Kuten viimeistään nyt varmasti kaikki huomaavat, blogini nimessä on ns. intertekstuaalinen viittaus Vivi-Ann Sjögrenin kirjaan Andalusian karkea suola, jonka luimme Marjutin kanssa ennen Granadaan lähtemistä. Siitä se ajatus sitten lähti: ensin oli vitsillä Andalusian karkea Diego ja sitten hieman vakavammin Andalusian karkea Oula.. :)

Halusin kirjoittaa blogia monestakin syystä: itselle muistoksi, tutuille ja sukulaisille luettavaksi että tietävät kuulumiset ja miten menee, kaikille kyseisestä aiheesta kiinostuneille, tiedonhakijoille, tuleville vaihto-opiskelijoille ja niin edelleen. Itse luin vastaavanlaisia blogeja ennen vaihtoon lähtöäni ja vaihtoa suunnitellessani, ja koin ne erittäin arvokkaiksi. Toivoin että voisin tehdä samankaltaisen palveluksen nyt joillekkin muille. Toivottavasti olen onnistunut.

Kerron nyt tässä päivityksessä viimeisen viikon tapahtumat joiltain osin, sitten pohdiskelen hieman kulunutta vuotta kokonaisuutena, ja lopuksi on aika jättää jäähyväiset tälle blogille.

Viimeisen Granadan viikon ohjelmaan kuului kaikenlaista: kaverien näkemistä, syömässä, tapaksilla ja eri paikoissa käymistä. Myös asioiden hoitoa, jotka jäivät melko viime tippaan. Yleensä olen melko tarkka ja hoidan asiani ajoissa, nyt kuitenkin olin ilmeisesti omaksunut mañana-kulttuuria sen verran, että kiire meinasi tulla, eikä pelkästään meinannut vaan tuli, ja pahasti. Tässäpä siis vinkki kaikille tuleville vaihto-oppilaille: jos luulet että saat hoidettua asiasi esim. yliopistolla (tai muualla, missä tahansa virastossa) kahdessa päivässä, varaa aikaa mielellään ainakin viikko. Asiat viivästyvät ja matkaan tulee mutkia. Mikään ei ole niin helppoa kuin joku antaa ehkä ymmärtää. 

Minulla oli siis vaikeuksia saada yliopistolta nimeä alle erääseen lomakkeeseen, kun tarvitsemani henkilö olikin aina poissa toimistoltaan ja kiireinen. Lopulta minun piti kuumottaa hänen assistenttejaan toden teolla ja vääntää rautalangasta että olen lähdössä Suomeen, en voi tulla paikan päälle joka päivä ja tyytyä kuulemaan ”mañanaa” tms. Mutta sain kuin sainkin nimen lappuun.

 

Saimme lopultakin käytyä valtavan kokoisessa Granadan tiedepuistossa. Erityisesti tähtitiedettä ja fysiikkaa käsittelevät asiat kiinnostivat hyvin paljon. Liekö syntymäpäivälahjaksi saadulla Esko Valtaojan Kosmoksen siruja -kirjalla osuutta asiaan?

 

Vas. Minun ja Darwinin mielenkiintoinen keskustelu, herra Darwinin puutarhassa. Oik. Kaverikuva Einsteinin kanssa. Lupasin hänelle tehdä kaikkeni kaiken teorian eteen.

