin. Paikka oli viihtyisä, siellä oli paljon tilaa mm. ulkona terassi –tyyppisillä patioilla, jossa pystyi hyvin juttelemaan kun disko oli eri paikassa kauempana, lisäksi sieltä oli todella mahtavat näkymät Alhambraan. Sisustus, jos niin voi sanoa, oli myös hyvin omaperäinen tai ainakin harvinainen, koska koko paikka oli tehty ikään kuin luolaan – samaan tapaan kuin Sacromontella ihmiset ovat ennen asuneet luolissa. Niin, ja täällä ilta ei todellakaan lopu kesken, vaan meininki jatkuu aamuvarhaiseen, sillä yökerhot menevät kiinni vasta 07.00 (tai ehkä 08.00, en ole varma). Mekin olimme kotona vasta seitsemän jälkeen, huh huh! Mukava ilta siis kaiken kaikkiaan.


Piikun synttärifiesta: Jessica, Piiku, Jenny, Anne-Mari, mie.

Juoksu. Maanantaina kävin hierojalla, eräässä kuntokeskuksessa. Hieroja oli titteliltään fysioterapeutti ja ostamani hieronta oli nimeltään masaje deportivo eli urheiluhieronta. En ole koskaan ollut niin tuskallisessa hieronnassa, vaikka urheiluhierontaa olen ottanut Oulussakin. En tiedä mistä tuska johtui, oliko lihakset menneet todella niin jumiin parissa kuukaudessa vai oliko hieroja vain paljon tavallista kovakouraisempi. Ehkä sekä että. Ostin kyseiseen paikkaan kuitenkin neljään hierontaan oikeuttavan kortin (kortti=tässä tapauksessa kuitti), joka hieman alensi hintaa. Yksittäinen hieronta olisi 30e/50min, mutta 4kpl kerralla maksettuna on 100e, eli 25e/kpl.

Muuten juoksun osalta vietin ns. kevyttä viikkoa, joka tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että vauhtitreeni jäi pois. Muilta osin ohjelma on sama kuin normiviikoillakin. Tämä menettely poikkeaa hieman aiemmasta ja ehkä perinteisemmästä tavasta, jossa kevyellä viikolla olen juossut vain 50% normaalista määrästä. Nyt määrää tulee lähes yhtä paljon – ei ihan mutta melkein – kuin edelliselläkin viikolla, koska käyttämässäni ohjelmassa pitkä lenkki on kevyellä viikolla kaksituntinen. Mutta koska kokonaisrasitus on pidetty/pidetään sopivalla tasolla sopivan määrän-, tehojen-, ja rytmityksen ansiosta kaikkien muidenkin viikkojen osalta, en usko että tuo kevyen viikon prosentuaalisesti suuri määrä verrattuna normiviikkoon koituu ongelmaksi. Pitää sitten ottaa ylimääräinen lepopäivä tai -päiviä jos jossain vaiheessa alkaa tulla epänormaalia treeniväsymystä.

Ilmoittauduin myös Granadan puolimaratonille, jonka osallistumismaksu oli kyllä halpa: 11 euroa! Tuolla maksulla pääsee juoksemaan ja saa ainakin paidan ja ehkä osallistumismitalin ja diplomin juoksusta – ei paha. Kävin tekemässä ilmoittautumisen urheilukeskuksella, koska halusin varmistua siitä että pääsen mukaan ja ilmoittautuminen menee varmasti sisään, eikä katkea esimerkiksi jonkin verkkopankkimaksun aikana. En mistään hinnasta haluaisi jäädä rannalle tästä juoksusta. Mies, joka otti tietoni ylös, sanoi treenanneensa koko viime talven joidenkin suomalaisten suunnistajien kanssa. Sain siis ilmoittautumisen hoidettua ja varmistettua. Mutta vasta toimistosta pois lähdettyäni huomasin, että olen kisassa sitten mukana koko nimelläni, Oula Ilmari Mommo, koska hän kirjasi tietoni ylös suoraan minun passista. Eipä siinä mitään, ihan hauska.

Vko 40 – kevyt viikko

Ma Hieronta

Ti Peruslenkki 9,6km (avg 5.21min/km)

Ke Lepo

To Kevyt/palauttava 7km (avg 5.35min/km)

Pe Peruslenkki 10,4km (avg 5.10min/km)

La Lepo

Su Pitkä lenkki 22km (avg 5.30min/km) sis. kolme ruskoa

Vko yht. 49km

 

What I talk about when I talk about What I Talk About When I Talk About Running