Viikon 15 ajan päätin pitää juoksusta kevyttä viikkoa ja olla enemmänkin ”lomalla”. Se oli neljäs kevyt juoksuviikko putkeen, eräänlainen ylimenokausi talven ja alkukevään intensiiviselle maratonharjoittelulle. Mieli ja ruumis ovat siis saaneet lepoa, treenimotivaatio on entistä korkeammalla ja kuntokin on talven aikana noussut. Tästä on hyvä alkaa kiristämään taas ruuvia.

”Lomaviikko” koostui (velvollisuuksien lisäksi) kaverin synttäribileistä, kielikurssin porukan kanssa tapaksilla käynnistä ja aivan mahtavasta perjantai-lauantai -yhdistelmästä. Kävimme perjantaina Marjutin kanssa viettämässä illan Sacromontella. Sacromonte on todella hieno paikka ja varmasti samalla yksi maailman flamencoimmista paikoista. Joka toisesta talosta tai baarista kuuluu flamenco joko levyltä tai jonkun/joidenkin soittamana. Käveltiin ja välillä istuskeltiin terasseilla. Loppuillasta, noin kello 00.30 menimme La Buleria –nimiseen baariin, jonka omistaa legendaarinen flamencokitaristi Juan Habichuela. Baarimikkona siellä oli hänen veljensä Pepe Habichuela ja joku toinen. Siitä ”aidommaksi” flamencobaari ei voi enää mennä. La Buleria on hyvin pieni, perus sacromontelaistyylinen luola, valkoisella maalatut kiviseinät, täynnä valokuvia suvun maineikkaista jäsenistä, valokuvia Camarón de la Islasta, kosteusvaurion hajuinen ja kaikin puolin flamencoa pursuava paikka.

Aluksi Pepe Habichuela soitteli muutamien muiden kanssa pari biisiä ja lopetettuaan kohotti maljan sanomalla ”La familia”. Habichuelan flamencosuku on varmaan Granadan suurin ja kuuluisin flamenco-klaani, seikka, josta he ovat ilmeisen tietoisia ja silminnähtävän ylpeitä. Harvoin olen tuntenut oloani niin ulkopuoliseksi kuin siellä. Myös Juan Habichuela nieto (pappa Juanin mukaan nimetty, nieto= lapsen lapsi), tuli jossain vaiheessa myös paikalle ja sen kyllä huomasi ihmisten reaktioista ja paikan ilmapiiristä. Hän on siis suvun soihdunkantaja tällä hetkellä. Kävimme hänen konsertissaan syksyllä. Hän oli pukeutunut menestyvän ja menevän miehen tyyliin ja hänen tulonsa aiheutti heti kuhinaa – sekä myös aika läpinäkyvää mielistelyä – paikalla olleissa äijissä (paikalla siis ei ollut muita naisia kuin Marjut toim. huom.). Juankin sitten soitti parit numerot. Me olimme ainoat ulkomaalaiset tuossa baarissa ja kuten sanoin, todella ulkopuoliset. Lähdimme pois siinä 02.00 aikoihin. Buleria reissun jälkeen kävimme vielä pintillisellä Hannigan & Sons –irkkubaarissa ja olo oli kuin olisi kotona ollut.

¡Vinkki niille jotka aikovat mennä La Buleriaan: älä pidä tyhjää lasia muutamaa minuuttia pidempään edessäsi jos kuuntelet musisointia, voi tulla sanomista. Pitää tilata, jotta saa kuunnella!

Lauantaina menimme illalla oopperaan. Kyseessä oli Giuseppe Verdin La Traviata. Minulle tämä oli vasta toinen ooppera, jonka näin livenä. Hieno elämys oli tämäkin. Paikkana oli Teatro Isabel la Catolica. Meidän paikoiltamme, I-amfiteatterista (liput 25e/kpl), näki hyvin. Oopperan jälkeen menimme tietysti hyvään italialaiseen ravintolaan pitsalle ja kalialle!

Takana oli siis kaksi todella hyvää päivää. Sunnuntaina alkoi espanjalaisten megalomaaninen pääsiäisen vietto. Marjutin serkku ja hänen kaverinsa tulivat Espanjan reissullansa käymään myös täällä parin päivän ajaksi. He majoittuivatkin meillä. Kaikki oli hyvin... Kunnes vaalitulokset alkoivat selvitä. Voin kertoa, että ei paljoa naurattanut. Mutta tämän enempää en ala politiikkaa tässä ruotimaan.

Pääsiäisen vietto täyttikin sitten kirjaimellisesti koko viikon 16. Koko kaupunki oli varsinkin iltaisin ja öisin ihan pakissa. Monissa kaupunginosissa järjestettiin päivittäin kulkueita ja koko Granadan maakunta vahvistettuna turisteilla ja muualta tulleilla espanjalaisilla kerääntyivät niitä katsomaan. Kaupungilla liikkuminen oli paikoin ihan mahdotonta. Kulkueet koostuivat kaapuihin pukeutuneista ihmisista, soittokunnasta, Jeesusta ja/tai Mariaa esittävästä patsaasta ja surupukuihin pukeutuneista naisista. Varsinkin kaapuihin pukeutuneet ihmiset olivat aika erikoinen näky (Ku Klux Klan on matkinut puvustuksensa espanjalaisten pääsiäiskulkueista toim. huom.). Koko viikko oli lomaviikko – eipä sitä olisi luennoille päässytkään siinä tungoksessa.

   

Kuvia kulkueista.

Viikolla 16 aloin siis taas lisätä juoksumäärää paremmalle tasolle. Treeni sujuu hyvin. Päätin tehdä yksittäisen kahden tehoharjoituksen viikon tähän väliin. Toinen viikon tehoharjoituksista oli itselleni uusi kokemus, kun kokeilin ensimmäistä kertaa ns. kenialaista vauhtileikittelyä. Idea siinä on se, että lähdetään liikkeelle ihan verryttelyvauhtia ja kiristetään loppua kohti, niin että lopussa saa jo huudattaa ihan kunnolla. Treeni oli kyllä hauska! Lisäksi se on myös aika turvallinen tehoharjoitus ja kehittää monipuolisesti kestävyyden eri osa-alueita. 

Vko 15 – kevyttä vielä

Ma Lepo

Ti Kevyt 10,2km (5.25/km)

Ke Lepo

To Kevyt 10,2km (5.23/km)

Pe VR 5km

La Lepo

Su Pitkä lenkki 17km (5.30/km) sis. 5x100m kiihtyviä vetoja

Vko yht. 42,4km

 

Vko 16 – lisää tehoa

Ma Lepo

Ti TV reipas 10Km (4.31/km) + verr. = yht. 12km

Ke Peruslenkki 13,5km (5.05/km)

To Lepo

Pe Kenialainen VL 10km (kiihtyen 6.00–3.50/km –>avg 4.29/km) + verr. = yht. 12km

La Palauttava 7km + kuntopiiri

Su Pitkä lenkki 19,5km (5.25/km)

Vko yht. 64km

Kaaputyyppi on selvästi aikeissa säikäyttää nuo tytöt :D