Netin irtisanominen piti olla pikku juttu: ”soitat vaan asiakaspalveluun ja sanot että muutat kotimaahasi takaisin ja haluat katkaista netin”. Ei mennyt sekään niinkuin Stromsössä! Todellakin tyhmästi aloin myös hoitaa asiaa vasta viimeisenä aamuna. En nähtävästi ollut oppinut paikallista tapakulttuuria sittenkään tarpeeksi kymmenessä kuukaudessa. Puhelimessa nainen sanoi, että minun pitää faksata kirjallinen irtisanomislomake, passikopio ja syy netin irtisanomiseen.  Kerroin, että olen lähdössä Suomeen tänään, enkä mitenkään kerkeä faksamaan kyseisiä asioita ja että minulle ei oltu Vodafonen liikkeessä puhuttu mitään tällaisesta. Asiakaspalvelija (palvelija..?) sanoi, että kyseessä on normaali käytäntö ja käsittely vie aikaa noin kolme päivää. Kysyin, voinko faksata nämä asiat Suomesta. Vastaus oli: ”etpä varmaan”. Kiva. Sitten jankutin tilanteen mahdottomuutta niin kauan että hän löi minulle luurin korvaan. Sitten pääsin käyttämään juoksuharrastustani hyödyksi kun juoksin Vodafonen liikkeeseen ja Marjut jäi tekeämään viimeisiä pakkailuja ja siivouksia. Klo 10.00 aukesi El corte inglés. Juoksin suoraan Vodafonen tiskille, jossa onnekseni oli paikalla nainen, joka oli tullut tutuksi syksystä asti, jolloin hän teki meille kaikki sopimukset ja oli muutenkin kaikista auttavaisin. Hän jopa moikkasi kadulla vastaantullessaan. Ilmeisesti hän tunsi jonkinlaista sympatiaa meitä kohtaan :D Kerroin hänelle nopeasti tilanteen: bussi malagaan lähtee 12.00 ja netti pitäisi saada irtisanottua nyt heti. Hän alkoi samantien soittaa puheluita ja 10.30 (huom! ammattilaiseltakin kesti 30min ratkaista tämä ongelma) meille oli muutettu nettisopimus prepaid-sopimukseksi. Prepaid-sopimus purkautuu itsestään 6kk:n päästä, mikäli siihen ei ladata rahaa. Olin todella helpottunut ja ennekuin lähdin juoksemaan asunnollemme takaisin halasin ja kiitin todellista pelastajaamme tässä asiassa :)

11.00 maksoimme viimeiset maksut vuokranantajallemme ja jätimme hyvästit Granadan asunnollemme. Siitä matka jatkui taksilla bussiasemalle ja Malagan lentokentälle.

Tähän väliin voisin hieman refleksoida kulunutta vuotta ja sitä, mitä vuosi Espanjassa antoi? Ensimmäisenä tulee mieleen se, mitä vuosi aivan uudenlaisessa ympäristössä opetti itsestäni. Hieman ehkä järjenvastaisesti kaukana kotoa sitä oppiikin tuntemaan itseään vähintään, ellei jopa paremmin, kuin muita ihmisiä ja asioita.

Ennen vaihtoon lähtöä ajatuksena pohjalla oli ollut jossain määrin käsitys omasta eurooppalaisuudesta ja halusta olla jonkinlainen maailmankansalainen. Heti Granadaan saavuttuamme huomasin hieman yllättävästi kuinka vahvasti sitä alkoi ihan automaattisesti tuntea olevansa pohjoismaalainen. Tunsi kuuluvansa Pohjoismaihin. Eikä ollut niinkään tarkasti määriteltävää koti-ikävää, vaan kaipuun kohde silloin kun kaipuuta oli, osoittautui pikemminkin pohjoismaihin kokonaisuutena: ajattelin, että esimerkiksi Ruotsi olisi ihan kuin kotimaa vaikka siellä ei ole koskaan asunutkaan, mutta läheisen kulttuurinsa vuoksi. Oli kotoisa tunne juoda Carlsbergia! Ajan kuluessa kuitenkin oma suomalainen identiteetti alkoi tulla esiin, syrjayttäen kuitenkin heikomman skandinaavisen identiteetin. Tietoisuus ja tunne omasta suomalaisuudesta tuli hyvin vahvaksi. Lopulta ehkä kaikki tällainen kuitenkin jäi vain taka-alalle olevaksi tietoisuudeksi, jota ei sen kummemmin keväällä enää ajatellut. Tiedän kuitenkin nyt varmasti sen, että kuulun Suomeen ja erityisesti pohjoiseen ­– muualla hyvä mutta kotona paras.

Granada tuli hyvin tutuksi, kielitaidon lisääntyessä kaikki asiat helpottuivat ja normaali kanssakäyminen kenen tahansa kanssa muuttui luontevammaksi. Muista maista tulleet eivät enää tuntuneet kansainvälisiltä tuttavuuksilta vaan ihan tavallisilta kavereilta, heidän kanssaan juttelu ja toimiminen oli melkein samanlaista kuin suomalaistenkin kavereiden kanssa. Kaikki asiat arkipäiväistyivät aika nopeasti kuitenkin, joka olikin hienoa: sai kokea, miltä tuntuu oikeasti asua Granadassa. Arkipäiväistymisestä huolimatta toki Granadan upeutta tuli moneen kertaan ihmeteltyä ihan viimeisiin päiviin asti.

Aika ajoin kuitenkin omana itsenä oleminen tuotti myös vaikeuksia. Olen keskimääräistä Erasmusta vanhempi (vaihdon alussa 26, nyt 27), useimmat vaihtarit ovat sellaista 20–23 vuotiaita ja ikäeron huomasi kyllä joissain asioissa. En ole maailman puhelian, viihdyn myös hyvin yksikseni, en pidä discossa notkumisesta aamu kahdeksaan, tai edes neljään. Välillä tunsin vaikeuksia ja velvollisuutta olla jotenkin sosiaalisempi. Silti en ehkä kuitenkaan ollut, vaan pidin pääni ja tein kuten parhaaksi ja luontevimmaksi näin. Kävin bileissä silloin tällöin, tapaksilla paljon. Vain kerran olin discossa aamuun asti, jolloin taisin olla sen ainoan kerran Granadassa kännissä. Tästä huolimatta tutustuin ihmisiin. Eli kunhan on edes hieman aktiivinen ja lähtee ulos silloin tällöin, ihmisiin kyllä tutustuu. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä: El Camboriossa ei tarvitse notkua jos ei huvita. Granadassa on tuhansia vaihto-opiskelijoita ja kymmeniä tuhansia espanjalaisia opiskelijoita, itsensä kaltaista seuraa löytää varmasti.

Granadan yliopistoa olin kuullut haukuttavan ennen vaihtoon lähtöäni, mutta en itse allekirjoita huonoa laatua koskevia väitteitä. Itse asiassa moni espanjalainen sanoi, että Granadan yliopisto on hyvin arvostettu yliopisto. Musiikkikasvatuksen ja musiikkitieteen kurssit olivat pääsääntöisesti (75-80%:sesti) mielestäni hyviä: toki valitsin vain itseäni kiinnostavat kurssit. Jotkin käytännöt ovat erilaisia kuin Suomessa, mutta senhän toki ymmärtää. Juuri minkäänlaisia helpotuksia vaihto-opiskelija ei tunnu saavan kursseihin, joka myös on toki loogista. Itse selvisin opinnoistani melko kivuttomasti, entuudestaan suhteellisen hyvän espanjankielen taidon ansiosta (lukio espanja ja yksi yliopiston kurssi pohjalla ja hyvin muistissa), jota oli hyvä syventää kielikursseilla ja käytännön elämän kautta. Kursseja kannattaa kuitenkin hieman valkata alussa ja valita sellaiset kurssit joista uskoo selviävänsä ja joilla on mielekästä käydä, näin tein minäkin ja niin tekee oikeastaan kaikki. Kursseja ei kannata ahnehtia vaan hyväksyä realiteetit ja ottaa sen verran kuin oikeasti pystyy tekemään. Itse tein 3-5 kurssia per lukukausi ja opintopisteitä kertyi joku 40 op, pidän tuota todella hyvänä saldona.

 

Kasvatustieteiden tiedekunta ja musiikkikasvatuksen käytävä. Tuolla tuli opiskeltua  syyslukukausi.

 

Humanistinen tiedekunta ja kuva kielikeskuksen aulasta. Filosofia y letrasilla opiskelin kevätlukukauden ja kielikeskuksella molemmat lukukaudet.

Vielä kielen oppimisesta. On melkolailla myytti, että nollatilanteesta voisi oppia espanjan ”täydellisesti” tässä ajassa. Espanjaa voi kyllä oppia puhumaan todella hyvin vaikka puolessakin vuodessa. Eniten kielen kannalta saa irti jos on mielellään hieman perusopintoja alla ennen vaihtoa, joskin olen nähnyt että tämä ei ole välttämätöntä. Kun alkaa Espanjassa opiskella kieltä ahkerasti, käy kielikurssilla, puhuu aktiiviesti espanjaa ja mielellään hankkii espanjalaisia kavereita ja/tai kämppiksiä, kieltä kyllä voi oppia todella paljon. Yliopistonkin kursseilla kannattaa olla itse aktiivinen ja mennä rohkeasti puhumaan espanjalaisille opiskelijoille: vaikka he ovatkin hyvin sosiaalisia muuten, yleensä he eivat tule automaattisesti juttelemaan, vaan vaihtarin täytyy olla aloitteentekijä.

Rahaa kului enemmän kuin olin suunnitellut. Niinhän käy aina. Mutta viis siitä. Henkistä pääomaa kertyi niin paljon, että sen määrää ei voi mitenkään mitata. Vuosi meni aika yllättävänkin helposti ja mitkään kauhuskenaariot eivät toteutuneet. Sai asua hienossa kaupungissa, sai hienoja kokemuksia, oppi kieltä ja kulttuuria, oppi itsestään vaikka mitä, tutustui lukuisiin mahtaviin ihmisiin ja mitä kaikkea vielä... Vaihtovuosi tulee varmasti vaikuttamaan omaan tulevaisuuteen positiivisella tavalla ja myös sellaisilla tavoilla, jota ei voi nyt arvatakaan.. Tuntuu että en voi kirjoittamalla saada esiin kaikkea sitä, mitä haluaisin, joten niille kaikille jotka epäröivät tai suunnittelevat vaihtoon lähtemistä annan yhden neuvon ja se on helppo antaa: lähde ehdottomasti!

 

Vas. Marjut Corpus feriassa. Oik. Puisto ja suihkulähde joen varressa.

Perinteisen mallin mukaan kerron tähän väliin miten juoksut sujuivat.

Vko 26

Ma Lepo

Ti Lepo

Ke Verr. + 2km (4,42/km) + verr. = yht. 5,1km

To Lepo

Pe VR 3,3km

La Rovaniemi marathon (puolimaraton) 21,1km 1.30.55 (+ verr. yht 2,8km), oma ennätys siis ja olin seitsemäs. www.resultservice.fi/rovaniemi_2011/

Su Lepo

Vko yht. 30,3km

Kaiken kaikkiaan vuosi oli siis sanoinkuvaamattoman upea ja olen kiitollinen että sain kokea sen. Suomeen oli kuitenkin myös todella mukava palata, eikä mitään kaipuuta takaisin ollut: vaihtovuosi oli nyt taputeltu ja laitettu pakettiin, aikansa kutakin. Suomessa olimme perjantaina ja minä jatkoin matkaani suoraan Tervolaan juostakseni Rovaniemellä puolimaratonin. Puolikas meni hienosti ja juoksu kulki vaikka hieman sitä epäilinkin kaiken Granadassa kävelyjen, syömisten, muutamisen, matkustamisen ja niukkojen yöunien jälkeen. Aloitimme muuton Oulun asuntoomme heti kun palasin Tervolasta sunnuntaina.

Loppun haluan laittaa erään ruonon, jossa mielestäni kiteytyy hienosti jotain hyvin oleellista Andalusiasta ja Granadasta. Kiitos sinulle, kun olet ollut tätä blogia lukemalla mukanani tällä matkalla!

 

Andalucía

Täällä sadepisarat ottavat rytminsä flamencosta

taivas on sateen jälkeen kuin hetkeä ennen vallankumousta

ja tosimiehet viilaavat kynsiään baaritiskillä

(Johanna Mukka)

 

¡Hasta luego, Granada!